Mies tekee yötöitä

Lasten ollessa pieniä otin enemmän vastuuta lasten- ja kodinhoidosta. Töitä olen tehnyt koko ajan samalla yrittäjänä. Arkisin olen itse tehnyt noin 6 tuntista työpäivää, jotta olen ehtinyt hoitamaan ruoat, lapset tarhasta jne. Työni on välillä epäsäännöllistä ja joskus itsekin olen joutunut tehdä pidempiä päiviä tai töitä on valunut viikjonlopuille. Mutta nämä ovat olleet poikkeuksia ja niitä yrittänyt aina kaikin keinoin välttää.

Samalla mies on tehnyt pitkää päivää vaativassa työssä. Tai sanoisinko pitkää iltaa. Aamut ja aamupäivät menee syödessä rauhassa aamiaista, juoksemalla töihin, siellä suihkut, kahvit ja kohtahan on jo lounasaika. Kaksi kertaa viikossa mies käy kesken työpäivän urheilemassa. Iltapäivästä nukkuu töissä usein päiväunet. Kavereita nähdään lounaalla.

Minulla on ollut yksi arki-ilta viikossa kun mies on tullut aikaisin (n klo 18) kotiin, jotta olen päässyt urheilemaan. Neljä muuta arki-iltaa olen ollut lasten kanssa kotona. Tämä on onnistunut niin kauan kuin minä olen arjen hoitanut. Nyt olen ilmoittanut, että halua, enkä jaksa enää hoitaa arkea yksin. Olen itse yrittänyt hieman vähentää töitäni, koska olen vain niin loppu tilanteesta. Miehen mielestä tämä juurikin olisi ratkaisu, että minä vähennän töitäni.

Sovimme alkusyksystä, että mies tekee enää kaksi pitkää päivää viikossa, mutta kuitenkin niin että lähtee toimistolta viimeistään klo 22. Joskus voi tietysti tulla poikkeustilanteita, mutta ilmoittaa niistä ja ne ovat olisivat tosiaan poikkeuksia. Tämä auttaa koko perheen arjen sujuvuutta kun ei eletä ihan eri aikavyöhykkeellä pienessä asunnossa. Miehellä on myös univaikeuksia (on toimistolla yömyöhään tai naputtaa konetta lasten mentyä nukkumaan). Hän oli silloin samaa mieltä. Mies tuli myös vastaan niin, että hän tulee kahtena arki-iltana ajoissa töistä. Tätä uutta arkea kesti 2 viikkoa kunnes hän ilmoitti että hänen on pakko saada tehdä kaksi kertaa viikossa niin pitkää päivää kuin jaksaa. Hän alkoi tulla kotiin 24-01 aikaan yöllä. Töihin hän menee noin klo 9-10 aikaan. Tämä on kuulemma väliaikaista. Kun kysyin kauanko tämä väliaikaisuus kestää, niin noin 3 kuukautta eli koko syksyn. Keväällä hän arvioi tilanteen uudelleen.

Mielestäni hän rikkoi meidän yhteisen suunnitelman perheen ajankäytöstä yksipuolisesti. Ilmoitin että yötöiden tekeminen ei käy minulle. Nyt olemme umpikujassa. Mies yötöissä ja minä vihainen. Miehen mukaan olen vaativa, vihainen ihan mitättömästä asiasta ja minun pitäisi mennä hoitoon. Projisoin kuulemma ongelmiani häneen.

Taustalla on pitkään jatkunut aviokriisi ja vuosi pariterapiaa, joten tämä ei ole ainoa asia jonka kanssa kamppaillaan. Mutta nyt tuntuu että tämä katkaisee kamelin selän. Olen itse niin syvällä tilanteessa, että en edes enää osaa sanoa olenko oikeasti aivan liian vaativa miestäni kohtaan? Ja ennen kuin trollit hyökkäävät, niin en usko että kyse on pettämisestä, vaan hän todella viettää paljon aikaa töissä. Miehen mukaan hän ei tee ylityötunteja, vaikka onkin työpaikallaan huomattavia aikoja. Se on kyllä periaatteessa mahdollista, koska aikaa menee näihin kesken työpäivän tapahtuviin harrastuksiin ja päikkäreihin jne.