Burn out? Antisosiaaliseksi muuttunut käytös

Viime viikon lopulla en enää jaksanut vastata pariin tärkeäån puheluun esim. kipuhoitajalta ja oppilaitokselta. Pilasin myös mahdollisuuteni saada uusi vuokra-asunto ja olin 15 min myöhässä hammaslääkäristä, koska en vaan jaksanut ruveta lähtemään sinne ajoissa. Kotona kiinnostaa nukkua, katsoa samoja sarjoja uudestaan ja olla sängyssä. Ap

Kannattaisi ottaa huomioon myös nuo muut ihmiset kuin itsesi. Tekevät työtään jota sinä vaikeutat. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ottaa huomioon myös nuo muut ihmiset kuin itsesi. Tekevät työtään jota sinä vaikeutat. 

Mä ymmärrän sen, mutta se ei auta hoitamaan asioita kunnolla loppuun. Tietenkin joskus onnistuu. Sitä mietenkin, että pitäisikö mun vähentää velvollisuuksiani paljon ja levätä välillä enemmän. Vaikeaa pitkäaikaissairaana, kun hoitokontaktejakin on paljon ja niitä ei voi niin vaan jättää. Ap

nosto

Jää sinulle aikaa maata, kun teet vain asiasi. Vastaat puheluihin ja menet sovituille ajoille.

Onpas kommentoijalla opettavainen sävy. Mikä sua mahtaa vaivata? Jos et ole koskaan ollut itse vähänkään tuota muistuttavassa jamassa, niin miksi käyttäydyt noin, en ymmärrä.

Ap, mikä sut on ajanut tuohon pisteeseen? Mitä muuta elämääsi kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Onpas kommentoijalla opettavainen sävy. Mikä sua mahtaa vaivata? Jos et ole koskaan ollut itse vähänkään tuota muistuttavassa jamassa, niin miksi käyttäydyt noin, en ymmärrä.

Ap, mikä sut on ajanut tuohon pisteeseen? Mitä muuta elämääsi kuuluu?

Olisin jamassa, jos antaisin periksi. Pitää opetella sietämään ahdistusta ja kaikki kestää aina aikansa. Jos laiminlyö asiansa, niin niistä tulee vain monimutkaisempia.

Tässä on useampia kommentoijia.

Vähän kuulostaa burnoutilta, mutta aloitekyvyttömyys on myös yksi kilpirauhasen vajaatoiminnan oire. Niin paljon kuin jotkut rakastavat mollata kaikkia kilpparin mainitsevia, se ei poista tätä faktaa. Sitä voi olla vaikea käsittää ennen kuin sen itse kokee. Itse sen sain kokea kun kilpparivaje todettiin, aloitettiin lääkitys ja jonkin aikaa sen jälkeen tajusin yhtäkkiä, ettei normaalien päivän toimien aloitus ja tekeminen (kaupassa käynti, koiran ulkoilutus, siivous, ruoanlaitto, sosiaaliset suhteet jne) ollutkaan enää niin työn ja tuskan takana, vaan vain sen enempiä asiaa ajattelematta tein ne ja jopa pidin siitä.

Ero oli pieni järkytys havaita koska en odottanut sitä tietoisesti. Että voiko tosiaan olla etten ollutkaan vain laiska ja saamaton, vaan jotain oli pielessä kropassa ja kun se saatiin kuntoon en yhtäkkiä ollutkaan laiska ja saamaton.

Mulla on samaa ongelmaa, mutta olen kahden leikki-ikäisen työssäkäyvä yh-äiti. Tunnen itseni viimeistäänkin totaaliluuseriksi, kun en enää muista mitään ja myöhästelen. Lisäksi yh-status tekee minusta jo toki lähtökohtaisesti halveksitun ääriluuserin, tein sitten mitä tahansa ja miten tahansa muuten. Lasten isäviikonloppuina lähinnä nukun nalle sylissäni ja lueskelen hengellistä kirjallisuutta sekä itkeskelen kohtaloani. Lasten ollessa kotona olen kyllä tehokas ja pirteä, mutta tuntuu siltä kuin aika ei vain riittäisi kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Onpas kommentoijalla opettavainen sävy. Mikä sua mahtaa vaivata? Jos et ole koskaan ollut itse vähänkään tuota muistuttavassa jamassa, niin miksi käyttäydyt noin, en ymmärrä.

Ap, mikä sut on ajanut tuohon pisteeseen? Mitä muuta elämääsi kuuluu?

Tämä sairastaminen on jatkunut nyt jo lähes neljä vuotta ja en siis parane koskaan, joten mitään loppua tälle epävarmuudelle, huonolle fyysiselle tilalle ja taloudelliselle ja henkiselle rasitukselle ei ole näkyvissä. ap

Antisosiaaliseksihän tästä enää puuttuikin.

Voihan tossa oli moni juttu takana. Perussairauksien paheneminen, kilpirauhanen, uupumus, masennus, hormonit jne. En tiedä onko ap mies vai nainen, mutta itselläni keskittymiskyvyn, aloitekyvyn ja sosiaalisuuden vei pmdd, joka on pms oireiden vaikeampi muoto. Tähän ei löytynyt apua ennen kuin 3-4 vuotta oireilun alkamisesta ja oikealla lääkkeellä muutuin täysin tai siis palasin normaaliksi. Tämä oireilun nopea paheneminen on melko yleistä n. 35 vuotiailla.