Olisipa sellainen ystävä kenen kanssa vois puhua mistä vaan

Olen sen verran traumatisoitunut, etten puhu kenellekään mitä mieleen juolahtaa. En edes terapeutille.

Mä oon yli nelikymppinen nainen ja just tuota samaa huokasin viime viikonlopun jälkeen. Mulla oli ystäviä kylässä, en entuudestaan tuntenut heitä niin hyvin, että olisin osannut ennustaa keskustelujen syvällisyyttä. Heidän kanssaan pystyin puhumaan ihan mistä vaan. Jopa oman puolison kanssa on tiettyjä keskustelunaiheita, joita kannattaa välttää, ellei halua herättää ärtymystä.

Siksi olikin aivan mahtavaa, kun vaikeistakin asioista pystyi näiden ystävien kanssa keskustelemaan asioina, siis ilman suurempia tunnekuohuja.

Vierailija kirjoitti:

Olen sen verran traumatisoitunut, etten puhu kenellekään mitä mieleen juolahtaa. En edes terapeutille.

Samoin. Kaipaan myös ihmistä, jonka kanssa voisi jakaa hiljaisuutta. En todellakaan jaksa olla ”mielenkiintoinen” tai ”viihdyttävä”. Olisi ihana voida olla yhdessä vaikka ihan paskana, ja nuokkua viikonloppu sängyssä lukien ja assiosioiden - välillä tehden ruokaa ja keittäen kahvia. Mennä keskusteluissa syvälle ilman pätemistä.

Olisipa ystäviä noin ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sen verran traumatisoitunut, etten puhu kenellekään mitä mieleen juolahtaa. En edes terapeutille.

Samoin. Kaipaan myös ihmistä, jonka kanssa voisi jakaa hiljaisuutta. En todellakaan jaksa olla ”mielenkiintoinen” tai ”viihdyttävä”. Olisi ihana voida olla yhdessä vaikka ihan paskana, ja nuokkua viikonloppu sängyssä lukien ja assiosioiden - välillä tehden ruokaa ja keittäen kahvia. Mennä keskusteluissa syvälle ilman pätemistä.

Tämä! Ihmiset, joiden kanssa voi olla rennosti hiljaa, he ovat mukavia.