Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten toimia tilanteessa jossa rakastaa toista
30.09.2018 |
mutta on hyvässä avioliitossa joka kestänyt 15 vuotta? Yhdessä oltu 20 vuotta. Toiseen rakastuminen kestänyt jo ainakin vuoden eikä tunne ole laantumaan päin.
Kommentit (9)
Minä en lakkaa ihmettelemästä, miten hyvässä liitossa rakastutaan ulkopuolisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paatunut ukkomies kirjoitti:
Minä en lakkaa ihmettelemästä, miten hyvässä liitossa rakastutaan ulkopuolisiin.
Sitten jos/kun osuu omalle kohdalle, niin ymmärrät... ei kysy aikaa, eikä paikkaa - ja iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Klisee on, juu, mut niin se vaan menee...
Hyvä kysymys.
Kaippa sen intuitio kertoo mitä täytyy tehdä.
Mieti, oletko alkanut pitää puolisoa vanhempanasi. Ja nyt leikit itsenäistymistä vipuamalla itseäsi häntä vasten ylöspäin.
Tiedosta, että rakastuminen on mielentila eikä tunne
Rakkaus on tunnetta ja tekoja.
Jos rakastat omaa puolisoasi, se on tunne ja vuorovaikutus, tahtoa ja tekoja.
Jos olet rakastunut, hullaantunut, ihastunut, se on hormonien heittoa ikäkauteen liittyvällä tavalla. Huomioi vahvuuden muutos suhteessa kuukautisiin.
Hirvittävän yleistä, et ole ongelminesi yksin. Naura asialle jos voit, nauti jännityksestä jos hyvältä tuntuu mutta älä anna elämän päätösten olla kiinni hullaantumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amorin ohilaukaus kirjoitti:
Paatunut ukkomies kirjoitti:
Minä en lakkaa ihmettelemästä, miten hyvässä liitossa rakastutaan ulkopuolisiin.
Sitten jos/kun osuu omalle kohdalle, niin ymmärrät... ei kysy aikaa, eikä paikkaa - ja iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Klisee on, juu, mut niin se vaan menee...
Hyvään parisuhteeseen ei kukaan pääse väliin! Iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta mutta siinä vaiheessa oma parisuhteeseen tullut synkkiä pilviä. Kyllä oma kokemus löytyy!
Vierailija kirjoitti:
Amorin ohilaukaus kirjoitti:
Paatunut ukkomies kirjoitti:
Minä en lakkaa ihmettelemästä, miten hyvässä liitossa rakastutaan ulkopuolisiin.
Sitten jos/kun osuu omalle kohdalle, niin ymmärrät... ei kysy aikaa, eikä paikkaa - ja iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Klisee on, juu, mut niin se vaan menee...
Hyvään parisuhteeseen ei kukaan pääse väliin! Iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta mutta siinä vaiheessa oma parisuhteeseen tullut synkkiä pilviä. Kyllä oma kokemus löytyy!
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös. Avioliitto on kylläkin ollut riitainen jo vuosia, erostakin ollaan puhuttu. Samat persoonallisuuksien törmäämiseen liittyvät ongelmat on olleet suhteessa aina ja iänkaiken.
Toinen taas ymmärtää niitä puoliani, joita puoliso ei ole koskaan ymmärtänyt, kokemukseni ja ihan omien sanojensa mukaan. Ollaan nimittäin puolison kans ihan eri kokemusmaailmoista. Toisen kanssa taas ollut alusta saakka helppoa ja sama aaltopituus.
Tiedän kaiken lisäksi, että sillä toisellakin on jotain tunteita. Ystävyys on silti säilynyt.
Mutta on lapsia. Välillä hyvää seksiä, erilaisuus ehkä auttaa? Joskus keskusteluakin, sanaton viestintä kun ei onnistu. Riittääkö ne sitten liimaksi? En tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä, jos voisin taikoa tunteita niin taikoisin. Pettäminen on luonnollisesti pois luettu, siitä ei ala ikinä mitään hyvää.
Toista en välttämättä omaksi saa. Mutta en ole kyllä varma, onko tämä liitto enää vaivansa väärti meille kummallekaan.
Alue: Aihe vapaa
Yritä kestää, sinulla hyvä oma liitto.