Miltä masennuksesta parantuminen tuntuu?

Se on kuin nousisi haudasta.

Tapahtuiko elämässänne silloin jotain konkreettisia muutoksia?

ap

Olin sanomassa juuri tuosta sumusta, tuntuu että kaikki näyttää paljon kirkkaammalta ja selvemmältä

Sitä huomaa, että iloisia asioita on enemmän ja ne hyvät hetket kestää pitempään, ja vastaavasti taas synkkiä hetkiä ei tule niin paljon eikä ne vie enää niin syvälle kuin ennen. Sellaiset asiat mitkä tuotti iloa ennen sairastumista tekee sitä taas. Elämä maistuu taas joltakin. Oma entinen minä astuu esiin, olet sellainen mikä olit ennen sairastumista, enemmän oma itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuiko elämässänne silloin jotain konkreettisia muutoksia?

ap

mies vaihtui.

Vapauttavalta. Huomasin että voin itse vaikuttaa asioihin. Mun ei tarvi odottaa että joku tulee pelastamaan mut.

Eikä menneisyyden tarvi määrittää nykyisyyttä.

Mulla vaikutti paranemiseen eräs ihminen, joka huolehti musta.

Siellä missä ennen oli yksi iso umpisolmu alkoi näkyäkin uusia mahdollisuuksia. Kuin aivot olisivat alkanee toimia uudelleen. Ne oli ihania hetkiä kun huomasi sen että muutos on tapahtunut ja näin elämän kuin ennen.

Voiko tästä tulla vielä takapakkia?

ap

Vierailija kirjoitti:

Olin sanomassa juuri tuosta sumusta, tuntuu että kaikki näyttää paljon kirkkaammalta ja selvemmältä

Pääsin yli ystävyyssuhteen katkeamisesta. Siihen meni päälle kolme vuotta, mutta en enää ole katkera tai näe hänestä painajaista joka ainoa yö. Laitoin myös yhden todella myrkyllisen ihmissuhteen poikki, johon siis tutustuin "huuruaikana", kun itsetuntoni oli aivan nollissa. Nyt pyrin keskittymään opiskeluun, että saisin muuta ajateltavaa kuin kaikki maailman mulkerot. Ja olo on pitkästä aikaa kevyt ja toiveikas

N19

Mulla se on näkynyt siten, että jaksan taas huolehtia perusasioista, kuten siivoamisesta, pyykinpesusta ja normaalin kotiruoan tekemisestä. Ahdistuskaan ei iske niin usein. Vielä kun osaisin nukkua ja jaksaisin innostua liikunnasta, niin uskoisin selättäneeni masiksen. Tosin, mulla on uusiutuva masennus, niin varmaan sairatun taas jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko tästä tulla vielä takapakkia?

ap

Voi, mutta älä huolehdi siitä. Jos olet päässyt siihen pisteeseen nyt, pääset siihen uudelleenkin - ja vielä pidemmällekin.

Vierailija kirjoitti:

Voiko tästä tulla vielä takapakkia?

ap

Voi, mutta siihen voi itse vaikuttaa. Omaa ajatteluaan voi kehittää positiivisemmaksi ja tunteita oppia säätelemään

Nauti niistä hyvistä hetkistä äläkä tuskastu jos niitä ei tule tasaisin välein. Yritä löytää turvallinen olo joka hetkessä, se kestää sen minkä kestää. Toipumista ei voi suorittaa vaan se etenee ihan omaa tahtiaan.

<3 aloittajalle kohtalontoverilta

Kamppailua kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko tästä tulla vielä takapakkia?

ap

Voi, mutta älä huolehdi siitä. Jos olet päässyt siihen pisteeseen nyt, pääset siihen uudelleenkin - ja vielä pidemmällekin.

Kiitos näistä sanoista.

Minä olen vielä siinä sumussa. Töissä pystyn käymään ja olen iloinen siellä, mutta kotona ahdistaa ja olen voimaton.. masennuin kun rakkauteni mieheen loppui yrityksistä huolimatta. En halua erota, en voisi hajottaa perhettämme, se särkisi lasteni sydämet. Ja mieheni. Hän aidosti ja uskollisesti rakastaa minua.

Olen ihan hajalla tästä.

Ja sitten menin työpaikkaihastumaan. Todella hajottavaa ihastua ja haluta jotainmitä ei koskaan voi saada omakseen. Varattuja kun ollaan molemmat, ja minä olin vain se hetkellinen ihastus hänelle. Itse olen sellainen once in a lifetime person. En kerää ihmissuhteita. Ikinä en paljasta, että edelleenkin olen ihastunut. Tämä kortti on katsottu. Meillä ei ole tulevaisuutta.

Joten odottelen tässä päivää parempaa. Ehkä joku päivä oon taas onnellinen ja tyytyväinen.

Enemmän minä uskon silti tunteiden tuntemiseen kuin säätelemiseen. Ne hysteerisen puolelle menevät ylilyövät tunteet voi nekin opetella ottamaan itseilmaisuna, johon ei sinänsä tarvitse niin tarkkaan luottaa.

Mutta se on hyvä selvittää itselleen, mitkä asiat aiheuttavat lamaannusta. Muista en tiedä, mutta itselläni se on ollut aina kätkettyä vihaa, jota ei ole tilaa osoittaa oikeaan kohteeseen eikä myöntää itselleenkään, miksi siihen on aihetta.

Kun olo alkaa parantua, niin paitsi että elämä kevenee ja kämpässä hommat eivät enää kaadu päälle vaan minä käyn niiden kimppuun, niin alkaa myös kirkastua, miksi olo on ollut mikä se oli. Parasta hoitoa omiin masennusjaksoihin on ollut vakaumus, että minulla on tähän ihan hyvät syyt, vaikken vielä oivallakaan mitkä ne ovat.

Vähän niinkuin paranisi flunssasta, tulee hetkiä että voiko tällainen neutraali/kiva olla tottakaan, tällaistako on olla terve.

Mulla tulee välillä takapakkia mutta kun välillä on parempia päiviä niin ne auttaa huonompien päivien yli.