onko lasten- ja kodinhoito TYÖTÄ perheen elatuksen eteen?

Ja toisaalta; jos olisin töissä, meidän olisi palkattava joku tekemään nämä minun hommani. Voiko mies todella vaatia minun tekevän vielä enemmän kuin nyt teen?

Veikkaan, että tuo hänen marmatuksensa voisi johtua siitä, että hän kokee ettet sinäkään tiedä ja näe, mitä ja kuinka paljon hän tekee. Ehkä hänellä on raskasta töissä tai hän kokee stressaavana sen, ettei rahaa tule perheen tilille sen enempää tms. Ja sitten hän arvelee, että hänen panostaan ei kunnioiteta - mikä kääntyy sitten puheissa kuulostamaan siltä, ettei hän arvosta sinun panostasi. Voisiko olla näin?

Säälittää sellaiset naiset, joiden miehet on tuollaisia vanhanaikaisia juntteja.

Vierailija:

Veikkaan, että tuo hänen marmatuksensa voisi johtua siitä, että hän kokee ettet sinäkään tiedä ja näe, mitä ja kuinka paljon hän tekee. Ehkä hänellä on raskasta töissä tai hän kokee stressaavana sen, ettei rahaa tule perheen tilille sen enempää tms. Ja sitten hän arvelee, että hänen panostaan ei kunnioiteta - mikä kääntyy sitten puheissa kuulostamaan siltä, ettei hän arvosta sinun panostasi. Voisiko olla näin?

Mutta en ymmärrä, miksi pitää arvostella minun panostani perheen eteen. En ikinä ole valittanut, että meillä olisi liian vähän rahaa, tms. Olen joustanut miehen menojen kanssa, osoittanut kiinnostusta hänen työtään kohtaan jne. En nyt ehkä ole kertonut suoranaisesti, miten paljon arvostan sitä, että hän käy töissä. Mutta en ole siitä koskaan mitään negatiivista sanonut. Hän sen sijaan sanoo joskus kyllä arvostavansa sitä, että teen paljon kotona - mutta se on vain sanahelinää, koska seuraavana päivänä hän taas saattaa sanoa tuosta rahasta.

Enkä minä oikein osaa hänelle hehkuttaa, miten ihanaa on kun hän ansaitsee rahaa - varsinkin, kun se ilmeisesti pitäisi tehdä päivittäin, ja varsinkin, kun hän vain vähättelee minun panostani perheen eteen. Luultavasti hänellä on kyllä heikko itsetunto, ja vaatisi paljon kehuja jne. Huoh, en vain jaksa!

Mies vaan käyttää sinua pahan olonsa kaatopaikkana, kun pomo/asiakkaat ovat olleet ikäviä tms. Minä olen ottanut tavakseni lopettaa alkuunsa tuollaisen toteamalla, että " oliko töissä paha päivä?" . Meillä mies on huomannut, että on paremmalla tuulella, kun menee heti työpäivän jälkeen kävelylenkille ja tulee vasta sitten perheen pariin.



Minä olin ennen neljännen lapsen syntymää puoli vuotta työssä ja sinä aikana meillä oli kotona lastenhoitaja, siivooja kävi kerran viikossa ja lakanapyykit pesetettiin pesulassa ja kun vielä tarvitsin autoa päästäkseni töihin, niin taloudellisesti ei minun työssäkäynnistäni juuri ollut hyötyä, mutta mies huomasi, että lasten- ja kodinhoito on työtä, josta ulkopuolisille pitää maksaa, jos minä en ole sitä täällä tekemässä.

Kodin, huonekalujen ja vaatteiden puhtaana - ja kunnossapito säästää rahaa, ei tartte olla aina olla uusia hankkimassa. Ja jos sinä et sitä tekisi niin kallis lasku tulisi miehellesi SOLin palveluita käyttäessään.



Ja entäs ruokakulut. Kotiruoka säästää rahaa. Ilman sinua söisivät siis eineksiä yms. " valmisruokaa" . Tulisi kalliimmaksi ja olisi epäterveellisempää.

Se avaa kummasti silmiä. Mutta myös sen aikaisemmin kotona olleen silmiä: huomaa, että ei se töissäkään käynti ole niin herkkua ja kuinka sitä olisi heti töistä kotiin tullessa mukava vähän levähtää, mutta kotona oleva puoliso odottaakin heti täyttä panosta lasten tai kodin hoitoon.

Itse olen ajatellut mennä töihin. Mies ei oikein tajua mitä se tarkottaa mutta kyllä siperia opettaa...Meillä lapset 4v ja 2v. Meidän täytyy palkata hoitaja hakemaan lapset tarhasta ja hoitajan täytyy tehdä myös iltaruoka. Pääsen töistä kotiin klo 19.00 ja en ehdi ruokakauppaan viikolla ollenkaan eikä mieskään jos on töissä. Kaupassa voidaan käydä siis vain lauantaina ja ostaa koko viikon ruuat valmiiksi. Työaikani tulee olemaan 9-18 mutta usein teen ylitöitä. Miehelläni on oma firma joten hän tulee olemaan se joka joustaa jos lapsia tarvii viedä lääkäriin tai ovat kipeinä. Koska joudun tekemään näin pitkää päivää en tietenkää kerkiä siivota muuta kuin viikonloppusin. Yritän toki ehtiä peittelemään lapset nukkumaan iltaisin mutta usein en tule kerkeämään koska lapset menevtä nukkumaan klo 19. Viikonloput tulenkin sit keskittymään täyspäiväisesti lapsiin joten miehelle tuskin paljon aikaa ja huomiota riittää. Saas nähdä kuinka kauan mies on onnelinen siitä et tuon talouteen 2000e kuussa lisää.

Kotiin tultuasi kysyt oliko työlästä ja koitko kotityöt ja lastehoidon työksi!



Kotiäidin - varsinkin 5 lapsen - työ on tosiaankin työtä myös perheen elaksen eteen! Sinähän mahdollistat miehesi täyden panostuksen omaan työhönsä, kun sinä huolehdit kotijoukoista ja kotitöistä. Miehesi saa tehdä sellaisia työaikoja kuin huvittaa ja käydä työmatkoilla kun huvittaa. Tiedän tämän, koska olin itsekin pitkään kotona lasten kanssa.



Kun minä menin töihin kotiäitivuosien jälkeen totesin, että töissä oleminen on helpompaa kuin kotiäitinä monelle lapselle. Ja minä olen työssä erään suuren yrityksen johtoportaassa eli työni on vaativaa.



Nyt kun menet takaisin töihin niin sinun kengissäsi VAATISIN, että miehesi osallistuu kotitöihin 50/50 (toki lapset mukana kykynsä mukaan). MEidän perheessä esim. Minä haen laspet joka päivä tarhasta klo 16.00 ja mies vie aamuisin klo 8.00. Muutamia poikkeuksiakin tietysti on. Kysymys on HALUSTA järjestää työaikansa, vaikka olisi johtaja! Lisäksi vaadit miehen osallistumisen siivoukseen, nurmikon leikkuuseen, remonttihommiin, kauppakäynteihin ym.



Ei saa naiset alistua tiskirätiksi!!

Vierailija:

Miehen mielestä ei. Meillä on viisi lasta, jotka olemme yhdessä halunneet. Pyöritän kotirumban; täysipäiväinen työ, sanoisin. Miehen mielestä minä en osallistu perheen elatukseen, hänellä on yksin taloudellinen vastuu... Hänellä on hyvä palkka, ja me olemme tulleet sinänsä ihan hyvin toimeen.

Minua pelottaa, että jos menen töihin nyt jo, niin uuvun kerta kaikkiaan. En ehdi tehdä kaikkea, mitä pitäisi. Illat ovat nyt jo kiireisiä.

Harmittaa, kun mies luulee minun vaan laiskottelevan täällä. Jos nyt varttitunnin päivässä vietän netissä, ei sen luulisi liikaa olevan. Olen halunnut taata lapsille turvallisen ja mukavan lapsuuden, olla läsnä ja kuunnella. Mies sanoo joskus kyllä arvostavansa sitä, mutta sitten taas seuraavana päivänä saan kuulla, etten tee mitään oikeata:(

Ja siis minä itse olen joka tapauksessa aikonut mennä ensi vuoden kesäkuussa töihin, mutta mies silti urputtaa lähes päivittäin. Että olen ollut liikaa kotona jne. Enkä edes tiedä, kuinka paljon meidän talouttamme helpottaa minun palkkani, kun menee hoitomaksut, minun työmatkani maksavat, pitää hankkia enemmän vaatteita työtä varten, ostaa työpaikkalounas jne... Ja luultavasti hankkia kotisiivous, palkata joku hakemaan lapset päiväkodista niinä päivinä kun en ehdi (mies ehtii hakemaan ehkä kerran kahdessa viikossa ja minulla epäsäännöllinen työaika).

Nyt vaan minulla on itsetunto aika alhaalla, tunnen itseni mitättömäksi, kun mies mollaa jatkuvasti. Yritän ajatella, että tämä on ollut lapsille parhaaksi, ja myös meidän molempien jaksamiselle, mutta harmittaa, kun mies ei millään sitä ymmärrä.

Eikös ne kotityöt tehdä päivällä ja illalla aikaa olla yhdessä koko päivä.

Toista se on työssäkäyvillä, voi joskus sanoa illan olevan kiireinen, vaikka teemme kyllä yhdessä.

Näitä täällä aina riittää. Minä voin sanoa että mulla on enemmän hommaa nyt 2 lasen äitinä kun olin töissä ja tein joka päivä 10 työpäivää ja gradua siinä ohessa!!!!!!!!! Tämä on tosiasia joten no. 17 jolla ei ole aavistustakaan voi hyppiä jorpakkoon

Ehkä mies kokee turhautumista, koska joutuu menemään töihin, eikä se juuri auta teidän elämäänne mitenkään. (=saisitte sosiaalitukia yhtä paljon)

Töissä olen käynyt heti äityisloman loputtua. Paitsi nuorimman kanssa vajaa kolme vuotta kotona.

Se yksin tuo jo varmasti paljon ajateltavaa. Riippuen tietenkin sinun tuloistasi voi se summa, joka tosiassa ansaitsette enemmän, olla kovinkin pieni.

Ja kun sen taas suhteuttaa lisääntyneeseen vaivannäköön/stressiin, voi hyvinkin olla kannattavampaa jäädä kotiin.



Numerot ja faktat vetoavat useimpiin miehiin;-)



(... ja ennenkuin kukaan älähtää, tottakai myös naisiin:-P)

Harmi, että miehesi ei sitä tajua. Minä ainakin ottaisin rankat opetusmetodit käyttöön tuollaisen ukon kanssa. Lähtisin tosiaan viikoksi äitin nurkkiin/etelän lomalle ja sanoisin miehelle, että kerta tämä kotona olo on yhtä juhlaa ja laiskottelua, niin sinähän voit hoitaa sitten kodin ja lapset työsi ohessa. Sanoisin vielä ovelta, että palatessani kodin on oltava samassa kunnossa kuin lähtiessäni.



Todennäköisesti miehesi kyllä purkaa omaa stressiään vaan sinuun, mutta teidän tilanteessa (noin monen lapsen talous) se on jo helkkarin epäreilua. Vuosien väheksynnän jälkeen voi käydä niin, ettet jaksa enää katsella miehen marttyyrin elkeitä ja väheksyntää, vaan perheenne hajoaa. Se ei liene kenenkään toive.

Vierailija:

Eikös ne kotityöt tehdä päivällä ja illalla aikaa olla yhdessä koko päivä.

Toista se on työssäkäyvillä, voi joskus sanoa illan olevan kiireinen, vaikka teemme kyllä yhdessä.

Mutta nyt kun on kaksi pientä lasta olen huomannut että kaikkea ei päivän aikana pysty tekemään niin että illalla voisi vain olla. Pienten muksujen kanssa kotitöiden tekeminen on hidasta ja hankalaa, päiväunien aikana taas ei viitsi kolistella että muksut saa nukkua jne.

Koska kyllähän siinä säästää selvää rahaa kun sinä teet sen eikä sitä teetetä ulkopuolisilla. Ja se työ on pakko tehdä.



Meillä on välillä ollut vähän samanlaista keskustelua miehen kanssa. Toisaalta hän on tyytyväinen kun haluan olla lasten kanssa kotona, joskus taas jutuista paistaa läpi että ajattelee mun vaan laiskottelevan päivät pitkät. Ollaan yhdessä laskeskeltu, että mun ei rahan takia edes kannata lähteä töihin ennen kuin oikeus kotihoidontukeen päättyy, että kotona kannattaa olla, arvosti sitä työtä tai ei. Meillä ei ikävä kyllä ollut mahdollista se että mies olisi ollut jonkin aikaa lasten kanssa kotona. Se olisi kyllä varmasti muuttanut miehen asennetta.



Onko Ap niin, että haluaisit olla vielä kotona ja menet töihin vain miehen mieliksi? Siinä tapauksessa minusta sinun kannattaisi laskea oikein paperille, että onko se taloudellisesti järkevää? Aika moni menee töihin kun ajattelee että sitten on enemmän rahaa käytössä, eikä laske kaikkia kuluja mitä työssä käymisestä syntyy.