Asuntojen hinnoista

Ensin yksiö, sitten pariutuessa kaksio. Siitä lähiörivarin kautta omakotitaloon ympäryskuntaan. Sieltä sitten viimeisenä ponnistuksena uutteen, puolen miljoonan kerrostoloon keskustaan. 

Harva niitä nuorena ostaa, ei ainakaan omilla rahoillaa. Isäni osti tuollaisen vasta ja ikää on 75 vuotta.

Piensijoittaja kirjoitti:

Ensin yksiö, sitten pariutuessa kaksio. Siitä lähiörivarin kautta omakotitaloon ympäryskuntaan. Sieltä sitten viimeisenä ponnistuksena uutteen, puolen miljoonan kerrostoloon keskustaan. 

Harva niitä nuorena ostaa, ei ainakaan omilla rahoillaa. Isäni osti tuollaisen vasta ja ikää on 75 vuotta.

Itseasiassa moni ostaa nykyään ensiasunnoksi pienen perheasunnon Helsingistä (siis kolmion) koska ennen sitä ei ole ollut varaa. Tai sitten kaksion ja vanhemmat sinnittelevät olohuoneessa. Ok-talo ympäryskunnassa ei enää houkuttele, nyt säästetään neliöissä ja halutaan asua lähellä keskustaa.

Lääkäreiden palkat Helsingissä eivät ole huippuhyvät, koska pääkaupunkiseudulla on ylitarjontaa lääkäreistä. Varsinkin nuorten lääkärien aloituspalkka voi olla vain jotain 3200 euroa, toki jos päivystää niin siitä tulee lisää.

Isovanhempani olivat kouluttamattomia duunareita ja pystyivät ostamaan Helsingistä omakotitalon palkoillaan. Itse olen käynyt yliopiston mutta toistaiseksi saanut vain määräaikaisia sopimuksia joten olen henkisesti valmistautunut siihen etten koskaan pysty omistamaan asuntoa (paitsi sitten jos saan perintöä).

Tuskin niitä kukaan yksin ostaa 100% lainalla. Ihan turhaa siis laskea paljonko yhden hengen palkasta menisi puolen miljoonan lainaan.

Minäkin olen miettinyt, että onko niin isolla osalla porukasta perintöjä ja sijoituksia, että ostelevat noita Helsingin ja Espoon 600000 - 1000000 euron kämppiä.

Toisaalta osalla porukasta on myös ihan tolkuttomasti velkaa. Olin itsekin aika hämmentynyt pankissa kun haimme lainalupausta, että saisimme heittämällä yli 300000 velkaa. (Siis virkailija voi myöntää suoraan ilman mitään hyväksyntää joltain pankin pikkupomolta.) Itse olen keskituloinen, mies hyvätuloinen mutta ihan siitä alimmasta päästä. Ja meillä on 3 lasta mikä sekin tietysti heikentää lainanmaksukykyä.

Toinen totuus on myös se, että jotkut hintapyynnöt ovat ihan naurettavia. Eli koitetaan löytää sitä yhtä idioottia ostajaa. Vuoden päästä talo on eri välittäjällä myynnissä ja menee heti kaupaksi kun hintaa on tiputettu oikeasti jotain 200000 euroa. Näitä siis tosiaan näissä tapauksissa missä alunperin pyyntö yli 700000 euroa.

Ostin yksiön heti valmistuttuani. Viisi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Miehelläni oli myös yksiö. Myytiin ne ja hankittiin 62 neliön kolmio. Nykyinen asunto on arvoltaan n.700.000€. Lähes koko asuntopolun ajan meillä on ollut yhteensä suurin piirtein saman verran lainaa n.150.000€. Niin myös tämän viimeisimmän hankinnan jälkeen.

Tulot brutto n. 4000 ja 3000€

Meillä on asuntolainan lisäksi paketissa mukana myös edellisen asunnon sijoitustuotot sekä perinnöksi saadut rahat. Aika moni tässä yhteiskunnassa myös perii vanhempiaan, joten pelkillä palkoilla ei kaikkia asuntolainoja maksella.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on asuntolainan lisäksi paketissa mukana myös edellisen asunnon sijoitustuotot sekä perinnöksi saadut rahat. Aika moni tässä yhteiskunnassa myös perii vanhempiaan, joten pelkillä palkoilla ei kaikkia asuntolainoja maksella.

Aika moni ei peri mitään, tai vaan muutaman tonnin. Ostelepa siinä sitten asuntoja - varsinkin pienipalkkaisena.443

Vierailija kirjoitti:

Tuskin niitä kukaan yksin ostaa 100% lainalla. Ihan turhaa siis laskea paljonko yhden hengen palkasta menisi puolen miljoonan lainaan.

No, ei omarahoitusosuuskaan (yleensä) tyhjästä tupsahda, vaan suurimman osan täytyy säästää se itse. Eli kyllä se puoli miljoonaa pitää maksaa jossain muodossa.

Vai yritätkö tosissasi sanoa, että pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat ovat halpoja verrattuna palkkatasoon?

Sen ymmärrän, että keskivertopalkansaaja (3000-4000e) joutuu maksamaan melkein puolet palkastaan asumiseen, mutta jos yli 6500e euron on hyvä palkka, niin kuvittelisin, että silloin siitä pitäisi jäädä enemmän asumisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on asuntolainan lisäksi paketissa mukana myös edellisen asunnon sijoitustuotot sekä perinnöksi saadut rahat. Aika moni tässä yhteiskunnassa myös perii vanhempiaan, joten pelkillä palkoilla ei kaikkia asuntolainoja maksella.

Aika moni ei peri mitään, tai vaan muutaman tonnin. Ostelepa siinä sitten asuntoja - varsinkin pienipalkkaisena.443

Pienipalkkainen asuu sitten vuokralla, sitäkin on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on asuntolainan lisäksi paketissa mukana myös edellisen asunnon sijoitustuotot sekä perinnöksi saadut rahat. Aika moni tässä yhteiskunnassa myös perii vanhempiaan, joten pelkillä palkoilla ei kaikkia asuntolainoja maksella.

Keskimääräinen perintö on tänäpaivänä noin 100.000€ ja sillä lienee keskimäärin pari jakajaa. Ei niillä vielä keskimäärin Helsingistä asuntoja ostella. Mutta tietysti Suomen kokoiseenkin maahan riittää miljonääriperijöitäkin. Sitä paitsi suurin osa perijöistä on jo itsekin reilusti keski-ikäisiä, joten omatkin lainat on jo voiton puolella.

Vierailija kirjoitti:

Ostin yksiön heti valmistuttuani. Viisi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Miehelläni oli myös yksiö. Myytiin ne ja hankittiin 62 neliön kolmio. Nykyinen asunto on arvoltaan n.700.000€. Lähes koko asuntopolun ajan meillä on ollut yhteensä suurin piirtein saman verran lainaa n.150.000€. Niin myös tämän viimeisimmän hankinnan jälkeen.

Tulot brutto n. 4000 ja 3000€

En sano, etteikö omistusasuminen olisi järkevää, melkein kaikissa tilanteissa, mutta jos markkinatilanne on se, että tavalliseen perheasuntoon tarvitaan tuo "asuntopolku" (tai perintoä), niin minusta pitää voida puhua jo kuplasta. Pääkaupunkiseudulle muuttaa eri-ikäistä väkeä, joilla ei vain ole asuntoa pk-seudulta tai muuten ei ole mahdollista hankkia yksiötä heti valmistuttuaan. Jossain vaiheessa tekin varmaan haluaisitte realisoida tuon 700 000 euron asunnon. Jotta te ja kaikki muut myyntihalukkaat yli puolen miljoonan asunnon omistajat myös saavat sen hinnan, täytyy jokaiselle löytyä se maksukykyinen ostaja tai ainakin sellainen ostaja, joka valmis tinkimään muusta elämästään asumisen vuoksi.

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on asuntolainan lisäksi paketissa mukana myös edellisen asunnon sijoitustuotot sekä perinnöksi saadut rahat. Aika moni tässä yhteiskunnassa myös perii vanhempiaan, joten pelkillä palkoilla ei kaikkia asuntolainoja maksella.

Keskimääräinen perintö on tänäpaivänä noin 100.000€ ja sillä lienee keskimäärin pari jakajaa. Ei niillä vielä keskimäärin Helsingistä asuntoja ostella. Mutta tietysti Suomen kokoiseenkin maahan riittää miljonääriperijöitäkin. Sitä paitsi suurin osa perijöistä on jo itsekin reilusti keski-ikäisiä, joten omatkin lainat on jo voiton puolella.

Joo, kaksi- ja kolmikymppiset ovat häviäjiä. Hinnat nousevat niin huimasti ettei ole mahdollista saada nuorena lainaa, eikä tiedossa ole perintöä. Työsuhteet usein määräaikaisia, osa-aikaisia tai muuten vaan huonoja. Ja ne jotka perivät vanhempansa Helsingissä ovat tosi onnekkaita, jos perii iäkkäät vanhemmat jossain pienessä muuttotappiokunnassa niin asunnosta on vain haittaa eikä lainkaan hyötyä.

Keskimääräinen perintö... johan on vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on asuntolainan lisäksi paketissa mukana myös edellisen asunnon sijoitustuotot sekä perinnöksi saadut rahat. Aika moni tässä yhteiskunnassa myös perii vanhempiaan, joten pelkillä palkoilla ei kaikkia asuntolainoja maksella.

Keskimääräinen perintö on tänäpaivänä noin 100.000€ ja sillä lienee keskimäärin pari jakajaa. Ei niillä vielä keskimäärin Helsingistä asuntoja ostella. Mutta tietysti Suomen kokoiseenkin maahan riittää miljonääriperijöitäkin. Sitä paitsi suurin osa perijöistä on jo itsekin reilusti keski-ikäisiä, joten omatkin lainat on jo voiton puolella.

Joo, kaksi- ja kolmikymppiset ovat häviäjiä. Hinnat nousevat niin huimasti ettei ole mahdollista saada nuorena lainaa, eikä tiedossa ole perintöä. Työsuhteet usein määräaikaisia, osa-aikaisia tai muuten vaan huonoja. Ja ne jotka perivät vanhempansa Helsingissä ovat tosi onnekkaita, jos perii iäkkäät vanhemmat jossain pienessä muuttotappiokunnassa niin asunnosta on vain haittaa eikä lainkaan hyötyä.

Lähde häviäjistä:

https://yle.fi/uutiset/3-8938636

Lähde kuinka viisihenkinen perhe asuu mielummin kaksiossa Punavuoressa kuin kauempana keskustassa eikä tarvitse lisää tilaa (uskon että jos heillä olisi varaa mielellään asuisivat väljemmin Punavuoressa, mutta eivät esim Itä-Helsingissä):

https://yle.fi/uutiset/3-8884692

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Ensin yksiö, sitten pariutuessa kaksio. Siitä lähiörivarin kautta omakotitaloon ympäryskuntaan. Sieltä sitten viimeisenä ponnistuksena uutteen, puolen miljoonan kerrostoloon keskustaan. 

Harva niitä nuorena ostaa, ei ainakaan omilla rahoillaa. Isäni osti tuollaisen vasta ja ikää on 75 vuotta.

Itseasiassa moni ostaa nykyään ensiasunnoksi pienen perheasunnon Helsingistä (siis kolmion) koska ennen sitä ei ole ollut varaa. Tai sitten kaksion ja vanhemmat sinnittelevät olohuoneessa. Ok-talo ympäryskunnassa ei enää houkuttele, nyt säästetään neliöissä ja halutaan asua lähellä keskustaa.

Lääkäreiden palkat Helsingissä eivät ole huippuhyvät, koska pääkaupunkiseudulla on ylitarjontaa lääkäreistä. Varsinkin nuorten lääkärien aloituspalkka voi olla vain jotain 3200 euroa, toki jos päivystää niin siitä tulee lisää.

Isovanhempani olivat kouluttamattomia duunareita ja pystyivät ostamaan Helsingistä omakotitalon palkoillaan. Itse olen käynyt yliopiston mutta toistaiseksi saanut vain määräaikaisia sopimuksia joten olen henkisesti valmistautunut siihen etten koskaan pysty omistamaan asuntoa (paitsi sitten jos saan perintöä).

Tarkoitan siis, että ennen pariutumista ei ole ollut varaa, sitten pariudutaan ja halutaan ehkä lapsia, ostetaan se kolmio. Vaikka olisi kaksikin lasta, voidaan sinnitellä siinä ja lapset jakavat huoneen.

Olen 45, ja ihan hyvin voisin ostaa halutessani yli puolen miljoonan asunnon. Ja olen ihan vain tavallinen opettaja. Ensinnäkin, minulla on puoliso, joka on ihan hyväpalkkainen. Vanhempien tuella parikymmentä vuotta sitten ostimme ensimmäisen asuntomme, nyt meillä on kolmas omistusasunto menossa, velaton vajaat 400 000 euroa noin arvoltaan. Ja lisäksi vajaan 100 000 euron edestä on sijoituksia. Mutta ei minua tässä iässä huvittaisi enää lähteä isoja asuntolainoja ottamaan. Eikä meillä mitään hirveän isoa ole missään vaiheessa ollutkaan. Mutta meitä keski-ikäisiä keskiluokkaisia ihmisiä on aika paljon, ja meillä on jo omaisuutta monilla.

Tosi paljon vaikuttaa sekin, missä vaiheessa on päässyt asuntohissin kyytiin. Kun tapasin mieheni vuosituhannen vaihteessa, hänellä oli jo poikamiesboksi joka oli ostettu joskus 1997 paikkeilla. Itse olin vuokralla ja naimisiinmenon jälkeen asuttiin vuoden verran tuossa miehen asunnossa. En edes muista mitä mies oli siitä maksanut, mutta ensimmäisen perheasunnon ostimme 2001, siinä oli 83 neliötä ja kohtuuhyvä merinäköala. Hinta tuntui silloin pöyristyttävältä, euroissa 225000€ vaikka elettiin vielä markka-aikaa. Lainaa meillä taisi olla alkuun 170000€ mikä oli järkky summa sekin, emme olleet mitään suurituloisia. Tuossa väliaikaiseksi tarkoitetussa asunnossa asuimme lopulta 12 vuotta ja muutimme siitä asuntoon, joka maksoi 430000€. Vanhasta saimme myydessämme 370000€ joten ainoastaan 60000€ tarvittiin lisää. Asuntolainaa oli jäljellä samat 60000€ joten 120000€ lainalla pääsimme kiinni tähän nykyiseen asuntoomme. Toki tämä on kaukana puolen miljoonan ja kalliimmasta asunnosta, mutta esimerkkinä vaan että jos on hyvään aikaan ostanut ensimmäisen asunnon, niin ei ole mitenkään ylivoimaista edetä siitä pikku hiljaa kalliimpaan.

Toista se on niiden kohdalla, jotka nyt ovat ostamassa ensimmäistä asuntoaan. Me ostimme lapselle opiskelija-asunnon ja se maksoi saman verran kuin tuo meidän 83-neliöinen kämppä, vaikka neliöitä on vain 37,5 eikä merinäköalasta tietoakaan. Molemmat asunnot ostettiin uutena, joten tuo antaa hyvää vertailukohtaa siihen missä asennossa asuntojen hinnat ovat vuosituhannen alkuun verrattuna. Ensimmäisestä kämpästä pitää nyt maksaa saman verran kuin mitä me maksoimme kohtuukokoisesta perheasunnosta. Vaikka kuinka aloittaisi pienestä asunnosta ja ponnistaisi siitä eteenpäin, niin kyllä siihen ensimmäiseenkin asuntoon kiinni pääseminen on nykyaikana kovan työn takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin yksiön heti valmistuttuani. Viisi vuotta myöhemmin menin naimisiin. Miehelläni oli myös yksiö. Myytiin ne ja hankittiin 62 neliön kolmio. Nykyinen asunto on arvoltaan n.700.000€. Lähes koko asuntopolun ajan meillä on ollut yhteensä suurin piirtein saman verran lainaa n.150.000€. Niin myös tämän viimeisimmän hankinnan jälkeen.

Tulot brutto n. 4000 ja 3000€

En sano, etteikö omistusasuminen olisi järkevää, melkein kaikissa tilanteissa, mutta jos markkinatilanne on se, että tavalliseen perheasuntoon tarvitaan tuo "asuntopolku" (tai perintoä), niin minusta pitää voida puhua jo kuplasta. Pääkaupunkiseudulle muuttaa eri-ikäistä väkeä, joilla ei vain ole asuntoa pk-seudulta tai muuten ei ole mahdollista hankkia yksiötä heti valmistuttuaan. Jossain vaiheessa tekin varmaan haluaisitte realisoida tuon 700 000 euron asunnon. Jotta te ja kaikki muut myyntihalukkaat yli puolen miljoonan asunnon omistajat myös saavat sen hinnan, täytyy jokaiselle löytyä se maksukykyinen ostaja tai ainakin sellainen ostaja, joka valmis tinkimään muusta elämästään asumisen vuoksi.

Ainahan perheasuntoon on tarvittu se asuntopolku. Isovanhempani aloittivat perheen keittokomeron ja huoneen asunnossa Kalliossa, ja etenivät kivaan kerrostaloon myöhemmin. Omat vanhempani omistivat varmaan viisi eri asuntoa ennen lopullista taloaan. Meillä on ollut kolme. Se on aina ollut normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Olen 45, ja ihan hyvin voisin ostaa halutessani yli puolen miljoonan asunnon. Ja olen ihan vain tavallinen opettaja. Ensinnäkin, minulla on puoliso, joka on ihan hyväpalkkainen. Vanhempien tuella parikymmentä vuotta sitten ostimme ensimmäisen asuntomme, nyt meillä on kolmas omistusasunto menossa, velaton vajaat 400 000 euroa noin arvoltaan. Ja lisäksi vajaan 100 000 euron edestä on sijoituksia. Mutta ei minua tässä iässä huvittaisi enää lähteä isoja asuntolainoja ottamaan. Eikä meillä mitään hirveän isoa ole missään vaiheessa ollutkaan. Mutta meitä keski-ikäisiä keskiluokkaisia ihmisiä on aika paljon, ja meillä on jo omaisuutta monilla.

Tottakai näillä kaikilla yli puolen miljoonan kämpillä on omistajansa ja he voivat olla ihan keskituloista väkeä. Osa heistä ovat jopa velattomia, riippuen hieman taustasta.

Mutta edelleen tuohon linkkiin, jos "talousjohtaja" tai "rahoitus- ja vakuutuspalvelujen johtaja" tienaa jotain seitsemän tonnin kahta puolta, tuntuvat minusta pk-seudun asuntojen hinnat poskettomilta. Itse asun ulkomailla ja tienaan ihan vaan asiantuntijatehtävissä ilman esimies- tai projektinvetovastuuta reilun kuusi tonnia ja tällä(kin) palkalla 600 tuhannen euron hintalappu asunnossa saa minut haukkomaan henkeäni. Jos muuttaisin Helsinkiin, palkka putoaisi varmasti jos ei kahta tonnia niin varmaan puolitoista ja vaikka nykyisestä asunnosta saisikin ihan hyvin, niin asuntolainan lyhentäminen "alkaisi alusta".

Moni tekijä tukee hintojen laskua. Gliimaksi lienee tässä kohta käsillä ja alas tullaan rytinällä tai hitaasti.