Muita, jotka tietävät elämän olevan hyvää ja onnellista tuli lapsia tai ei?
Pystyn kuvittelemaan itselleni niin erilaisia tulevaisuuksia, kaikki houkuttelevia että en ole koskaan ajatellut perheen olevan mikään ehdottomuus. Eikö lapsettomuus muutenkin ole se kaikkein luontaisin tila, sitähän me kaikki olemme ensin ja voi miten onnellisia olemme voineet olla :) Ajattelin tätä taas tänään kun tapasin ystäväni, joka tuntuu vuosi vuodelta olevan enemmän suunniltaan ajattelutavastani, toki ymmärrän että hän kokee että olisi varmaan kuollut ilman lapsiaan ja yrittää valtavasti mallata sitä minun tunne-elämääni ja ei oikein erota omia ajatuksiaan minun...
Kommentit (7)
Elämähän ON lähtökohtaisesti upeaa.
Minusta se on ihan periaatekysymys, että muut ihmiset eivät voi tehdä toista onnelliseksi. Olipa se sitten puoliso, lapset, ystävät...ite ittensähän kanssa sitä loppujen lopuksi möllötetään. Toki ihmissuhteet ovat tärkeitä, mutta suhde itseensä tärkein. Parisuhteet ja lapset tuntuvat monelle olevan suojakuori, johon voi itsensä muurauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Elämme vain itseämme varten.
Tää on musta vähän surullista ja kertoo paljon suomalaisista ihmisistä. Vaan lapset tekee elämästä "muita varten" elämää? Kaikki on niin sisäänpäinkääntyneitä että tärkeät ihmiset pitää tehdä itse jotta niitä voi saada.
Olen lapseton, mutta töissä ja vapaaehtoistyössä jne. En koe eläväni itseäni varten millään kielteisellä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on ihan periaatekysymys, että muut ihmiset eivät voi tehdä toista onnelliseksi. Olipa se sitten puoliso, lapset, ystävät...ite ittensähän kanssa sitä loppujen lopuksi möllötetään. Toki ihmissuhteet ovat tärkeitä, mutta suhde itseensä tärkein. Parisuhteet ja lapset tuntuvat monelle olevan suojakuori, johon voi itsensä muurauttaa.
Olisitko sinä onnellinen, jos olisit maailman viimeinen ihminen? Kylläpähän ne ympärillä olevat ihmiset on suurimmalle osalle onnen tae.
Sellaiset äidiksi syntyneet on tommosia, ei tajua muiden naisten elämästä mitään.