Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mielenterveys palasina huumeiden jälkeen
20.09.2018 |
14 - 26 v enimmäkseen alkoa ja pilveä, lopuksi kasoittain kaikkea vahvempaakin. Eli lähti ihan käsistä.
Nyt sit kun elelee selvinpäin, niin todellisuudentaju ja luotto ihmisiin on aika lailla mennyttä. Eikä ole oikein kontaktia ja suhdetta siihen tärkeimpään, eli omaan itseenikään.
Kaikista kamalinta on se, että tulkitsen mielessäni ihmisten sanomistet ja vitsit todella helpiosti hyökkykseksi minua vastaan ja se tuntuu 100 % todelliselta vttuilulta, kunnes esim. Seuraavana päivänä tää ihminen onkin mukava mulle.
En ymmärrä, miten en oikeastaan luota siihen, että minusta voidaan myös pitää ja ihmiset ovat usein hyväntahtoisia.
Ehkä se, että olen elänyt omissa maailmoissani ja ollut yhteiskunnan syöpää, on tuhonnut salakavalasti käsityksen itsestäni ja muista.
Olen joka päivä erittäin ahdistunut, koska en oikein enää tiedä mikä on totta ja mikä ei.
Onneks on sentään joitain ihmisiä, kuten puoliso, kenen kanssa pystyn jokseenkin nykyään olemaan vapautuneesti.
Onkohan tästä paluuta enään terveeseen mieleen? Pahin pelkoni, että olen tuhonnut pohjan elämältäni.
Kommentit (90)
Kuinka pitkä aika lopettamisesta on?
Aivosi ovat sumussa pitkään, jos vasta äskettäin lopetit. Mutta se kirkkaus tuntuu hienolta pitkän putken jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meditaatiota päivittäin, niin löydät itsesi uudelleen.
Itse asiassa medtiaatio on ollu ainoa, mikä oikeesti on tuonut sisäisen rauhan ja toivon iltaisin, vaikka ois millanen ahdistustärinä ollut päällä.
Katoaako vainoharhaisuus ja muitten sanomisten miettiminen sitä mukaa, kun tuntee itseään?
Nyt on reilu 5 vk menny.
Pakko sanoa, että kyynisesti tuli mieleen, että olet nähnyt sen ihmismielen todellisen luonnon siellä yhteiskunnan pohjakerroksissa.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että kyynisesti tuli mieleen, että olet nähnyt sen ihmismielen todellisen luonnon siellä yhteiskunnan pohjakerroksissa.
No jaa, epätoivoa ja surua se siellä on.
Samoja kokemuksia, olen vain reippaasti nuorempi.
Nykyään psyykelääke käytössä, en ole enää niin vainoharhainen ja pelokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huumeet ja alko muokkaa persoonaa ja tuo ikä, joilloin käytit aineita, on vielä aika merkittävää aikaa aivojen kehityksen kannalta. Voi olla ettet palaudu ikinä erityisen terveeksi, mutta nyt kun tiedostat asian niin voit kuitenkin ehkä olla projisoimatta omia epävarmuuksia ja negatiivisuutta muihin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoja kokemuksia, olen vain reippaasti nuorempi.
Nykyään psyykelääke käytössä, en ole enää niin vainoharhainen ja pelokas.
Jotain salakavalaa ne aineet tekee, koska kaikilla tuntuu olevan samat jälkioireet.
Ite en kyllä lääkeitä syö, koska palautan yhteyden itseeni ennemmin sillä meditaatiolla.
Poltin itsekin n. 3-4 vuotta enemmän tai vähemmän putkeen. Tuntui, että muutuin yksinkertaisemmaksi siinä ajassa, mutta pääsin noista ajatuksista sittemmin, kun koin palautuneeni putkesta.
Faktahan on, että pitkäaikainen polttaminen tuhoaa aivoja, mutta ei se nyt kuitenkaan kohdallani niin radikaalisti tapahtunut. Oma mieli vain tekee tepposet, kun sopeutuminen uuteen elämään alkaa. Nyt, reilu 2 vuotta täysin savuttomana. Minusta ei koskaan uskoisi, että omaan huumetaustan. Ja se on se pointtikin: uusi alku, uusi minä.
T. aiemmin kommentoinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja kokemuksia, olen vain reippaasti nuorempi.
Nykyään psyykelääke käytössä, en ole enää niin vainoharhainen ja pelokas.
Jotain salakavalaa ne aineet tekee, koska kaikilla tuntuu olevan samat jälkioireet.
Ite en kyllä lääkeitä syö, koska palautan yhteyden itseeni ennemmin sillä meditaatiolla.
Niin tekee. Mitä kovaa ainetta eniten käytit? Toi on kyl hyvä idea olla ilman lääkkeitä, paljon parempi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa että olet kuivilla! 5 viikkoa ei ole vielä mitään, siis siinä mielessä että katsopas vuosia jotka meni sumussa. Ei niitä vuosia viikoissa korjata, mutta alku on hyvä, jatka samaan malliin!
Itsellä vuosien kovaa käyttöä takana. Yritykset raitistumiseen stoppasi viimeistään kuukauden jälkeen, motivaatio ja usko parempaan (päihteettömään) tulevaisuuteen katosi. Ajattelin ettei musta kuitenkaan enää mitään tulisi, aivan sama.
Nyt kuitenkin melkein kolme vuotta kuivilla. Yli vuoden kesti ennenkun tosissaan alkoi ajatukset kirkastua. Serotoniinitasot aivoissa yms. tasaantuu sen ajan... nukyään menee Hyvin. Olen taas kiinni elämässä ja koen sen mielekkääksi selvinpäin :) tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja kokemuksia, olen vain reippaasti nuorempi.
Nykyään psyykelääke käytössä, en ole enää niin vainoharhainen ja pelokas.
Jotain salakavalaa ne aineet tekee, koska kaikilla tuntuu olevan samat jälkioireet.
Ite en kyllä lääkeitä syö, koska palautan yhteyden itseeni ennemmin sillä meditaatiolla.
Kuluttavat aivojen serotoniinivarastot ja muuttavat dopamiinintuotantoa. Huumeet lisää dopamiinia, niin aivot ei muista enää miten sitä itse tuotettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huumeet ja alko muokkaa persoonaa ja tuo ikä, joilloin käytit aineita, on vielä aika merkittävää aikaa aivojen kehityksen kannalta. Voi olla ettet palaudu ikinä erityisen terveeksi, mutta nyt kun tiedostat asian niin voit kuitenkin ehkä olla projisoimatta omia epävarmuuksia ja negatiivisuutta muihin ihmisiin.
Aivothan muokkautuu ja myös "korjaa itseään" koko elämän ajan,kuolemaan saakka. Jatkuvasti joitakin hermoyhteyksiä kuolee pois kun niitä ei käytetä,uusia luodaan ja toiset vahvistuvat,toiset heikentyvät. Muuttamalla ajatuksiasi,voit muokata myös aivojasi. Käytännössä jos esim.vainoharhaisten ajatusten tullessa kerrot itsellesi että ne eivät ole totta,tiedät mistä ne johtuvat ja alat ajatella eri tavoin ts.korvaat ne terveemmillä ajatuksilla,kyllä se vainoharhaisuus myös hälvenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huumeet ja alko muokkaa persoonaa ja tuo ikä, joilloin käytit aineita, on vielä aika merkittävää aikaa aivojen kehityksen kannalta. Voi olla ettet palaudu ikinä erityisen terveeksi, mutta nyt kun tiedostat asian niin voit kuitenkin ehkä olla projisoimatta omia epävarmuuksia ja negatiivisuutta muihin ihmisiin.
Aivothan muokkautuu ja myös "korjaa itseään" koko elämän ajan,kuolemaan saakka. Jatkuvasti joitakin hermoyhteyksiä kuolee pois kun niitä ei käytetä,uusia luodaan ja toiset vahvistuvat,toiset heikentyvät. Muuttamalla ajatuksiasi,voit muokata myös aivojasi. Käytännössä jos esim.vainoharhaisten ajatusten tullessa kerrot itsellesi että ne eivät ole totta,tiedät mistä ne johtuvat ja alat ajatella eri tavoin ts.korvaat ne terveemmillä ajatuksilla,kyllä se vainoharhaisuus myös hälvenee.
Aivojen plastisuus ei kylläkään kykene korjaamaan kaikkia aiheutuneita vaurioita, mutta toki on hyvä tuoda esiin myös toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja kokemuksia, olen vain reippaasti nuorempi.
Nykyään psyykelääke käytössä, en ole enää niin vainoharhainen ja pelokas.
Jotain salakavalaa ne aineet tekee, koska kaikilla tuntuu olevan samat jälkioireet.
Ite en kyllä lääkeitä syö, koska palautan yhteyden itseeni ennemmin sillä meditaatiolla.
Niin tekee. Mitä kovaa ainetta eniten käytit? Toi on kyl hyvä idea olla ilman lääkkeitä, paljon parempi niin.
Paha sanoa mitä eniten; oli sellasia kausia et joskus opiaatteja, joskus rauhottavia ja sit puolen vuoden juhlimisputkessa vkl:sin piriä ja essoja. Et silleen. :D
Joo ne tekee juttujaan aivoissa, mut se vaikutus siihen, miten tulkitsee maailmaa selvinpäin, on erittäin salakavala.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että olet kuivilla! 5 viikkoa ei ole vielä mitään, siis siinä mielessä että katsopas vuosia jotka meni sumussa. Ei niitä vuosia viikoissa korjata, mutta alku on hyvä, jatka samaan malliin!
Itsellä vuosien kovaa käyttöä takana. Yritykset raitistumiseen stoppasi viimeistään kuukauden jälkeen, motivaatio ja usko parempaan (päihteettömään) tulevaisuuteen katosi. Ajattelin ettei musta kuitenkaan enää mitään tulisi, aivan sama.
Nyt kuitenkin melkein kolme vuotta kuivilla. Yli vuoden kesti ennenkun tosissaan alkoi ajatukset kirkastua. Serotoniinitasot aivoissa yms. tasaantuu sen ajan... nukyään menee Hyvin. Olen taas kiinni elämässä ja koen sen mielekkääksi selvinpäin :) tsemppiä!
Kiitos!
Jos vain osaisi olla ottamatta puolituntemattomien ihmisten juttuja sellasina henkilökohtaisina hyökkäyksinä tai muuna sellaisen pahantahtoisuutena, niin elämä ja eheytyminen helpottuisi.
Työpäivät vaan kuluu aina siihen: "mitähän se nyt tarkotti tolla; se vihaa ja vittuilee ehkä mulle, pitääkö puolustautua? Näkeekö se mut outona ja tyhmänä?"
Vaikka sit mitään tollasta ei ees oo tapahtunut.
Vaikutat itsekkäältä ja raskaalta ihmiseltä eli tyypilliseltä narkomaanilta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat itsekkäältä ja raskaalta ihmiseltä eli tyypilliseltä narkomaanilta.
No joo, olet oikeassa, toisaalta nyt aloittajalla kuuluukin olla tietynlaista itsekkyyttä, että voi jatkaa itsensä parantamista, mutta ehkä vähän on vielä hätähousu ja entiseen tapaan syyllistää muita.
Parantuminen on hidas prosessi, anna suosiolla edes vuosi aikaa, ja palaa sitten asiaan.
On ihan normaalia, että olo ei ole vielä hyvä, olet ollut raittiina niin lyhyen aikaa. Rohkeutta eteenpäin.
Alue: Aihe vapaa
Meditaatiota päivittäin, niin löydät itsesi uudelleen.