Missä vaiheessa tapailua ei enää olisi suotavaa tavata muita?
Jos siis seurustelusta ei sinänsä ole sovittu? Mielipiteitä?
Kommentit (40)
Mä tapailen yhtä kerrallaan. Jos olen yhdestä kiinnostunut niin en tapaile muita samaan aikaan.
Minusta asiasta on hyvä sopia, ettei tule väärinkäsityksiä. Todennäköisesti ainakin toinen osapuoli silloin sallii itselleen enemmän kuin tapailukumppanilleen. Miksi asiasta ei voisi keskustella?
Mutta jos joku rajapyykki pitäisi määritellä, niin mielestäni se on seksin harrastaminen.
No jos ei ole mitään sovittu, toinen voi käydä painamassa jotakuta ja sitten oot kyllä rikki. Puhun kokemuksesta.
Sitte ku sovitaan että seurustellaan. Tapailu ei ole seurustelua.
Aina tätä samaa jankkausta. Eivätkö ne muut nyt jää luonnostaan, kun molemmilla on aito kiinnostus toisiaan kohtaan?
Silloin kun on astutus tapahtunut jonkun toisen kanssa.
Kyllä jäävät. Itse en tuhlaisi aikaani keneenkään, jonka kanssa ei varsin pian kehity molemminpuolinen ihastus ja tapailu muutu seurusteluksi ilman erityisempää sopimista. Arpojat ja monen tapailijat eivät ole tosissaan kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jäävät. Itse en tuhlaisi aikaani keneenkään, jonka kanssa ei varsin pian kehity molemminpuolinen ihastus ja tapailu muutu seurusteluksi ilman erityisempää sopimista. Arpojat ja monen tapailijat eivät ole tosissaan kenenkään kanssa.
Mistä sinä sen tiedät, että toinenkin osapuoli on niin ihastunut?
Vierailija kirjoitti:
Sitte ku sovitaan että seurustellaan. Tapailu ei ole seurustelua.
Herää kysymys että miksi sitten aletaan edes suhteeseen jos muiden pyörittely koetaan niin kiinnostavana että se luvataan lopettaa vasta siihen seurustelun rajapyykkiin? Kyllä itellä huomio kiinnittyi vain ja ainoastaan siihen tulevaan seurustelukumppaniin heti tutustumisesta asti.
Niin kauan tapailin muitakin kunnes huomasin rakastavani tulevaa miestäni. Mies toimi samoin. Sitten ei tehnytkään mieli muualla huidella, kummankaan.
Jos on kiinnostunut toisesta ehkä parisuhdemielessäkin? Kun aletaan viettää aikaa lähemmin kuin muodollisen pikahalauksen verran tavatessa? Minulla ainakin loppuu kaikki haluat tavata muita, kun kiinnostun jostakusta. Jos toinen tapailee vielä muita, niin tämä kyllä kertoo minulle, ettei ole kiinnostunut minusta.
Vierailija kirjoitti:
Aina tätä samaa jankkausta. Eivätkö ne muut nyt jää luonnostaan, kun molemmilla on aito kiinnostus toisiaan kohtaan?
Näimpä! Ei anna kovin korkeita ennusteita suhteen tulevaisuudelle jos ensitöikseen täytyy alkaa teroittamaan sille toiselle osapuolelle että ymmärtäähän se nyt olla painamatta muita :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitte ku sovitaan että seurustellaan. Tapailu ei ole seurustelua.
Herää kysymys että miksi sitten aletaan edes suhteeseen jos muiden pyörittely koetaan niin kiinnostavana että se luvataan lopettaa vasta siihen seurustelun rajapyykkiin? Kyllä itellä huomio kiinnittyi vain ja ainoastaan siihen tulevaan seurustelukumppaniin heti tutustumisesta asti.
Mutta eikö Ap juuri peräänkuluttanut tuota, että milloin suhde on jo niin pitkällä ("alkanut") ettei enää ole ns. sinkku. - Tulisi itselläni ainakin hieman paineita treffeille jos heti ensimmäisten tai vaikka jo toisien treffien jälkeen pitäsi tietää, että tämän ihmisen kanssa haluan varmasti jatkaa yhdessä parikuntana. Mutta, ehkä minä vain olen hitaampi ns. syttymään, tai korjaan: paremminkin kiintymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitte ku sovitaan että seurustellaan. Tapailu ei ole seurustelua.
Herää kysymys että miksi sitten aletaan edes suhteeseen jos muiden pyörittely koetaan niin kiinnostavana että se luvataan lopettaa vasta siihen seurustelun rajapyykkiin? Kyllä itellä huomio kiinnittyi vain ja ainoastaan siihen tulevaan seurustelukumppaniin heti tutustumisesta asti.
Mutta eikö Ap juuri peräänkuluttanut tuota, että milloin suhde on jo niin pitkällä ("alkanut") ettei enää ole ns. sinkku. - Tulisi itselläni ainakin hieman paineita treffeille jos heti ensimmäisten tai vaikka jo toisien treffien jälkeen pitäsi tietää, että tämän ihmisen kanssa haluan varmasti jatkaa yhdessä parikuntana. Mutta, ehkä minä vain olen hitaampi ns. syttymään, tai korjaan: paremminkin kiintymään.
No ei tietenkään tarvii hätäillä sen virallistamisen kanssa mutta ei tarvii hyppii muissakaan
Mitä haittaa on siitä, että asiasta puhutaan? Miksi sitä pitää niin kovasti vastustaa? Aina on parempi tietää kuin olettaa ja toivoa.
Kyllä kanssani olevat miehet tietävät, olenko kiinnostunut vai ei. Pelkkä jutustelu ja ulkona käynti ei ole muuta kuin treffailua. Tokat treffit voi olla sen odottelua, että oppii tuntemaan vähän enemmän, ehkä myös, jos tulisi kipinää. Eka suutelu ja halailu voi olla kokeilua, onko kemiaa.
Siinä vaiheessa kerron jo suoraan, jos tästä ei tule kaveruutta kummempaa. Jos löydän sellaisen joka kiinnostaa enemmän, sanon, että ajattelin etten tapaisi muita, vaan haluaisin sinun kanssa katsoa mihin tämä johtaa.
Jos mies sanoo samaa, hyvä niin. Jos ei, se loppuu siihen, hän ei sitten ole minusta niin kiinnostunut.
Siinä vaiheessa, kun se toinen on vienyt niin jalat alta, että muut eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Omalle kohdalleni tuollaisia ihmisiä sattui harvemmin kuin kerran vuodessa, mutta eipä liioin ollut muutenkaan treffeille vonkaajia, kun en ollut missään virtuaalipalvelussa.
No siis suurin rikehän on mustasukkaisuus, jotenka tapailkaa vaan rauhassa toisia ihmisiä, myös vastakkaista sukupuolta olevia, suhteen kestosta ja vakavuudesta riippumatta.