Missä vaiheessa tapailua ei enää olisi suotavaa tavata muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitte ku sovitaan että seurustellaan. Tapailu ei ole seurustelua.

Herää kysymys että miksi sitten aletaan edes suhteeseen jos muiden pyörittely koetaan niin kiinnostavana että se luvataan lopettaa vasta siihen seurustelun rajapyykkiin? Kyllä itellä huomio kiinnittyi vain ja ainoastaan siihen tulevaan seurustelukumppaniin heti tutustumisesta asti.

Mutta eikö Ap juuri peräänkuluttanut tuota, että milloin suhde on jo niin pitkällä ("alkanut") ettei enää ole ns. sinkku. - Tulisi itselläni ainakin hieman paineita treffeille jos heti ensimmäisten tai vaikka jo toisien treffien jälkeen pitäsi tietää, että tämän ihmisen kanssa haluan varmasti jatkaa yhdessä parikuntana. Mutta, ehkä minä vain olen hitaampi ns. syttymään, tai korjaan: paremminkin kiintymään.

Minä ja mieheni ollaan samanlaisia siinä, että heti eka treffillä tuli olo, että tämä ihminen on erilainen, kuin muut joita olen tähän asti tavannut, ja hän tuntuu juuri sellaiselta, jota olen pitempään etsinytkin. Siis sekä persoonalta, ulkoiselta olemukselta, taustalta, siltä miltä hän tuntuu. Kyllä minua heti siinä ekan treffin aikana lakkasi kiinnostamasta mitkään treffit kenenkään muun kanssa. En tietenkään ollut kiintynyt vielä, mutta järjelläkin jo ymmärsin, että tämä kannattaa katsoa.

Nuorempana sitä jäi kiinni kaikenlaisiin säätöihin ja ihastuksiin, odotellen jos siitä tulisi jotain, vaikka ei oltu kuin vaihdettu pari sanaa, tai ollut yhden illan juttu. Sitten ajan kanssa ymmärsi, että jos mies pitää naista riittävän kiinnostavana, siitä ei jää epäilystä, häntä ei saa karistettua millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitte ku sovitaan että seurustellaan. Tapailu ei ole seurustelua.

Herää kysymys että miksi sitten aletaan edes suhteeseen jos muiden pyörittely koetaan niin kiinnostavana että se luvataan lopettaa vasta siihen seurustelun rajapyykkiin? Kyllä itellä huomio kiinnittyi vain ja ainoastaan siihen tulevaan seurustelukumppaniin heti tutustumisesta asti.

Mutta eikö Ap juuri peräänkuluttanut tuota, että milloin suhde on jo niin pitkällä ("alkanut") ettei enää ole ns. sinkku. - Tulisi itselläni ainakin hieman paineita treffeille jos heti ensimmäisten tai vaikka jo toisien treffien jälkeen pitäsi tietää, että tämän ihmisen kanssa haluan varmasti jatkaa yhdessä parikuntana. Mutta, ehkä minä vain olen hitaampi ns. syttymään, tai korjaan: paremminkin kiintymään.

Miten se muiden tapailu liittyy asiaan? Varalta kannattaa treffailla muitakin, kun ei tiedä mitä tästä kehittyy? Tärkeintä on saada parisuhde, ei sen niin väliä kenen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jäävät. Itse en tuhlaisi aikaani keneenkään, jonka kanssa ei varsin pian kehity molemminpuolinen ihastus ja tapailu muutu seurusteluksi ilman erityisempää sopimista. Arpojat ja monen tapailijat eivät ole tosissaan kenenkään kanssa.

Mistä sinä sen tiedät, että toinenkin osapuoli on niin ihastunut? 

Satavarmahan mistään tai kenestäkään ei voi olla. Mutta siitä, että sä vaan tunnet olevasi hänelle tärkeä, erityinen ja että tässä nyt on aito yhteys eikä tule mieleen sitä kyseenalaistaa ja epäillä. Toki tunteista ja toiveista on tullut myös puhuttua, mutta ei mitään varsinaista sopimista seurustelun aloittamisesta.

Sitten, kun asia on yhdessä puhuttu läpi.

Taas on moralistit valloittanut ketjun.

Vierailija kirjoitti:

Sitten, kun asia on yhdessä puhuttu läpi.

Siinä vaiheessa, kun tapasin nykyisen mieheni, minulle oli päivänselvää, että haluan nähdä voisiko hän olla ihminen, jonka kanssa jaan loppuelämäni. Ei ollut pienintäkään mielenkiintoa alkaa etsiä muita, eikä minulle miehet tule kadulla treffejä ehdottelemaan ja baareissa käyn vain harvoin. Uskoakseni mieskään ei sen koommin ollut haku päällä, mutta ei sitä kyllä koskaan tarvinnut "puhua läpi". Aika kummallista olisi ollut, jos hän olisi alkanut minun kanssani viettää kaikki viikonloput, tutustuttaa minut ystäviinsä ja sukulaisiinsa, tehdä yhteisuä suunnitelmia ensin lähitulevaisuudelle ja sitten pitemmälle - ja samaan aikaan olisi etsinyt muita deittailtavia.

Jos suhteemme ei olisi toiminut, niin olisin itse ehkä edelleen sinkku. Meni vuosia ennen kuin tapasin tämän miehen enkä usko että hänen kaltaisiaan olisi myöhemminkään kovin usein osunut kohdalle.

Mä koen tän nykykulttuurin vähän ongelmallisena itselleni. Haluisin, että muiden tapailu loppuisi heti, mutta en mä voi ketään uutta sellaiseen painostaa, sehän säikkyisi tiehensä. Homma menee kuitenkin multa pilalle, jos saan kuulla että alussa on painettu muita naisia.

Elämänkokemuksen pohjalta suosittelen armollisuutta ihmisille tässä asiassa, vaikken "kevytkenkäisyyteen" sinänsä uskokaan, mitä se sitten onkin.

Oma tarinani on sellainen, että tapailin muutaman kuukauden miestä, johon olin kyllä ihastunut mutta johon liittyi muutamia tekijöitä joiden takia epäilin, voiko suhteesta tulla mitään. Emme seurustelleet virallisesti, ja se oli selvää molemmille.

Sitten puolivahingossa tapasin toisen, aivan uuden miehen, joka kiinnostui minusta heti. Itsekin ajattelin että tässäkin voisi olla jotain kiinnostavaa, mutta mielessä oli ensin mainittuun mieheen muodostunut pieni kiintymys. Tilanne johti siihen, että parin viikon ajan voin sanoa tapailleeni molempia. Tärkeä huomio on, että kumpikin tiesi että tässä oikeasti vasta tapaillaan, enkä halunnut herättää turhia toiveita.

Lopputulema on se, että mies nro. 2 on aviomieheni jo 10 vuoden ajalta. Joskus harmitti kovastikin että olin jokseenkin ihastunut toiseen kun hänet tapasin, ja siksi hetken epävarma siitä mitä haluan, mutta pakko vain todeta että joskus olosuhteet ovat tällaiset, ja näin se nyt meni. Lopputulos oli hyvä kuitenkin. Onneksi valitsin oikein ja ne tunteet heräsivät sentään muutamassa viikossa.

Ketään ei tietenkään saa tarkoituksella vedättää tai satuttaa ristiin deittailemalla. Mutta minun kantani on ehdottomasti se, että aikuiset ihmiset osaavat kyllä halutessaan sopia siitä, että nyt seurustellaan. Oletuksia ei kannata koskaan tehdä, koska toinen osapuoli ei välttämättä olekaan samoilla linjoilla.

Sitten kun seurustelusta on sovittu. Eihän tapailu mitään kovin ihmeellistä ole. Yleensä se on muutenkin vain tutustumista ilman mitään sen kummallisempaa. Eri asia viettää useamman eri tyypin kanssa jotain romanttisia kynttiläillallisia tms., mikä johtaisi toisia väkisinkin uskomaan, että tässä olisi jotain huomattavasti vakavampaa ja syvempää kuin oikeasti on. Kahden kanssa ei pussailla samaan aikaan, siihen vetäisin ehkä itse rajan, mutta joku toinen saattaa vetää rajan eri kohtaan (tai ajatella, että mitään rajoja ei ole niin kauan, kun ei olla sovittu seurustelusta).

Jos tapailisin jotakuta, joka esimerkiksi toisilla tai kolmansilla treffeillä vaatisi, että muiden tapailu loppuu sitten tähän, niin loppuisi kyllä hänenkin tapailu aika varmasti siihen. Vaikka mulla ei olisi mitään haluakaan nähdä muita tai en olisi ketään muuta sinä aikana tapaillutkaan, niin voin vain kuvitella, kuinka mustasukkainen ja omistushaluinen tuollainen on parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitte ku sovitaan että seurustellaan. Tapailu ei ole seurustelua.

Herää kysymys että miksi sitten aletaan edes suhteeseen jos muiden pyörittely koetaan niin kiinnostavana että se luvataan lopettaa vasta siihen seurustelun rajapyykkiin? Kyllä itellä huomio kiinnittyi vain ja ainoastaan siihen tulevaan seurustelukumppaniin heti tutustumisesta asti.

Mutta eikö Ap juuri peräänkuluttanut tuota, että milloin suhde on jo niin pitkällä ("alkanut") ettei enää ole ns. sinkku. - Tulisi itselläni ainakin hieman paineita treffeille jos heti ensimmäisten tai vaikka jo toisien treffien jälkeen pitäsi tietää, että tämän ihmisen kanssa haluan varmasti jatkaa yhdessä parikuntana. Mutta, ehkä minä vain olen hitaampi ns. syttymään, tai korjaan: paremminkin kiintymään.

Minä ainakin näen toisesta heti, onko minkäänlaista kemiaa ja kiinnostusta. Ja kun jostakusta olen kiinnostunut, ei mielessäni ole tilaa muille, vaikka kuinka yrittäisin kiinnostua muistakin - jos on, en selvästikään ole oikeasti kiinnostunut. Ei siinä minusta mihinkään parisuhteeseen vielä sitouduta, jos ollaan kiinnostuneita toisesta ja jätetään muiden tapailut. Jos toinen osoittautuu missä tahansa vaiheessa epäsopivaksi, sitten ei jatketa tapailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitte ku sovitaan että seurustellaan. Tapailu ei ole seurustelua.

Herää kysymys että miksi sitten aletaan edes suhteeseen jos muiden pyörittely koetaan niin kiinnostavana että se luvataan lopettaa vasta siihen seurustelun rajapyykkiin? Kyllä itellä huomio kiinnittyi vain ja ainoastaan siihen tulevaan seurustelukumppaniin heti tutustumisesta asti.

Mutta eikö Ap juuri peräänkuluttanut tuota, että milloin suhde on jo niin pitkällä ("alkanut") ettei enää ole ns. sinkku. - Tulisi itselläni ainakin hieman paineita treffeille jos heti ensimmäisten tai vaikka jo toisien treffien jälkeen pitäsi tietää, että tämän ihmisen kanssa haluan varmasti jatkaa yhdessä parikuntana. Mutta, ehkä minä vain olen hitaampi ns. syttymään, tai korjaan: paremminkin kiintymään.

Minä ainakin näen toisesta heti, onko minkäänlaista kemiaa ja kiinnostusta. Ja kun jostakusta olen kiinnostunut, ei mielessäni ole tilaa muille, vaikka kuinka yrittäisin kiinnostua muistakin - jos on, en selvästikään ole oikeasti kiinnostunut. Ei siinä minusta mihinkään parisuhteeseen vielä sitouduta, jos ollaan kiinnostuneita toisesta ja jätetään muiden tapailut. Jos toinen osoittautuu missä tahansa vaiheessa epäsopivaksi, sitten ei jatketa tapailua.

Meitä kun on moneen junaan. Kiva jos itse tiedät heti onko kemiaa. Minä en ole koskaan tiennyt, vaan omien laskujeni mukaan vaaditaan ainakin kuukauden tai parin tapailu ennen kuin osaan sanoa mitään mistään kemioista. Olen nimittäin deittaillut aika paljon ja erehtynyt alkuvaiheessa molempiin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitte ku sovitaan että seurustellaan. Tapailu ei ole seurustelua.

Herää kysymys että miksi sitten aletaan edes suhteeseen jos muiden pyörittely koetaan niin kiinnostavana että se luvataan lopettaa vasta siihen seurustelun rajapyykkiin? Kyllä itellä huomio kiinnittyi vain ja ainoastaan siihen tulevaan seurustelukumppaniin heti tutustumisesta asti.

Mutta eikö Ap juuri peräänkuluttanut tuota, että milloin suhde on jo niin pitkällä ("alkanut") ettei enää ole ns. sinkku. - Tulisi itselläni ainakin hieman paineita treffeille jos heti ensimmäisten tai vaikka jo toisien treffien jälkeen pitäsi tietää, että tämän ihmisen kanssa haluan varmasti jatkaa yhdessä parikuntana. Mutta, ehkä minä vain olen hitaampi ns. syttymään, tai korjaan: paremminkin kiintymään.

Minä ainakin näen toisesta heti, onko minkäänlaista kemiaa ja kiinnostusta. Ja kun jostakusta olen kiinnostunut, ei mielessäni ole tilaa muille, vaikka kuinka yrittäisin kiinnostua muistakin - jos on, en selvästikään ole oikeasti kiinnostunut. Ei siinä minusta mihinkään parisuhteeseen vielä sitouduta, jos ollaan kiinnostuneita toisesta ja jätetään muiden tapailut. Jos toinen osoittautuu missä tahansa vaiheessa epäsopivaksi, sitten ei jatketa tapailua.

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitte ku sovitaan että seurustellaan. Tapailu ei ole seurustelua.

Herää kysymys että miksi sitten aletaan edes suhteeseen jos muiden pyörittely koetaan niin kiinnostavana että se luvataan lopettaa vasta siihen seurustelun rajapyykkiin? Kyllä itellä huomio kiinnittyi vain ja ainoastaan siihen tulevaan seurustelukumppaniin heti tutustumisesta asti.

Mutta eikö Ap juuri peräänkuluttanut tuota, että milloin suhde on jo niin pitkällä ("alkanut") ettei enää ole ns. sinkku. - Tulisi itselläni ainakin hieman paineita treffeille jos heti ensimmäisten tai vaikka jo toisien treffien jälkeen pitäsi tietää, että tämän ihmisen kanssa haluan varmasti jatkaa yhdessä parikuntana. Mutta, ehkä minä vain olen hitaampi ns. syttymään, tai korjaan: paremminkin kiintymään.

Minä ainakin näen toisesta heti, onko minkäänlaista kemiaa ja kiinnostusta. Ja kun jostakusta olen kiinnostunut, ei mielessäni ole tilaa muille, vaikka kuinka yrittäisin kiinnostua muistakin - jos on, en selvästikään ole oikeasti kiinnostunut. Ei siinä minusta mihinkään parisuhteeseen vielä sitouduta, jos ollaan kiinnostuneita toisesta ja jätetään muiden tapailut. Jos toinen osoittautuu missä tahansa vaiheessa epäsopivaksi, sitten ei jatketa tapailua.

Meitä kun on moneen junaan. Kiva jos itse tiedät heti onko kemiaa. Minä en ole koskaan tiennyt, vaan omien laskujeni mukaan vaaditaan ainakin kuukauden tai parin tapailu ennen kuin osaan sanoa mitään mistään kemioista. Olen nimittäin deittaillut aika paljon ja erehtynyt alkuvaiheessa molempiin suuntiin.

En tahtoisi olla rinnan mitalla voittanut ja vaikean valinnan tuloksena valikoitunut kumppaniehdokas viidestä tarjokkaasta. Siltä se minusta tuntuu, jos tapaillaan useampaa yhtä aikaa. "Ykkönen on hyvä, kolmonen on ihan ok myös, kakkonen on tosi hyvä laittamaan ruokaa... Joku on pakko valita, niin heitetäänpä noppaa."

Tapailukulttuuri on muuttunut viime vuosina. Vaikka itse kuinka haluaisi uskoa rakkauteen ensisilmäyksellä ja yksi ihminen kerrallaan -tapailuun, moni muu ei enää tee niin. Kannattaa hankkia mielenrauha ja jutella kuvio selväksi. Voi säästyä pettymykseltä ja surulta niin. Olen tapaillut kerran tai useamman kymmeniä miehiä viimeisen neljän vuoden aikana. Yksikään heistä ei ollut valmis sitoutumaan heti vaan on jatkanut deittimarkkinoilla jonkin aikaa, toiset koko ajan, kunnes tiemme erkanivat. Fiksuja, koulutettuja, menestyneitä, osa isiäkin. Maailma on muuttunut.

Up

Vierailija kirjoitti:

Tapailukulttuuri on muuttunut viime vuosina. Vaikka itse kuinka haluaisi uskoa rakkauteen ensisilmäyksellä ja yksi ihminen kerrallaan -tapailuun, moni muu ei enää tee niin. Kannattaa hankkia mielenrauha ja jutella kuvio selväksi. Voi säästyä pettymykseltä ja surulta niin. Olen tapaillut kerran tai useamman kymmeniä miehiä viimeisen neljän vuoden aikana. Yksikään heistä ei ollut valmis sitoutumaan heti vaan on jatkanut deittimarkkinoilla jonkin aikaa, toiset koko ajan, kunnes tiemme erkanivat. Fiksuja, koulutettuja, menestyneitä, osa isiäkin. Maailma on muuttunut.

Iso osa ihmisistä on niin tunnevammaisia nykyään, että en usko heidän kykenevän kiintymään mihinkään. Sen takia deittailua ja tapailua harrastetaan vuosikausia, eikä siitä ikinä mitään sen kummempaa tule. Kummassakin sukupuolessa näitä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

No siis suurin rikehän on mustasukkaisuus, jotenka tapailkaa vaan rauhassa toisia ihmisiä, myös vastakkaista sukupuolta olevia, suhteen kestosta ja vakavuudesta riippumatta.

Mustasukkaisuus on paha ongelma. Kavereita saa tavata vaikka seurustelisi. Kaverit ei ole uhka.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun seurustelusta on sovittu. Eihän tapailu mitään kovin ihmeellistä ole. Yleensä se on muutenkin vain tutustumista ilman mitään sen kummallisempaa. Eri asia viettää useamman eri tyypin kanssa jotain romanttisia kynttiläillallisia tms., mikä johtaisi toisia väkisinkin uskomaan, että tässä olisi jotain huomattavasti vakavampaa ja syvempää kuin oikeasti on. Kahden kanssa ei pussailla samaan aikaan, siihen vetäisin ehkä itse rajan, mutta joku toinen saattaa vetää rajan eri kohtaan (tai ajatella, että mitään rajoja ei ole niin kauan, kun ei olla sovittu seurustelusta).

Jos tapailisin jotakuta, joka esimerkiksi toisilla tai kolmansilla treffeillä vaatisi, että muiden tapailu loppuu sitten tähän, niin loppuisi kyllä hänenkin tapailu aika varmasti siihen. Vaikka mulla ei olisi mitään haluakaan nähdä muita tai en olisi ketään muuta sinä aikana tapaillutkaan, niin voin vain kuvitella, kuinka mustasukkainen ja omistushaluinen tuollainen on parisuhteessa.

Samoin. Pelottais että on mustasukkainen.

Siitä asti kun ensimmäiset treffit on sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kiinnostunut toisesta ehkä parisuhdemielessäkin? Kun aletaan viettää aikaa lähemmin kuin muodollisen pikahalauksen verran tavatessa? Minulla ainakin loppuu kaikki haluat tavata muita, kun kiinnostun jostakusta. Jos toinen tapailee vielä muita, niin tämä kyllä kertoo minulle, ettei ole kiinnostunut minusta.

Mitäs kun mies kiinnostunut näkemään ja ei halua teen muiden kanssa mitään. Jonkinlaista tapailun alkua mutta varsinaisia treffejä ei ole ollut eikä mitään vaan vasta kiinnostusta. Ei halua silti näen muita