Lue keskustelun säännöt.
Mies puhuu yksityisasioitamme
15.09.2018 |
Mieheni on erittäin läheinen kaksi vuotta vanhemman veljensä kanssa. He asuivat vuosikausia kämppiksinä ennen kuin muutimme alle vuosi sitten yhteen.
Nyt sain kuulla, että mieheni on jakanut veljelleen myös minun yksityisasioitani.
Minua on teini-ikäisestä asti vaivannut uusiutuva masennus, johon olen vuosien varrella joutunut syömään lääkkeitä. Olen hyväksynyt sen, että kyseessä on asia jonka kanssa joudun painiskelemaan todennäköisesti lopun ikää. Välillä saattaa olla useita vuosia kun en minkäänlaista hoitoa tarvitse, mutta raskaat elämänkokemukset herkästi laukaisevat masennusoireet. Lääkkeistä on minulle selkeä apu.
Minulla on ollut elämässä viime aikoina runsaasti stressiä, ja on alkanut tuntua siltä, että olisi aiheellista miettiä taas lääkityksen aloittamista. Puhuin tästä miehellekin. Samalla lisäsin, että toivoisin hänen pitävän nämä asiat meidän kahden välisinä. Vaikka olen sitä mieltä ettei mielenterveysasioiden tulisi olla tabu, en halua, että ihmiset ajattelevat minut tavatessaan masennustani ja lääkitysasioitani.
Mies tokaisi siihen ihan suoraan, ettei hän voi olla varma siitä tuleeko kertoneeksi veljelleen. Kuuntelin uskomatta korviani. Kysyin, että eikö hän voi vain päättää ettei kerro. Mies sanoi, että hän jakaa veljensä kanssa kaiken, joten saattaa tulla kertoneeksi. Hän lisäsi, että kyllähän veli siitä kyselee, jos näkee meillä kotona jotain lääkepaketteja tms. Minä kysyin, että tarvitseeko hänen sanoa asiasta mitään, johon mies vastasi, ettei heillä ole salaisuuksia.
Niin, mutta entäs minun salaisuudet?
Olen hyvin hämmentynyt nyt, ja tunnen oloni jotenkin haavoittuneeksi kun en tiedä, mitä kaikkea meidän ja minun asioita hän on veljelleen kertonut. Ajattelin että miehelle haluan lääkityksestä puhua, sillä en halua joutua tekemään jotain salassa omassa kodissani. Haluaisin jatkossakin pystyä puhumaan mieheni kanssa myös aroista ja henkilökohtaisista asioita, mutta nyt en tiedä uskallanko. Mies sanoo vain, että hänen veljensä on perheenjäsen, enkä voi olettaa että hän on puhumatta heille.
Kommentit (28)
Kyllä kaikilla ihmisillä on tarve purkaa asioita. Ja saada toisen näkökulman. Parisuhteessa keskustelutaito on tärkeää, mutta kyllä sitä silti haluaa välillä avautua jollekulle ”ulkopuolisellekin”. Oli se sitten hyvä ystävä tai sukulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneen puolisokin tarvitsee tukea, tai sairastuu itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen puolisokin tarvitsee tukea, tai sairastuu itsekin.
Näin juuri. Mun mies on sairastunut burn outiin. Kyllä on ollut aivan pakko kertoa asioita tilanteesta muille, koska sitten taas jaksan jatkaa eteenpäin vaimona.
Siis tuntemattomille nimettömänä jakaminen on sama asia kuin se, että kumppani pamauttaa selän takana sukulaisilleen, että ”meidän ”Maija” muuten syö antidepressantteja”?
Minun masennuksen ei ole enää sitä, että esim. menettäisin elämänhallinnan tai lakkaisin huolehtimasta itsestäni ja muista. Kyse ei ole enää sellaisesta sairaudesta, että se mylläisi myös läheisteni elämän. Tässä vaiheessa tunnen sen niin hyvin, että tiedän ennusmerkit kun ne tulevat ja haen apua ajoissa. Väitän, että suurin osa niistä ihmisistä joiden kanssa olen ollut päivittäin tekemisissä, eivät ole tienneet lääkityksestäni mitään.
Vierailija kirjoitti:
Siis tuntemattomille nimettömänä jakaminen on sama asia kuin se, että kumppani pamauttaa selän takana sukulaisilleen, että ”meidän ”Maija” muuten syö antidepressantteja”?
Minun masennuksen ei ole enää sitä, että esim. menettäisin elämänhallinnan tai lakkaisin huolehtimasta itsestäni ja muista. Kyse ei ole enää sellaisesta sairaudesta, että se mylläisi myös läheisteni elämän. Tässä vaiheessa tunnen sen niin hyvin, että tiedän ennusmerkit kun ne tulevat ja haen apua ajoissa. Väitän, että suurin osa niistä ihmisistä joiden kanssa olen ollut päivittäin tekemisissä, eivät ole tienneet lääkityksestäni mitään.
Mutta asia on kuitenkin olemassa ja ilmeisesti iso asia sekä sulle että miehelle. Jos asia on vaikea miehelle, niin on aivan luonnollista, että hän haluaa puhua siitä veljelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mies tulee aivan kaikki sinun asiasi kertomaan veljelleen, eli jos et halua asioitasi jakaa muille, en suosittele kertomaan miehellekkään mitään. Ja ehkä suhdettakin kannattaa miettiä uudestaan onko hyvä juorukellon kanssa jatkaa.
Jos miehesi ei saisi puhua kenellekään, niin se sairastuttaa hänetkin. Masennus on aina itsekästä eikä tule ajatelleeksi sitä toista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen puolisokin tarvitsee tukea, tai sairastuu itsekin.
Näin juuri. Mun mies on sairastunut burn outiin. Kyllä on ollut aivan pakko kertoa asioita tilanteesta muille, koska sitten taas jaksan jatkaa eteenpäin vaimona.
Näin se on, vertaistuki ja ystävän apu on hyvin tärkeää. Samoin oli myös minulla vuosia sitten, kun miehelläni oli burn out. Jos en olisi voinut puhua asiasta ystävälleni, olisin ollut todella helisemässä. Meillä oli kolme alle kouluikäistä lasta, omakotitalo ja mies vain makasi sängyssä oven takana. Siitä selvittiin, mutta joka ikinen syksy minulla on pelko puserossa asian takia. Ystävä tietää tämän ja pystyy tulemaan minua hyvin.
Eikö muiden mielestä ap itse saa päättää haluaako sairaus kertomuksensa jakaa muiden kanssa? Vai onko kaikilla pakottava tarve kertoa sukulaiselleen esimerkiksi puolisonsa suolistovaivoista? En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö muiden mielestä ap itse saa päättää haluaako sairaus kertomuksensa jakaa muiden kanssa? Vai onko kaikilla pakottava tarve kertoa sukulaiselleen esimerkiksi puolisonsa suolistovaivoista? En ymmärrä.
Miksi vedät mutkat suoriksi? Ei kai kukaan mitään puolison suolistovaivoja kerro, masennus on vaan sellainen, että se sairastuttaa puolisonkin, jollei sitä hoida.
Minusta on hienoa, että miehelläsi on noin läheinen veli. Jos hän ei ole muille asioistasi puhunut, ja luottaa veljeensä täysin, ei tilanne ole aivan niin kamala, kun viestissäsi annat ymmärtää. Jos tämä kuitenkin sinua vaivaa, niin puhu ihmeessä miehellesi, miten toivoisit hänen käyttäytyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, mies tulee aivan kaikki sinun asiasi kertomaan veljelleen, eli jos et halua asioitasi jakaa muille, en suosittele kertomaan miehellekkään mitään. Ja ehkä suhdettakin kannattaa miettiä uudestaan onko hyvä juorukellon kanssa jatkaa.
Juorukello jakaa asiat koko kylälle ihan muuten vain ja omaksi ilokseen, ap:n mies on kertonut asiasta ja peloistaan erittäin läheiselle veljelleen.
Tosi on, että miehen kannattaisi miettiä suhdetta ap:n kanssa hyvin vakavasti. Ap ei tuosta omien sanojensakaan mukaan välttämättä parane koskaan. Onko hänestä siis vaikka mahdollisten yhteisten lasten äidiksi? Tai toiseksi aikuiseksi parisuhteessa jakamaan arjen?
Myös ap:n mustasukkaisuus ja omistushalu miestään kohtaa on hyvin ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mies tulee aivan kaikki sinun asiasi kertomaan veljelleen, eli jos et halua asioitasi jakaa muille, en suosittele kertomaan miehellekkään mitään. Ja ehkä suhdettakin kannattaa miettiä uudestaan onko hyvä juorukellon kanssa jatkaa.
Provoilu on kielletty tällä palstalla, haluatko banniin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap sua. On asioita, joiden pitää jäädä vain kodin seinien sisään. Itse olen tarkka yksityisyydestäni ja pidän selvänä, että voin luottaa läheisimpään ihmiseen, ettei levittele asioitani kenellekään.
Kaikkein viimeksi suvulle.
Jos olisin sinun tilanteessasi, hankkisin lääkityksen kertomatta hänelle. Jos se toimii, niin kuin tunnut odottavan, niin olosi helpottuu eikä hän välttämättä edes huomaa mitään.
Toisaalta ehkä kannattaisi myöhemmin miettiä, pystytkö olemaan hänen kanssaan parisuhteessa jatkossa.
Mieheni kävi joskus masennuksen takia terapeutilla ja söi mielialalääkkeitä, ei olisi tullut mieleenikään ruveta rääpimään hänen henk.koht. sairaudentilaansa _omien_ sukulaisteni kanssa. Jos olisi tullut tarvetta jutella muiden kanssa asiasta, olisin mennyt anonyyminä jollekin keskustelupalstalle.
Elämä on kirjoitti:
Jos olisin sinun tilanteessasi, hankkisin lääkityksen kertomatta hänelle. Jos se toimii, niin kuin tunnut odottavan, niin olosi helpottuu eikä hän välttämättä edes huomaa mitään.
Toisaalta ehkä kannattaisi myöhemmin miettiä, pystytkö olemaan hänen kanssaan parisuhteessa jatkossa.
Mieheni kävi joskus masennuksen takia terapeutilla ja söi mielialalääkkeitä, ei olisi tullut mieleenikään ruveta rääpimään hänen henk.koht. sairaudentilaansa _omien_ sukulaisteni kanssa. Jos olisi tullut tarvetta jutella muiden kanssa asiasta, olisin mennyt anonyyminä jollekin keskustelupalstalle.
Joo, tämä av-palsta tai tän kaltaiset sivustot ovatkin tosi hyviä siihen, että haluaa purkaa tuntojaan🙄 Taitaa käydä juuri päinvastoin, että sairastuu vaan lisää itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on kirjoitti:
Jos olisin sinun tilanteessasi, hankkisin lääkityksen kertomatta hänelle. Jos se toimii, niin kuin tunnut odottavan, niin olosi helpottuu eikä hän välttämättä edes huomaa mitään.
Toisaalta ehkä kannattaisi myöhemmin miettiä, pystytkö olemaan hänen kanssaan parisuhteessa jatkossa.
Mieheni kävi joskus masennuksen takia terapeutilla ja söi mielialalääkkeitä, ei olisi tullut mieleenikään ruveta rääpimään hänen henk.koht. sairaudentilaansa _omien_ sukulaisteni kanssa. Jos olisi tullut tarvetta jutella muiden kanssa asiasta, olisin mennyt anonyyminä jollekin keskustelupalstalle.
Joo, tämä av-palsta tai tän kaltaiset sivustot ovatkin tosi hyviä siihen, että haluaa purkaa tuntojaan🙄 Taitaa käydä juuri päinvastoin, että sairastuu vaan lisää itsekin.
Voi voi, onhan varteenotettavia mielenterveyspalstoja, joilla saa vertaistukea. En tajua, miten mieleesikään välähti tämä tällainen palsta. No, ehkä se kertoo omasta tasostasi jotain.
Elämä on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on kirjoitti:
Jos olisin sinun tilanteessasi, hankkisin lääkityksen kertomatta hänelle. Jos se toimii, niin kuin tunnut odottavan, niin olosi helpottuu eikä hän välttämättä edes huomaa mitään.
Toisaalta ehkä kannattaisi myöhemmin miettiä, pystytkö olemaan hänen kanssaan parisuhteessa jatkossa.
Mieheni kävi joskus masennuksen takia terapeutilla ja söi mielialalääkkeitä, ei olisi tullut mieleenikään ruveta rääpimään hänen henk.koht. sairaudentilaansa _omien_ sukulaisteni kanssa. Jos olisi tullut tarvetta jutella muiden kanssa asiasta, olisin mennyt anonyyminä jollekin keskustelupalstalle.
Joo, tämä av-palsta tai tän kaltaiset sivustot ovatkin tosi hyviä siihen, että haluaa purkaa tuntojaan🙄 Taitaa käydä juuri päinvastoin, että sairastuu vaan lisää itsekin.
Voi voi, onhan varteenotettavia mielenterveyspalstoja, joilla saa vertaistukea. En tajua, miten mieleesikään välähti tämä tällainen palsta. No, ehkä se kertoo omasta tasostasi jotain.
Hmm..no ap:lle esim. välähti tämä palsta mieleen, kun kirjoitti tänne avauksen. Sulle ja mullekin on välähtänyt tämä ajatus tulla tänne lukemaan ja kommentoimaan. Joten en nyt ihan ymmärrä, että yrität jotenkin olla parempi..😅
Jokaisella täytyy olla joku uskottu, joku muu kuin puoliso. Jos jakaa asioita luotetun ihmisen kanssa, ei se ole asioiden levittämistä koko kylälle.
Pystyt jakamaan tämän tuntemattomien kanssa tällä palstalla, mutta mies ei saa purkaa mieltään veljelleen samasta asiasta?
Toivon, että mies löytää jonkun vähän vakaamman.