Pystyykö henkilön tulevaisuuden ennustamaan jo nuorena? Vai muuttuvatko ihmiset?
Olen kolmekymppinen, aloitin vasta uudet opinnot nyt syksyllä. Vielä muutama vuosi sitten jotenkin ehkä vähän naiivistikin uskoin, että tulevaisuus on täysin avoin ja minustakin voi vielä tulla vaikka ja mitä. Nyt ehkä kolmenkympin myötä olen kuitenkin herännyt tähän elämän ja omien kykyjen rajallisuuteen.
Olen ollut vähän tuuliajolla oman elämän kanssa, vaikka olenkin opiskellut. Vasta oikeastaan tässä muutaman vuoden sisään löysin sen suunnan omalle elämälle.
Stalkkasin tässä yksi päivä vanhoja yläasteaikaisia luokkakavereita ja melkein kaikilla oli jo ns. ihan kunnon urat. Tästä kehittelin itselleni pienen kriisin. Aloin myös miettimään, että melkin kaikkien näiden henkilöiden kohdalla nämä ammatit oli sellaisia, jotka olisi hyvin voinut heille jo silloin lapsena/nuorena ennustaa.
Nämä kiltit kympin tytöt ja pojat olivat päätyneet opettajaksi kouluun tai muihin opetustehtäviin. Nämä, joilla oli jo kouluaikaan bändi ja, jotka esiintyivät aina koulun juhlissa ovat nykyään joko ammattimuusikoita tai muuten musiikin kanssa työkseen tekemisissä. Sitten taas muutama ei- niin hyvä oppilas oli parikymppisenä tullut äidiksi ja ollut pitkään kotiäitinä.
Muutama "rettelöitsijä" poika oli jo nyt kolmekymppisenä aika huonon näköisiä ja kuvien perusteella ajanviete on aika samanlaista kuin yläasteellakin.
Mietin vain, kun aina puhutaan miten ihmiset muuttuu ja kaikki on mahdollista, huolimatta siihen millainen on lapsena tai nuorena ollut. Niin, mietin vain, että kuinkahan yleistä tämä todellisuudessa on? Oman testiryhmän (:-D) kautta niin se tulevaisuus on nähtävillä hyvin pitkälti jo nuoruudessa, jollei sitten jotakin todella ihmeellistä tapahdu.
Millaisia kokemuksia teillä on? Oletko itse tai joku muu muuttunut nuoruuden ajoista paljon, siis nimenomaan positiivisempaan suuntaan? Kyllähän se toiseen suuntaan varmasti on tavallisempaa. Mutta oletko sinä itse tai joku muu muuttunut niin paljon esim. yläasteajoista, että kukaan ei olisi ikinä silloin uskonut millaista elämää nykyään vietät?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisinä kaikki on samaa harmaasta massaa
Ai on? Mielestäni vain mielenkiintoista pohtia, että kuinka paljon se lapsuus/nuoruus vaikuttaa kun tuntuu että hyvin monella voi jo aika aikaisessa vaiheessa sanoa, että nämä tulevat elämässään pärjäämään.
Pystyy. Ihmisen syvin olemus ja "idea" ei muutu, jokaisen pitää löytää itsensä.
Se mitä olin nuorena, on nyt harrastus. Ammatti saa leuat loksahtamaan vanhoilta luokkakavereilta, eivät meinaa uskoa mitä minusta tuli. Ihminen EI ole menneisyytensä vanki, eikä ns. lahjakkuuksiensa vanki. Meistä voi tulla mitä haluamme, missä iässä vaan. Kiinnostus ja työ, se työmäärä minkä panostamme asiaan, ratkaisee. Oman lopullisen ammattini hankin vasta lähemmäs 4-kymppisenä.
No esim ma,olin niin ujo , et kukaa ei ois millaa pystyny tekemaan paatelmia oikeen :D
Kyllä pystyy koska kasvatus näkyy koko elämän kaaren.
Jonkun selvityksen mukaan jo eskarissa näkee, miten todennäköisesti tulee käymään. Pitää paikkansa ainakin oman nyt 21v:n kanssa eli jo 15v sitten pystyi sanomaan, että tietyt päätyvät poliisin asiakkaiksi, tietyt menestyvät. Eikä kyse ole temperamenttieroista.
Nelikymppisinä kaikki on samaa harmaasta massaa