Lue keskustelun säännöt.
Miten tsempata itsensä liikkumaan?
10.09.2018 |
Siinäpä se. Vuoden liikkumattomuuden jälkeen salijäsenyys on taas uusittu, mutta on niin pirun vaikea kammeta itsensä sohvannurkasta salille. Mitään varsinaisia tavoitteita liikunnalle ei ole, ei tarvitse pudottaa painoa ja yleiskunto on riittävän hyvä, mutta tietenkin liikunta on parempi kuin liikkumattomuus.
Vuosi on mennyt masennusta vastaan taistellessa, ja nyt kun olo alkaa vähän helpottaa, tajuan että liikunta ja ylipäätään tekeminen auttaisi myös pääkopan terveyteen. Valitettavasti oma laiskuus/saamattomuus yhdistettynä siihen tiettyyn salipelkoon että kun kaikki tuijottaa on johtanut siihen että on hankala saada hommaa aluille ja rutiinia kehiin.
Siispä nyt on kaikki motivaatio ja vinkit tarpeen, miten heivata tekosyyt ja patistella itsensä liikkumaan?
Kommentit (9)
Jos lähtötaso on nolla, pienikin liikunta on 100% enemmän. Parempi siis vähä kuin ei ollenkaan. Näin voit huijata itsesi alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisille nykyään ainoa mahdollisuus liikkumiseen on salilla käynti? Lähde ulos lenkille, raittiissa ilmassa tulee takuulla parempi olo kuin jossain salilla, eikä tarvi pelätä tuijotteluja.
Toki käyn ulkona kävelylenkeillä, ja ihan oikeassa olet että raitis ilma tekee hyvää. Valitettavasti nivelvaivat estävät asvaltilla juoksemisen, salille tälle löytyy vaihtoehtoja. Salilla saisi myös treenattua monipuolisemmin, voisi käydä uimassa, tunneilla yms. Jos vaan saisi itsensä sinne. Ap
Ymmärrän tuon salipelon vaikka omiin juttuihinsa siellä porukka keskittyy. Entä jos aloittaisit jollain helpolla, puoli tuntia kuntopyörää/juoksumattoa tai jonkun helpon jumpan takariviin. Itseä motivoi kun joku sanoo mitä pitää tehdä vaikka ei ryhmäliikunta tietysti kaikille sovi. Liikunnassa kannattaa muistaa hyvät vaikutukset myös sydämelle, luustolle, verenkierrolle jne. :)
Pakollinen joukkueurheilupromo: aloita jossain aikuisten höntsäporukassa joku laji. Kun saat sieltä kavereita, tekee mielie mennä paikalle vaikka kuulumisten vaihtamisen takia, vaikkei se liikkuminen juuri silloin niin nappaisi. Ja paikan päällä on jo hauskaa.
Tuo on muuten ihan totta, että vähäkin on hyvästä ja voisi aloittaa jollain kevyellä niin saisi vähän tuntumaa. Omassa päässä on olleet aika kunnianhimoiset suunnitelmat siitä että minkälaista treeniä sitä tekisi, kun ajattelin että jatkan vaan siitä mihin vuosi sitten jäin. Kiitos! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain viimein treenattua lantionpohjalihakset ottamalla tavoitteen: yksi supistus päivässä. Kynnys tehdä se yksi liike on niin matala, että teen sen ja kun on sen ekan tehnyt viitsii yleensä tehdä vähän enemmänkin. Ennen tätä kikkaa koko homma jäi, kun oli kynnys aloittaa ja aina tunne, ettei kuitenkaan tee tarpeeksi. Sama ruokavaliomuutoksissa: voi ottaa aluksi tavoitteeksi syödä vaikka joka päivä yhden hedelmän. Siitä ne hyvät tavat alkavat yleistyä pikkuhiljas.
Vierailija kirjoitti:
Pakollinen joukkueurheilupromo: aloita jossain aikuisten höntsäporukassa joku laji. Kun saat sieltä kavereita, tekee mielie mennä paikalle vaikka kuulumisten vaihtamisen takia, vaikkei se liikkuminen juuri silloin niin nappaisi. Ja paikan päällä on jo hauskaa.
Naisten höntsäporukoita ei ihan hirveästi ole. Ainakaan sellaisia, jossa aikuinen, joka ei ole lapsena/nuorena kyseistä lajia pelannut, pärjäisi mukana. Ne pari, mitä olen löytänyt, ovat lentopalloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle sali toimii, koska vähän aikaa käytyä sitä huomaa itsekin, ettei kukaan siellä katsele mitä muut tekee.
Itse huijaan itseäni niin, että vakuutan itselleni että käyn siellä vain puoli tuntia kävelemässä juoksumatolla ja vähän soutamassa, kun se raha nyt kerran on maksettu, samahan se mitä siellä tekee, kun edes käy. En vaadi itseltäni yhtään enempää. Niin vaan yleensä menee, että "heilutanpa tuota viereistä laitettakin vähän, kun tässä nyt kerran olen vieressä. Tuleepa jotain vastinetta rahalle". Ja niin tulee kuitenkin tehtyä jonkinlainen treeni, ja venyteltyä päälle, mikä muuten jäisi tekemättä.
Olen introvertti ja kroonisessa aikapulassa perheen takia, joten höntsäily ei ole lainkaan mua varten, eikä mikään kimppajumppa. Ahdistun jos mun täytyy lisätä kalenteriin yksikään aikavaraus enää. Salille saan mennä puoli tuntia aiemmin tai myöhemmin, tai vaikka seuraavana aamuna ennen töihin menoa, jos se mahtuu sinne paremmin. Usein lauantai ja sunnuntai on tosi hyviä, esim lauantai aamupäivä, kun muu perhe vasta miettii tekisikö jotain.
Miksi ihmisille nykyään ainoa mahdollisuus liikkumiseen on salilla käynti? Lähde ulos lenkille, raittiissa ilmassa tulee takuulla parempi olo kuin jossain salilla, eikä tarvi pelätä tuijotteluja.