Vanheneminen on perseestä

Teitkö lapset iäkkäänä kun nyt vasta ovat teinejä?

Totta. Joku 75 voisi olla ihan sopiva ikä kupsahtaa. Siinä ehtisi nauttia n. 10 vuotta eläkepäivistäkin. Tuosta iästä alkaen monen toimintakyky alkaa heiketä toden teolla ja heillä alkaa olla enemmän tai vähemmän avuntarvetta.

Ihminen on vanhastaan luotu elämään n. 40-50 vuotta. Nykyajan paremmat elinolosuhteet sekä lääketieteen kehittyminen mahdollistavat sen, että suurin osa saa vielä useamman vuosikymmenen pituista "lisäaikaa".

Olen 36 v ja olen samaa mieltä. Nyt jo peiliin katsoessa on että enkö olekaan 20 v jollaiseksi tunnen itseni. Pahenee vain tästä.

Jaa, mun mielestä elän ehkä elämäni parasta aikaa, täytän ihan kohta 50 v. Mun lapset on kohta aikuisia (2 vanhinta opiskelemassa ja nuorin lukiolainen) ja vapaa-aikaa tuntuu olevan pilvin pimein verrattuna muutaman vuoden takaiseen aikaan, odota vaan, kohta sullakin ap helpottaa! 

Tietysti se aina vähän aamulla peiliin katsoessa ihmetyttää, että kuka tuo kurppa tuolla peilissä on, ennenkuin muistaa, että aijaa, se on mun nykyinen naamataulu, mutta ei kun huumoria vaan kehiin! Ei se ole niin vaarallista, jos on muutama ryppy tullut silmäkulmiin. Painonhallinnassa auttaa hyvät yöunet, runsas liikunta ja kasvisruokavalio, itse olen lähes vegaani, joskus sorrun syömään vähän juustoa. Vyörätö kyllä tuntuu olevan katoava luonnonvara, sille ei taida kamalasti mitään mahtaa, kun hormonitoiminta muuttuu. Saas nähdä koska vaihdevuodet tulee, voisin jo menkoista luopua.

Mulla on menestyvä yritys, joten ei ole hätää töiden kanssa ja viihdyn työssäni erinomaisesti. Kouluttaudun koko ajan lisää ja kehitän yritystäni, pysyy kyllä mielenkiinto ja työnilo yllä. Mukavaa vapaa-ajanviettoa on liikunnan lisäksi ystävien tapaaminen, kodin sisustaminen, puutarhatyöt, lukeminen ja tieysti ajanvietto puolison kanssa. Parisuhdekin voi paremmin kuin koskaan.

Toki on raskaita asioitakin elämässä, äitin on huonokuntoinen ja hankala vanhus, enkä millään jaksaisi huolehtia hänestä, mutta pakko on, yhteiskunnan apu on niin minimaalista. Miehen äiti on vielä vanhempi, mutta vielä hyväkuntoinen liki yhdeksänkymppinen; ajelee autolla, harrastaa, tapaa ystäviä jne ja ennenkaikkea on hyväntuulinen. Haluaisin mielelläni elää vanhaksi, mutta juuri tuollaisena kuin ihana anoppini, äitini kaltainen vianhuus olisi hirveä. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mun mielestä elän ehkä elämäni parasta aikaa, täytän ihan kohta 50 v. Mun lapset on kohta aikuisia (2 vanhinta opiskelemassa ja nuorin lukiolainen) ja vapaa-aikaa tuntuu olevan pilvin pimein verrattuna muutaman vuoden takaiseen aikaan, odota vaan, kohta sullakin ap helpottaa! 

Tietysti se aina vähän aamulla peiliin katsoessa ihmetyttää, että kuka tuo kurppa tuolla peilissä on, ennenkuin muistaa, että aijaa, se on mun nykyinen naamataulu, mutta ei kun huumoria vaan kehiin! Ei se ole niin vaarallista, jos on muutama ryppy tullut silmäkulmiin. Painonhallinnassa auttaa hyvät yöunet, runsas liikunta ja kasvisruokavalio, itse olen lähes vegaani, joskus sorrun syömään vähän juustoa. Vyörätö kyllä tuntuu olevan katoava luonnonvara, sille ei taida kamalasti mitään mahtaa, kun hormonitoiminta muuttuu. Saas nähdä koska vaihdevuodet tulee, voisin jo menkoista luopua.

Mulla on menestyvä yritys, joten ei ole hätää töiden kanssa ja viihdyn työssäni erinomaisesti. Kouluttaudun koko ajan lisää ja kehitän yritystäni, pysyy kyllä mielenkiinto ja työnilo yllä. Mukavaa vapaa-ajanviettoa on liikunnan lisäksi ystävien tapaaminen, kodin sisustaminen, puutarhatyöt, lukeminen ja tieysti ajanvietto puolison kanssa. Parisuhdekin voi paremmin kuin koskaan.

Toki on raskaita asioitakin elämässä, äitin on huonokuntoinen ja hankala vanhus, enkä millään jaksaisi huolehtia hänestä, mutta pakko on, yhteiskunnan apu on niin minimaalista. Miehen äiti on vielä vanhempi, mutta vielä hyväkuntoinen liki yhdeksänkymppinen; ajelee autolla, harrastaa, tapaa ystäviä jne ja ennenkaikkea on hyväntuulinen. Haluaisin mielelläni elää vanhaksi, mutta juuri tuollaisena kuin ihana anoppini, äitini kaltainen vianhuus olisi hirveä. 

Juu velat, tehkää nyt niitä lapsia että on sitten 50 v päästä joku hampaat irvessä vastentahtoisesti huolehtimassa!

Aikuisena itse väännät teinien kanssa. Jos käyttäydyt ymmärtävästi, elät omaa elämääsi ja annat heidän olla, menee paljon paremmin. Ei kotielämä ole mikään taistelu. Keskustelu toimii ja jos ei toimi, teini-ikä menee pian ohi. Teini-iässä aikuiset ovat ärsyttäviä ja teinin aivot kehittyvät, he irtautuvat vanhemmistaan ja se on normaalia. Tee positiivinen esimerkki itsestäsi (ei riitele), vaikket ymmärrä teinejä aina ja joskus yksinkertainen ratkaisu on vaikka kuulokkeet jos musiikki soi kovalla tms.

Monilla naisilla elämä vasta alkaa kun on yli 30v. Ikä on suhteellinen käsite. Miksi parhaat vuodet olisivat takana, ellet halua iskeä jokaista vastaantulijaa? Sisäinen merkitsee myös. On naisia jotka eivät koe parhaiden vuosiensa menneen, vaan merkityksiä löydetään muualta kuin vanhoista arvoista /asioista - haetaan uusia. Toki jos haluaa erittäin nuoren ulkomuodon ja suomalaisen miehen (moni varattuna), voi kokea että elämä on "takana". Oletko ajatellut yrittäjyyttä, entä ulkomaita, miten matkustus, onko muita luovia ideoita paperille? Ehkä niitä syntyy

onko ideaa kirjoitti:

Aikuisena itse väännät teinien kanssa. Jos käyttäydyt ymmärtävästi, elät omaa elämääsi ja annat heidän olla, menee paljon paremmin. Ei kotielämä ole mikään taistelu. Keskustelu toimii ja jos ei toimi, teini-ikä menee pian ohi. Teini-iässä aikuiset ovat ärsyttäviä ja teinin aivot kehittyvät, he irtautuvat vanhemmistaan ja se on normaalia. Tee positiivinen esimerkki itsestäsi (ei riitele), vaikket ymmärrä teinejä aina ja joskus yksinkertainen ratkaisu on vaikka kuulokkeet jos musiikki soi kovalla tms.

Monilla naisilla elämä vasta alkaa kun on yli 30v. Ikä on suhteellinen käsite. Miksi parhaat vuodet olisivat takana, ellet halua iskeä jokaista vastaantulijaa? Sisäinen merkitsee myös. On naisia jotka eivät koe parhaiden vuosiensa menneen, vaan merkityksiä löydetään muualta kuin vanhoista arvoista /asioista - haetaan uusia. Toki jos haluaa erittäin nuoren ulkomuodon ja suomalaisen miehen (moni varattuna), voi kokea että elämä on "takana". Oletko ajatellut yrittäjyyttä, entä ulkomaita, miten matkustus, onko muita luovia ideoita paperille? Ehkä niitä syntyy

Niinno aika monelle parisuhde on oleellinen osa hyvää elämää, että onhan se ikävää kun mahdollisuudet sellaiseen pienenee.

Helpommin toki sanottu kuin tehty, mutta yleensä uudet ideat auttavat hiukan ja muuttuvat matkanvarrella

Olet mielestäni porvoolainen, huomaan sen kirjoitustyylistäsi. Sama henkilö, joka jostain syystä vääntää näitä juttuja ilta toisensa perään tänne. Ihan ok aiheita, ei siinä mitään, mutta miksi?

Jo nyt 40-vuotiaana huomaan, että  ehkä paras olisi, jos ihminen säilyisi fyysisesti aina 30-vuotiaan tasolla. Pystyisi vanhanakin nauttimaan paljon monipuolisemmin elämästä. No ei auta valittaa. Pitää vaan toivoa, että saa elää mahdollisimman terveenä, vaikka niitä kremppoja tuleekin väistämättä aina lisää.

Vierailija kirjoitti:

onko ideaa kirjoitti:

Aikuisena itse väännät teinien kanssa. Jos käyttäydyt ymmärtävästi, elät omaa elämääsi ja annat heidän olla, menee paljon paremmin. Ei kotielämä ole mikään taistelu. Keskustelu toimii ja jos ei toimi, teini-ikä menee pian ohi. Teini-iässä aikuiset ovat ärsyttäviä ja teinin aivot kehittyvät, he irtautuvat vanhemmistaan ja se on normaalia. Tee positiivinen esimerkki itsestäsi (ei riitele), vaikket ymmärrä teinejä aina ja joskus yksinkertainen ratkaisu on vaikka kuulokkeet jos musiikki soi kovalla tms.

Monilla naisilla elämä vasta alkaa kun on yli 30v. Ikä on suhteellinen käsite. Miksi parhaat vuodet olisivat takana, ellet halua iskeä jokaista vastaantulijaa? Sisäinen merkitsee myös. On naisia jotka eivät koe parhaiden vuosiensa menneen, vaan merkityksiä löydetään muualta kuin vanhoista arvoista /asioista - haetaan uusia. Toki jos haluaa erittäin nuoren ulkomuodon ja suomalaisen miehen (moni varattuna), voi kokea että elämä on "takana". Oletko ajatellut yrittäjyyttä, entä ulkomaita, miten matkustus, onko muita luovia ideoita paperille? Ehkä niitä syntyy

Niinno aika monelle parisuhde on oleellinen osa hyvää elämää, että onhan se ikävää kun mahdollisuudet sellaiseen pienenee.

Jaa, jokaista eronnutta naista kohden on myös se eronnut mies.

Vierailija kirjoitti:

Olen pian viisikymppinen nainen ja on todettava, että parhaat vuodet on takanapäin ja monet ovet jo sulkeutuneet. Itse en oikein tajua ikääni enkä siis tunne itseäni keski-ikäiseksi, en todellakaan. Huomaan sen kuitenkin peiliin katsoessani ja vaatteita päälle pukiessani. Syömiseen pitää kiinnittää todella paljon huomiota.

Tuntuu, että olen usein pahantuulinen johtuen osittain lasten teini-iästä ja siihen liittyvästä jatkuvasta väännöstä, ei jaksaisi.

En viihdy nykyään työssäni, mutta uuden työpaikan saaminen tässä iässä on melkein utopiaa, nuorempia hakijoita on satoja samoihin paikkoihin.

Olen toistaiseksi terve, mutta jotain pientä, iän myötä tulevia vaivoja ilmenee aika ajoin.

Ihmettelen, miksi joillakin on tavoite elää mahdollisimman pitkään kun väistämättä suurimmalla olsalla ihmisiä se vanhuus on on vain menneiden muistelua kiikkustuolissa.

Voisin sanoa niin samaa! Koitetaan ottaa ilo kuitenkin niistä asioista joista mahdollista, reipas kävelylenkki auttaa itseäni eniten, pääsee teinejä karkuun, kalorit palaa ja tulee vähän nuorekasta hehkua liikunnasta ja raittiista ulkoilmasta ;)

Vierailija kirjoitti:

onko ideaa kirjoitti:

Aikuisena itse väännät teinien kanssa. Jos käyttäydyt ymmärtävästi, elät omaa elämääsi ja annat heidän olla, menee paljon paremmin. Ei kotielämä ole mikään taistelu. Keskustelu toimii ja jos ei toimi, teini-ikä menee pian ohi. Teini-iässä aikuiset ovat ärsyttäviä ja teinin aivot kehittyvät, he irtautuvat vanhemmistaan ja se on normaalia. Tee positiivinen esimerkki itsestäsi (ei riitele), vaikket ymmärrä teinejä aina ja joskus yksinkertainen ratkaisu on vaikka kuulokkeet jos musiikki soi kovalla tms.

Monilla naisilla elämä vasta alkaa kun on yli 30v. Ikä on suhteellinen käsite. Miksi parhaat vuodet olisivat takana, ellet halua iskeä jokaista vastaantulijaa? Sisäinen merkitsee myös. On naisia jotka eivät koe parhaiden vuosiensa menneen, vaan merkityksiä löydetään muualta kuin vanhoista arvoista /asioista - haetaan uusia. Toki jos haluaa erittäin nuoren ulkomuodon ja suomalaisen miehen (moni varattuna), voi kokea että elämä on "takana". Oletko ajatellut yrittäjyyttä, entä ulkomaita, miten matkustus, onko muita luovia ideoita paperille? Ehkä niitä syntyy

Niinno aika monelle parisuhde on oleellinen osa hyvää elämää, että onhan se ikävää kun mahdollisuudet sellaiseen pienenee.

Ikä ei tietääkseni estä parisuhdetta tai vähennä lopullisesti mahdollisuuksia? Oletteko ajatelleet ettei nuorilla ja aikuisilla ole välttämättä parisuhdetta ollenkaan, ei siis vain "vanhemmilla". On paljon miehiä jotka eivät sovi kumppaniksi tai on erilaiset persoonat /arvomaailma, miksi tavoitella sellaista. Toki ulospäin muutamat näyttävät hyvältä, mutta mitä mies oikeasti on, pelimies? Muuta? Jos suomessa ei tarjonta riitä, länsimaissa on lisää vapaita miehiä. Ainakin kannattaa hakeutua paikkaan jossa on miehiä, jotka vastaavat omaa arvomaailmaa ja kiinnostuksia - ja välttää huijareita. Kuka haluaa miehen joka etsii pelkkää nuoruutta tai seksiä? Ettei mitään muuta arvoa ole elämässä. Mielestäni luonne merkitsee, ja -oikea ihminen sen varmasti näkee-, vaikka nuoruutta korostetaan tietyissä paikoissa. Ja jokainen itse tietää hyvät puolensa, voit tuoda niitä esille. Kenelle tahansa voisi tulla ero sitäpaitsi, ettei kumppania olisi, jolloin missä iässä tahansa voi joutua aloittamaan "alusta" ja sinkkunakin pärjää vallan mainiosti (raha tietenkin eri asia). Ja sinkkuna voi keksiä vaikka mitä uutta kivaa, joka johtaa seuraavaan asiaan

Ei tänne viihtymään olla tultu.

Kyllä se vaan haittaa ja on aivan järkyttävää. Mitään hyvää en näe vanhenemisessa. Olisin melko valmis lähtemään täältä. Ikää on 41. Luullaan sentään nuoremmaksi toistaiseksi, mutta kyllä saa joka päivä enemmän viettääkin aikaa peilin edessä. Enää ei voi mennä kauppaan eikä salillekaan laittautumatta. Ja vaikeintahan on laittautua niin ettei näytä laitetulta. Eli en todellakaan käytä punaisia huulipuna tai luomivärejä. Käytän aikaa noin tunnin siihen että lopputulos on luonnollinen eikä vieras huomaa minun edes laittaneen. Haastavaa ja haastavinta on näyttää luonnon kauniilta.

Uökonäköön menee törkeän paljon rahaa. Joka vuosi enemmän. Noh. Onneksi on enemmän rahaa kuin 15 vuotta sitten, vaikka en mitään omistakaan ja velkoja makselen elämäni loppuun saakka. Koskaan en tule saamaan omaa asuntoa, mutta ketäs se toisaalta haittaa. Vuokraa makselen paljon. Kaikki ylimääräinen raha menee kauneudenhoitoon.

Mäkään en arvannut, että yks kaks viidenkympin jälkeen kaikki romahtaa. Siihen asti vanheneminen oli ollut aika hidasta ja olin näyttänyt suunnilleen samalta noin 15 vuotta.

Menkat kun rupes olemaan lopuillaan tuli hillitön hiusten lähtö, joka jatkui ja jatkui eikä ole vieläkään loppunut vaikka päässä on enää muutama karva. Päälaki paistaa jo läpi. Inhottavaa ja masentavaa!

Rinnatkin alkoi roikkumaan eikä istuvia rintsikoita löydy millään. Jalkapohjat on ihan latuskat.  Silmäripset ja kulmatkin on ohentuneet ja vaalentuneet. Hampaat hajoo.  Tosi kiva niinku.

Mä en tajuu miten pystyn elämään yhtä kauan kuin äitini, joka on nyt kahdeksankymppinen. Mä hajoon nähtävästi paljon nopeammin. Jos ei nyt jotakin ihmeellistä pysähdystä äkkiä tapahdu, niin olen tosi rämppänen jo ennen kuuttakymmentä vaikka en edes tupakoi tai käytä alkoholia.

Minusta jotenkin tuntuu, ettei me nuoremmat sukupolvet näennäisestä hyvästä ravinnosta huolimatta sitten ollakaan kovin pitkäikäisiä. Tai en mä tietenkään varmaa tiedä mutta pahalta vähän nyt näyttää ...

Up

Trayatepotter kirjoitti:

Kyllä se vaan haittaa ja on aivan järkyttävää. Mitään hyvää en näe vanhenemisessa. Olisin melko valmis lähtemään täältä. Ikää on 41. Luullaan sentään nuoremmaksi toistaiseksi, mutta kyllä saa joka päivä enemmän viettääkin aikaa peilin edessä. Enää ei voi mennä kauppaan eikä salillekaan laittautumatta. Ja vaikeintahan on laittautua niin ettei näytä laitetulta. Eli en todellakaan käytä punaisia huulipuna tai luomivärejä. Käytän aikaa noin tunnin siihen että lopputulos on luonnollinen eikä vieras huomaa minun edes laittaneen. Haastavaa ja haastavinta on näyttää luonnon kauniilta.

Uökonäköön menee törkeän paljon rahaa. Joka vuosi enemmän. Noh. Onneksi on enemmän rahaa kuin 15 vuotta sitten, vaikka en mitään omistakaan ja velkoja makselen elämäni loppuun saakka. Koskaan en tule saamaan omaa asuntoa, mutta ketäs se toisaalta haittaa. Vuokraa makselen paljon. Kaikki ylimääräinen raha menee kauneudenhoitoon.

Nuorihan sinä olet. Yhden vinkin annan, joka taatusti näkyy ulkonäössä. Ja se on veden juonti. Juo päivittäin n.3,5 litraa vettä, näkyy heti kasvoissa ja ihossa. Älä juo kerralla kaikkea vaan pitkin päivää. Itse juon n.8 lasia aamupäivällä vettä ja näkyy heti kasvoissa. Vettä ei kuitenkaan saa juoda liikaa, 3,5 litraa päivässä hyvä. Syö terveellisesti, ei alkoa tai harvoin. Aamulla älä puhdista kasvoja puhdistusaineella, nopea huuhtaisu vedellä riittää. Ja sitten kosteusvoide. Illalla vain pieni määrä puhdistusainetta. Öljy on hyvä iholle, yöksi esim. kookosöljy, kylmäpuristettu luomu esim. urtekram tai jokin muu öljy, esim. avokadoöljy. Öljy ei rasvoita vaan tekee ihosta sileän ja kuulakkaan. Päiväksi ei öjyä. Huulirasva myös hyvä. Kokeile ja taatusti huomaat heti eron. Älä käytä meikkivoiteita ja ei yhtään puuteria, se tekee ihosta vanhan ja kuivan näköisen. Aloita heti huomisesta veden juonti, huomaat heti eron.

Minun elämäni on mukavaa kuusikymppisenä. Työ ja opiskelut sujuvat, taloustilanne on kunnossa, ja olen muuttunut rohkeammaksi vanhetessani. Annan itseni elää sitä elämää, mitä haluan enkä sitä, mitä minulle on tyrkytetty.

En ole koskaan ollut mikään kaunotar, niin ei se ulkonäön muuttuminen niin haittaa. Toki pientä kremppaa on ajoittain, mutta paljon helpompaa on sietää pientä ulkoista kipua kuin sitä suurta sisäistä kipua, joka minua aikoinaan ahdisti. Mietin vakavasti itsemurhaa parikymppisenä, mutta nykyään ei tulisi mieleenkään.