Lue keskustelun säännöt.
Vanheneminen on perseestä
31.08.2018 |
Olen pian viisikymppinen nainen ja on todettava, että parhaat vuodet on takanapäin ja monet ovet jo sulkeutuneet. Itse en oikein tajua ikääni enkä siis tunne itseäni keski-ikäiseksi, en todellakaan. Huomaan sen kuitenkin peiliin katsoessani ja vaatteita päälle pukiessani. Syömiseen pitää kiinnittää todella paljon huomiota.
Tuntuu, että olen usein pahantuulinen johtuen osittain lasten teini-iästä ja siihen liittyvästä jatkuvasta väännöstä, ei jaksaisi.
En viihdy nykyään työssäni, mutta uuden työpaikan saaminen tässä iässä on melkein utopiaa, nuorempia hakijoita on satoja samoihin paikkoihin.
Olen toistaiseksi terve, mutta jotain pientä, iän myötä tulevia vaivoja ilmenee aika ajoin.
Ihmettelen, miksi joillakin on tavoite elää mahdollisimman pitkään kun väistämättä suurimmalla olsalla ihmisiä se vanhuus on on vain menneiden muistelua kiikkustuolissa.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on. Siksi suunnitellaan kohdistettuja tähystyksiä kun perspään syövät yleistyy yli 50 vuotiailla
"Suolistosyövän testi otetaan itse kotona ja palautetaan postitse laboratorioon."
Jouduin itse ainakin tähystykseen, sitä ennen viipalekuvaus. Ei mitään muita testejä
Taisi olla sitten jo merkittäviä oireita.
Kakan veritestillä pyritään seulomaan ennalta. Suolistosyöpä on usein oireeton, ja pääsee etenemään salaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syömiseen ja liikuntaan pitää iän myötä kiinnittää huomiota. Noutoruoka ja valmisateriat pois. THL:n suositus hikiliikunnasta on 1h 15min viikossa ja se on minimi. Siihen ei lasketa sauvakävelyä tai vesijumppaa, vaan esimerkiksi 3 x juoksulenkki viikossa. Jos itsestään ei pidä huolta, se todellakin tuossa iässä näkyy.
Kyllä mäki harkitsisn itseni lopettamista, jos joskus 60v ei oo muuta mietittävää kun oma ulkonäkö. Terve ulkonäkö on muutenkin lisääntymistä varten. Yli 55 vuotiaana saa olla ja mummo ja harmaantunut ja kutoa rauhassa ja hoitaa kissoja. Minä aijon olla sellainen mummo että kerään kaikkea kräässää kotiin ja hoidan naapurin kissoja.
Haluaisin kuolla pois, täällä ole enää mitään ja kroppa jo rikki ja se olematon elämä jo takanapäin. Ei mitään järkeä jatkaa elämää. 35v
Vierailija kirjoitti:
Teitkö lapset iäkkäänä kun nyt vasta ovat teinejä?
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että elämä ja ne huolettomat vuodet on ohi. Nyt tää on vaan kärsimystä
M24
Tuossa iässä se elämä itsellä vasta alkoi. Olin vihdoin saanut opiskelut päätökseen ja päässyt töihin. Löysin ensimmäisen naiseni, menin naimisiin, sain lapsia, matkusteltiin.
Työt, parisuhde, lapset. Aika kaukana mistään nuoruuden huolettomuudesta. Elämä on tuossa vaiheessa jo ohi
Elämä ja ns. nuoruuden huolettomuus eivät ole sama asia. Oma nuoruuteni oli päämäärätöntä haahuilua, epärealistista unelmointia ja jatkuvaa angstailua tyhjänpäiväisistä asioista. Tuo aika vielä jatkui kohdallani varsin pitkään, eikä siinä ollut mitään hyvää. Nyt 38-vuotiaana olen vakiduunissa ja avioliitossa ja tyytyväisempi elämääni kuin koskaan. Itsekin ajattelin aiemmin, että elämä olisi tässä vaiheessa ohi. Nykyään pidän tuota ajatusmallia lähinnä säälittävänä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäki harkitsisn itseni lopettamista, jos joskus 60v ei oo muuta mietittävää kun oma ulkonäkö. Terve ulkonäkö on muutenkin lisääntymistä varten. Yli 55 vuotiaana saa olla ja mummo ja harmaantunut ja kutoa rauhassa ja hoitaa kissoja. Minä aijon olla sellainen mummo että kerään kaikkea kräässää kotiin ja hoidan naapurin kissoja.
Mutta kun yli 55-vuotiaan pitäisi painaa tehokkaasti töitä n. 70- vuotiaaksi saakka.
Jos yt:t vievät työpaikan alta, pitäisi löytää uusi ja tarvittaessa kouluttautua uuteen ammattiin.
Jos vaikka selkä tai kaikki kropan nivelet tekevät tenän ja tulet entiseen työhösi kelpaamattomaksi, et pääse eläkkeelle, vaan uudelleen koulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hm, mä olen 42 ja elän ehdottomasti parasta aikaa koskaan. Pitkä parisuhde kunnossa, lapsi maailmalla, lainat maksettu, varaa vähentää työntekoa ja harrastaa. Sairastelin paljon ja vakavasti nuorena, joten siinä ei ole mitään kaivattavaa, enkä (ehkä siksi) koe ikääntymistä rapistumisena. Suhtaudun sen merkkeihin kuin ensimmäisiin harmaisiini, olen elänyt ne kaikki.
Vierailija kirjoitti:
onko ideaa kirjoitti:
Aikuisena itse väännät teinien kanssa. Jos käyttäydyt ymmärtävästi, elät omaa elämääsi ja annat heidän olla, menee paljon paremmin. Ei kotielämä ole mikään taistelu. Keskustelu toimii ja jos ei toimi, teini-ikä menee pian ohi. Teini-iässä aikuiset ovat ärsyttäviä ja teinin aivot kehittyvät, he irtautuvat vanhemmistaan ja se on normaalia. Tee positiivinen esimerkki itsestäsi (ei riitele), vaikket ymmärrä teinejä aina ja joskus yksinkertainen ratkaisu on vaikka kuulokkeet jos musiikki soi kovalla tms.
Monilla naisilla elämä vasta alkaa kun on yli 30v. Ikä on suhteellinen käsite. Miksi parhaat vuodet olisivat takana, ellet halua iskeä jokaista vastaantulijaa? Sisäinen merkitsee myös. On naisia jotka eivät koe parhaiden vuosiensa menneen, vaan merkityksiä löydetään muualta kuin vanhoista arvoista /asioista - haetaan uusia. Toki jos haluaa erittäin nuoren ulkomuodon ja suomalaisen miehen (moni varattuna), voi kokea että elämä on "takana". Oletko ajatellut yrittäjyyttä, entä ulkomaita, miten matkustus, onko muita luovia ideoita paperille? Ehkä niitä syntyy
Niinno aika monelle parisuhde on oleellinen osa hyvää elämää, että onhan se ikävää kun mahdollisuudet sellaiseen pienenee.
Oleellinen osa parempaa taloudellista elämää. Ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 50- vuotias mies.
Ammattiini kuuluu epätasainen työkuormitus.
Välillä painetaan kuukausikin 16- tuntista, 7- viikkoista päivää, välillä olen ihan joutoukko.
Ei jaksaisi enää.
Ärsyttää näissä ikä- ja terveyskeskusteluissa se, että oletetaan sairastelevan keski-ikäisen olevan noutoruokaa(hampurilaista ja pizzaa) syövä sohvaperuna.
Terveys on muka oma valinta.
Serkkuni on ikäiseni, hänen kroppansa on hajoillut jo 15 vuotta, esim. sängystä noustessa lihasrevähtymä, divertikuloosi 35- vuotiaana...
Liikunnallinen, terveellisesti syövä, raitis....
Lääkärit vain levittelevät käsiään, "kun sitä ikää tulee..."
Asenne ratkaisee ja apllä kauhea valivali.
Kaikki vanhenee, oliko tämä joku yllätys.
Se, miten siihen suhtaudut on ihan itsestäsi kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää 52, hiukset harmaantuu ja harvenee, alkoholia ei voi käyttää niin paljon kuin nuorena mutta haitanneeko tuo mitään. Toisaalta talous hyvässä jamassa, fyysisesti elämäni kunnossa eikä suorituspaineita niinkuin nuorena. Ei tää nyt niin paha ole.
Siis 16, tuntista päivää, 7-päiväistä viikkoa, naputtelen puhwlimella aamu-TV:tä katsellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asenne ratkaisee ja apllä kauhea valivali.
Kaikki vanhenee, oliko tämä joku yllätys.Se, miten siihen suhtaudut on ihan itsestäsi kiinni.
Ja tämän kirjoitti 50v opiskelijayhnainen tosin lapset jo omillaan, asuntovelallinen, ei vakituista työpaikkaa, kuntoliikkuja
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on vanhastaan luotu elämään n. 40-50 vuotta. Nykyajan paremmat elinolosuhteet sekä lääketieteen kehittyminen mahdollistavat sen, että suurin osa saa vielä useamman vuosikymmenen pituista "lisäaikaa".
Näinhän se on, kroppa alkaa pikkuhiljaa rapautumaan jo 30-vuotiaasta eteenpäin. Jostain luin, että ihminen saavuttaisi fyysisen huipputasonsa 28-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko ideaa kirjoitti:
Aikuisena itse väännät teinien kanssa. Jos käyttäydyt ymmärtävästi, elät omaa elämääsi ja annat heidän olla, menee paljon paremmin. Ei kotielämä ole mikään taistelu. Keskustelu toimii ja jos ei toimi, teini-ikä menee pian ohi. Teini-iässä aikuiset ovat ärsyttäviä ja teinin aivot kehittyvät, he irtautuvat vanhemmistaan ja se on normaalia. Tee positiivinen esimerkki itsestäsi (ei riitele), vaikket ymmärrä teinejä aina ja joskus yksinkertainen ratkaisu on vaikka kuulokkeet jos musiikki soi kovalla tms.
Monilla naisilla elämä vasta alkaa kun on yli 30v. Ikä on suhteellinen käsite. Miksi parhaat vuodet olisivat takana, ellet halua iskeä jokaista vastaantulijaa? Sisäinen merkitsee myös. On naisia jotka eivät koe parhaiden vuosiensa menneen, vaan merkityksiä löydetään muualta kuin vanhoista arvoista /asioista - haetaan uusia. Toki jos haluaa erittäin nuoren ulkomuodon ja suomalaisen miehen (moni varattuna), voi kokea että elämä on "takana". Oletko ajatellut yrittäjyyttä, entä ulkomaita, miten matkustus, onko muita luovia ideoita paperille? Ehkä niitä syntyy
Niinno aika monelle parisuhde on oleellinen osa hyvää elämää, että onhan se ikävää kun mahdollisuudet sellaiseen pienenee.
Jaa, jokaista eronnutta naista kohden on myös se eronnut mies.
Joo, mut tää onkin ihmeellinen yhtälö: joka paikassa tuntuu olevan paljon enemmän yksinäisiä (siis sinkkuja) keski-ikäisiä naisia kuin miehiä! Missä ne eronneet miehet on?
Vai onko ne jo pariutuneet nuorempien naisten kanssa?
Vai syrjäytyneen näköisiä miehiä liikkuu itsekseen.Täällä minä, nelikymppinen mies, hyväkuntoinen ja eronnut muutama vuosi sitten. Olen käynyt välillä treffeillä ja tavannutkin jonkin aikaa paria kiinnostavampaa naista, mutta jotenkin oma aika on niin tärkeää, ettei aina oikein jaksa panostaa suhteisiin tai sitten ei jaksa etsiä sitä todellista matchia. Työ vie aikaa ja energiaa jne.
Okei. Uuden kumppanin löytyminen ei ole ykkösprioriteetti miehelle. Irtokappaleet riittävät hyvin. No, naiset eivät usein ajattele samalla tavoin.
Nelikymppinen on kumminkin vielä nuori, elämää ja tekemistä riittää.
Mutta entä vanhemmat miehet, 50-60? Työnteko ei enää kiinnosta niin paljon, kohta jäädääneläkkeelle. Eikö heillä olisi aikaa ja tarvetta parisuhteelle, kumppanuudelle? Eipä kai sitten.
Miehet tunnistaa tarpeen kumppanuudelle hieman huonommin kuin naiset.
Itse olen ollut koko aikuiselämäni parisuhteissa, milloin pidemmissä ja milloin lyhemmissä. Yksi 15 vuotta lasten äidin kanssa, viimeiset viisi vuotta uuden onnen kanssa. Seukkaulua ja kaikenlaista sählinkiä välivaiheessa pari vuotta.
Tuntuu että kauhean monella kaverilla on tilanne, että nyt päälle neljäkymppisenä sitä kumppanuutta on tarjolla. Pelkkää kumppanuutta ja hyvää yhdessäoloa. En muista tiedä, mutten itse näe että se poissulkisi estottoman seksin mitenkään. Mistä miehillä tuntuu olevan enemmän puute.
Jossain oli muistaakseni mainittu 45v ihmisen takuuajan loppumiseksi. Sen jälkeen alkaa hajoaminen. Voin allekirjoittaa täysin nyt 52:na. Tätä menoa 60:nä ihan paskana.
Ja en juo, polta, nuuskaa..jne.
Vierailija kirjoitti:
Totta. Joku 75 voisi olla ihan sopiva ikä kupsahtaa. Siinä ehtisi nauttia n. 10 vuotta eläkepäivistäkin. Tuosta iästä alkaen monen toimintakyky alkaa heiketä toden teolla ja heillä alkaa olla enemmän tai vähemmän avuntarvetta.
Apua, en halua vielä kupsahtaa. Täytän huomenna 75, toimintakyvyssäni ei mitään häikkää ja avuntarvetta ei ole. TOISTAISEKSI. Tajuan kyllä, että perälauta lähestyy.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on vanhastaan luotu elämään n. 40-50 vuotta. Nykyajan paremmat elinolosuhteet sekä lääketieteen kehittyminen mahdollistavat sen, että suurin osa saa vielä useamman vuosikymmenen pituista "lisäaikaa".
Ei ihmisiä ole "luotu" yhtään mihinkään.
Minun käy oikein sääliksi teitä kolme- ja nelikymppiset, jotka valitatte vanhenemisen vaivoista ja siitä , kuinka elämä on ohi. Itse olen reilusti 60 ja onhan noita kremppoja alkanut tulla, mutta kaiken kaikkiaan asiat ovat aika hyvin. Ei tarvitse enää kauheasti miettiä pariutumista (itse ollut kaksi kertaa naimisissa ja kaksi kertaa eronnut), koska ei enää yhtään kiinnosta. Lapset ovat aikuisia ja lapsenlapset ihania. Työelämän oravanpyörä ja kaikenmaailman ruuhkavuodet ovat takana. Herään silloin kun haluan. Nukun silloin kun haluan. Teen asioita, joista nautin. Syön mitä mieli tekee. Ja noin ylipäätään olen aika sinut itseni kanssa.