Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kun pää ei vain kestä

Vierailija
29.08.2018 |

Kirjoitin tämän alkuun yhteen toiseen ketjuun. Ensiis tiedä onko se mikään MT -ongelma mutta mulla pää ei kestä normaalia työntekoa. Se on liian kuluttavaa ja stressaavaa, niin että en ehdi olemaan töissä kuin vasta viikon niin käämit käräjtävät ja olen burnoutissa. Lääkärit on kyllä sanoneet että minun pitäisi levätä ja koittaa löytää itselleni jotain mielekästä tekemistä jonka kautta saisin ladattua akkujani. Työntekoa on suositeltu minulle vasta sitten kun olen terve, tai työkyky ja järki voi mennä minulta kokonaan. Ärsyttää kuitenkin tämä aktiivimalli, kun vastoin lääkärien toivetra pitäisi vain täysi päiväisesti pyrkiä hakemaan töihin eikä akkujen lataamiseen riitä aikaa.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
29.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä jos vain vaihtaisit työtä, tai sitten ihan vain omaa asennettasi? Voisi jopa toimia.

Vierailija
2/5 |
29.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samanlainen olo kuin ap:lla, mutta se johtuu työpaikasta (helvetin esikartano). En vain ole vielä päässyt sieltä pois, vaikka olen etsinyt muita hommia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
29.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laiskuus, se on vaarallinen tauti.

Vierailija
4/5 |
29.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aina voi ottaa sen karenssin, sillä -40 prosenttia elää ihan hyvin, kokemusta on.

Vierailija
5/5 |
29.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hmmmm, vika lienee sellainen, ettei siihen yleislääkärien "sinun pitää levätä"-neuvot auta. Eniten auttaisi varmaan terapia jossa päästäisiin vaikuttamaan siihen, mikä siellä ajatusmaailmassasi vetää sinut loppuun.

Mulla on sama vika, toki mulla on ihan kroonisia fyysisiä sairauksia jotka kuluttavat (eivät kuitenkaan virallisesti rajoita työkykyä) ja mt-ongelmaa. Tosin ketäpä ei masentaisi ja ketuttaisi olla kroonisesti sairas ja kipeä, mutta ei siitä sen enempää. Itselläni on helpottanut jaksamista se, kun olen päässyt sinuiksi omien rajoitteideni kanssa enkä enää yritä jatkuvasti ylittää omia rajojani. Lisäksi myös olen opetellut sietämään stressiä ja kritiikkiä, suhtautumaan niihin eri tavalla niin, etten kuormita itseäni enää sillä perfektionismillani luonnottomasti. Lisäksi satuin löytämään työn, joka sopii itselleni. Ihan siis normityö normaalilla rasituksella, mutta työ itse mahdollistaa sen, että voin järjestellä työoloni itselleni sopivaksi. Erityisen laiskaksi en itseäni suostu myöntämään, enemmän ongelma on ollut siinä, että olen tehnyt aina liikaa hölläämättä välillä ja jos on tullut ongelmia niin olen ruoskinut itseäni entistä kovemmin siihen pisteeseen, että on maattu sairaalassa yleisinfektion kourissa kun kroppa ei vain ole enempää jaksanut. Pään jaksaminen on toki loppunut jo paljon tuota ennen, mutta kun hellittää ei voi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kuusi neljä