Onko muita jotka vihaavat katkeroituneita ihmisiä?

Olet matkalla katkeroitumiseen vihasi kanssa.

Miten oma elämäsi on sujunut? Oletko kaunis, menestynyt, terve, onnellinen? Parisuhteessa, hyvissä töissä?

Olin tulossa kirjoittamaan samaa kuin kaksi ensimmäistä kommentoijaa - Sinun vihasi on myös katkeruutta tai ainakin sen alku.

Ihan yhtä paljon kuin niitä tunnevammaisia, joille kaikki on koko ajan "ihanaa" "superia" ja "ihan sama mulle käy kaikki <3 pus "

Eli siis ihmisiä joita ahdistaa asioiden nurja puoli, terveet konfliktit ja normaali elämä. Todnäk kasvettu jotenkin häiriintyneessä perheessä jossa lapsi on joutunut ylläpitämään positiivisuutta uhan tai väkivallan alla.

Jännää. Minussa karkeruus taas herättää vahvan myötätunnon. Tunteen että tuo ihminen on varmasti kokenut todella kovia ja jäänyt ilman ymmärrystä, että hän on tullut katkeraksi. Koska niistähän se katkeruus syntyy; vastonkäymisistä, täyttymättömistä tarpeista, kohtaamatta jäämisestä ja elämättömästä elämästä... Lämpöä ja ymmärrystä sellainen ihminen tarvitsee, ei vihaa.

Mikä sinussa on sellaista että toisen katkeruus synnyttää vihan?

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa kirjoittamaan samaa kuin kaksi ensimmäistä kommentoijaa - Sinun vihasi on myös katkeruutta tai ainakin sen alku.

Pöh. Aloittaja on vain väsynyt ihmisiin, jotka nurisevat kun eivät saa omia asioitaan kuntoon.

En minäkään jaksa tuollaisten tukijalkana.

En vihaa mutta en tunne erityisemmin myötätuntoakaan. Pyrin suhtautumaan neutraalisti ja pitämään käsivarren mitan päässä. Tuttavina voivat olla ok, mutta ystäväksi saati puolisoksi ei ole asiaa, jollei halua oppia käsittelemään ja hallitsemaan katkeruuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Jännää. Minussa karkeruus taas herättää vahvan myötätunnon. Tunteen että tuo ihminen on varmasti kokenut todella kovia ja jäänyt ilman ymmärrystä, että hän on tullut katkeraksi. Koska niistähän se katkeruus syntyy; vastonkäymisistä, täyttymättömistä tarpeista, kohtaamatta jäämisestä ja elämättömästä elämästä... Lämpöä ja ymmärrystä sellainen ihminen tarvitsee, ei vihaa.

Mikä sinussa on sellaista että toisen katkeruus synnyttää vihan?

Katkera ihminen käyttää tuota asennetta hyväkseen, jos on tarpeeksi syvällä suossaan. Loputon sympatia ei riitä. Ruikutus on mukavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Aina pitää olla valittamassa, milloin elämä potkii päähän, milloin kaikki on pielessä ja milloin ei ole koskaan onnistunut elämässä. En itse tiedä yhtään mitään muuta niin ärsyttävää ihmisryhmää kuin valittavat katkeroitujat.

Katkerat vain takertuvat liikaa tilanteeseen. Zen-mestari ottaa arkistosta uuden tyhjän paperin ja tuhertaa siihen jotain. Takertuja ei ota uutta paperia arkistosta vaan jää jumiin tuherruksensa kanssa, vaikka valintoina on rypistää tuherrus ja aloittaa alusta uusi tuherrus.

Ihmisillä, joilla menee hyvin on jostain syystä usein vaikeuksia sympatiseerata ihmisiä, joilla menee huonosti. Se on nähty.

Vähän samoilla linjoilla kuin muutama edellinen. Ihminen on voinut jollain saralla saada vain huonoja kokemuksia, ja katkeroituminen on mielestäni ihan inhimillistä. Se on suojakuori, ja tämä herättää lähinnä myötätuntoa.

Enemmän vierastan sellaisia iloisen positiivisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että jotkut ihmiset eivät pääse eteenpäin jostain heidän tekemästä ikävästä teosta. Kun eiväthän he itsekään asialla päätään rasita.

Näin se ihminen on ihmiselle susi, lyödään lyötyä eli vihataan ja torjutaan katkeroitunutta, joka on juuri vihasta ja torjunnasta katkeraksi tullut.

Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.

Vierailija kirjoitti:

Näin se ihminen on ihmiselle susi, lyödään lyötyä eli vihataan ja torjutaan katkeroitunutta, joka on juuri vihasta ja torjunnasta katkeraksi tullut.

Silti se kokija kokee asian henkilökohtaisesti itse.

Ei se kokijaa helpota yhtään jos vieressä seisoo rivissä myötämielisiä henkilöitä. Se päinvastoin vain voimistaa kokijan katkeraa egoa ja todistaa tämän olemassaolon.

Todellisuus on sitä ettei kärsimystä ole ja ei ole kärsijää. Ego antaa vaikutelman sinusta, jota ei oikeasti ole olemassakaan. On tärkeää ymmärtää olemattomuutensa.

Samalla kaikki menettää merkityksensä, kun sinua ei sielä ole olemassakaan sellaisena kuin itsellesi annat sen selittää. On väärin osallistua harhaiseen messuun, jossa katkeroitunutta ihmistä pidetään katkeruuden loitsun alaisuudessa tuntemalla näyttävästi sympatiaa tämän kokemasta harhaisesta narsismista.

Sympatiaa voi kokea siitä että henkilö ei tiedä ettei ole kukaan ja pitää kiinni harhaisesta itseydestä. Sympatia ei tarkoita sitä että vahvistetaan tämän sairautta.

On eriasia olla katkera jostain esimerkiksi erosta kuin vaikka valittaa että sataa. Nämä säästä valittajat ovat yleensä samoja ihmisiä jotka käyttävät ilmaisua "minun tuurilla..".en itsekkään jaksa olla sellaisten ihmisten tukipilari jotka uhriutuvat joka käänteessä ja kerjäävät tällä huomiota. Jos joku tarvitsee oikeasti apua niin autan mielelläni. Nykypäivänä kun mielensäpahoittamisella saa aina äänensä kuuluviin, oli asia mikä tahansa esim. herra heinämäki-keissi. Länsimaalaisessa maailmassa varsinkin on aina näitä kenen kuuluisi saada tekemättä sama kuin muilla on. Jos ei saa niin siinä itsesäälissä ja katkeruudessa piehtaroidaan koko elämä.

Jep ja kaikki on aina jonkun muun vikaa ja ”aina mulle käy näin, miks aina mulle!” Ei nähdä ikinä niitä hyviä asioita elämässä tai ajatella vastoinkäymisistä että no hö, nyt kävi näin, huono tuuri tällä kertaa.

Herätystystys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se ihminen on ihmiselle susi, lyödään lyötyä eli vihataan ja torjutaan katkeroitunutta, joka on juuri vihasta ja torjunnasta katkeraksi tullut.

Silti se kokija kokee asian henkilökohtaisesti itse.

Ei se kokijaa helpota yhtään jos vieressä seisoo rivissä myötämielisiä henkilöitä. Se päinvastoin vain voimistaa kokijan katkeraa egoa ja todistaa tämän olemassaolon.

Todellisuus on sitä ettei kärsimystä ole ja ei ole kärsijää. Ego antaa vaikutelman sinusta, jota ei oikeasti ole olemassakaan. On tärkeää ymmärtää olemattomuutensa.

Samalla kaikki menettää merkityksensä, kun sinua ei sielä ole olemassakaan sellaisena kuin itsellesi annat sen selittää. On väärin osallistua harhaiseen messuun, jossa katkeroitunutta ihmistä pidetään katkeruuden loitsun alaisuudessa tuntemalla näyttävästi sympatiaa tämän kokemasta harhaisesta narsismista.

Sympatiaa voi kokea siitä että henkilö ei tiedä ettei ole kukaan ja pitää kiinni harhaisesta itseydestä. Sympatia ei tarkoita sitä että vahvistetaan tämän sairautta.

Kokijaa helpottaa jos tulee kuulluksi, ymmärretyksi, hyväksytyksi sellaisena kun on ja kaikkine tunteineen. Oloa pahentaa ja katkeruutta syventää tuomituksi ja torjutuksi tuleminen.

Simple as that.

Herätystystys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se ihminen on ihmiselle susi, lyödään lyötyä eli vihataan ja torjutaan katkeroitunutta, joka on juuri vihasta ja torjunnasta katkeraksi tullut.

Silti se kokija kokee asian henkilökohtaisesti itse.

Ei se kokijaa helpota yhtään jos vieressä seisoo rivissä myötämielisiä henkilöitä. Se päinvastoin vain voimistaa kokijan katkeraa egoa ja todistaa tämän olemassaolon.

Todellisuus on sitä ettei kärsimystä ole ja ei ole kärsijää. Ego antaa vaikutelman sinusta, jota ei oikeasti ole olemassakaan. On tärkeää ymmärtää olemattomuutensa.

Samalla kaikki menettää merkityksensä, kun sinua ei sielä ole olemassakaan sellaisena kuin itsellesi annat sen selittää. On väärin osallistua harhaiseen messuun, jossa katkeroitunutta ihmistä pidetään katkeruuden loitsun alaisuudessa tuntemalla näyttävästi sympatiaa tämän kokemasta harhaisesta narsismista.

Sympatiaa voi kokea siitä että henkilö ei tiedä ettei ole kukaan ja pitää kiinni harhaisesta itseydestä. Sympatia ei tarkoita sitä että vahvistetaan tämän sairautta.

Katkeruus ei ole sairaus. Se on terve reaktio epäterveisiin olosuhteisiin.

Mulle tulee fyysisesti ja henkisesti paha olo tästä ketjusta. Kuinka ihmiset onkin näin kylmiä läheisilleen? Ei ihme, että Suomessa hukutetaan murheet pulloon kun niitä ei uskalleta tuomitsemisen pelossa kellekään kertoa. Tuomio tulee teki sitten mitä tahansa. Armoa ja myötätuntoa ei tunneta vaan heikompi poljetaan maahan, sitä on suomalainen lähimmäisenrakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Herätystystys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se ihminen on ihmiselle susi, lyödään lyötyä eli vihataan ja torjutaan katkeroitunutta, joka on juuri vihasta ja torjunnasta katkeraksi tullut.

Silti se kokija kokee asian henkilökohtaisesti itse.

Ei se kokijaa helpota yhtään jos vieressä seisoo rivissä myötämielisiä henkilöitä. Se päinvastoin vain voimistaa kokijan katkeraa egoa ja todistaa tämän olemassaolon.

Todellisuus on sitä ettei kärsimystä ole ja ei ole kärsijää. Ego antaa vaikutelman sinusta, jota ei oikeasti ole olemassakaan. On tärkeää ymmärtää olemattomuutensa.

Samalla kaikki menettää merkityksensä, kun sinua ei sielä ole olemassakaan sellaisena kuin itsellesi annat sen selittää. On väärin osallistua harhaiseen messuun, jossa katkeroitunutta ihmistä pidetään katkeruuden loitsun alaisuudessa tuntemalla näyttävästi sympatiaa tämän kokemasta harhaisesta narsismista.

Sympatiaa voi kokea siitä että henkilö ei tiedä ettei ole kukaan ja pitää kiinni harhaisesta itseydestä. Sympatia ei tarkoita sitä että vahvistetaan tämän sairautta.

Katkeruus ei ole sairaus. Se on terve reaktio epäterveisiin olosuhteisiin.

Jatkuessaan se muuttuu sairaudeksi, joka kalvaa ihmistä. Tällaisesta henkilöstä tulee negatiivinen aivan kaikelle.