Rehellisesti.. Elätkö unelmaasi?
Aloitan vastaamalla, että en.
Lapsuuden unelmat oli...lapsellisia. kuvittelin et musta olis tullut joku tähti :D
Opiskelen ja käyn töissä. Velkaa on ja jännittää tulevaisuus. Entäs te?
Kommentit (73)
En todellakaan, pikemminkin painajaista.
Kaukana siitä.
Silkkaa painajaista minullakin.
Elän joo muuten vaan täällä luen viestejä.
En oikeastaan. Ihan perus hyvää elämää kuitenkin. Toisaalta en taida edes itsekään tietää mitä se unelma elämä loppujen lopuksi olisi. Jos saisin ihan vapaasti valita miten eläisin loppuelämäni en välttämättä silti osaisi valita minkälainen olisi täydellinen elämä. Joten kai tämä on hyvä näin.
En ole koskaan ollut kova unelmoimaan, mutta enpä usko, että tämän parempaa tilannetta olisin osannut kuvitella. Mahtava, haastava työ, ihana perhe ja kiva koti luonnon keskellä. En mä osaa muuta toivoa :)
En ole kirjailija enkä taiteilija, joten en.
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan. Ihan perus hyvää elämää kuitenkin. Toisaalta en taida edes itsekään tietää mitä se unelma elämä loppujen lopuksi olisi. Jos saisin ihan vapaasti valita miten eläisin loppuelämäni en välttämättä silti osaisi valita minkälainen olisi täydellinen elämä. Joten kai tämä on hyvä näin.
Samaa mieltä
Halusin nuorempana pelastaa maailman, mutta paljastui että olenkin siihen liian itsekäs. Olen pettynyt.
En. Olen jollain tasolla masentunut sairaanhoitaja ilman lääkitystä. Lapset on ilo, mutta myös paljon huolta heistä. Parisuhde ei ole hyvä. Työssä paljon paineita. En ole tästä unelmoinut. En tosin ole mikään unelmoija, koska olen pessimisti.
Olen ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä. Joten ei ole ihan putkeen mennyt tämä elämä.
Ms-tauti ja vaikea-asteinen masennus.
Joo ei.
Minä ajattelin myös lapsena, että minusta tulee joko taiteilija tai muusikko. Tavallaan ihan mahdollista vielä :D
En ihan, ainakaan vielä. Tai ehkä joinakin päivinä? Unelmani ovat aika maanläheisiä, ihmissuhteisiin ja omaan tulevaisuuteen liittyviä. Joten saa nähdä minkä verran niitä voi saavuttaa. :D
Kyllä. MInulla oli muutamia unelmia nuorena. Luulin etten voisi saavuttaa niitä, mutta saavutin ne. Yllätys yllätys elämä ei ole muutu siitä sen kummemmaksi. Oikeastaan unelmien saavuttamminen myös pilaa ne, koska todellisuus ei vastaa haaveita. Lisäksi tuntui oudolta, aivan kuin ne unelmat olisivatkin ihan mitättömiä kun saavutin ne. Yritän joskus tolkuttaa itselleni että elän unelmaelämää, mutta ihan samalta tuntuu kuin ennen niiden unelmien toteutumista. Joskus vaan tylsänä luen av-palstaa tai muuta vastaavaa. Ehkä pitäisi keksiä uusia unelmia. Mutta tuntuu teennäiseltä, koska nämä toteutuneet oli mun nuoruuden isot unelmat.
Aika pitkälle olen elänyt unelmaani. Minulla on hyvä puoliso. Olen edennyt urallani. Olen saanut sivistää itseäni. Minulla on hyviä harrastuksia. Olen kierrellyt maailmaa ja nähnyt paljon. Minulla on hyviä ystäviä. Olen pitänyt huolta terveydestäni ja elintavoistani. Olen kehittänyt itseäni hyvien arvojen ja hyveiden mukaiseksi ihmiseksi jollainen haluan olla. Olen yrittänyt, ottanut riskiä ja antanut elämän viedä. Olen kokenut hienot hetket, karikot ja elänyt koko tunneskaalalla ilosta pelkoon ja onnesta syvään suruun. En stressaa ja haikaile asioista joihin minulla ei ole mahdollisuuksia.
Joo ja en. Lasten saaminen on aina ollut unelmaani, ja niitä olen kaksi saanut. Unelmaan kuuluisi myös hyvä parisuhde ja hyvä toimeentulo, ja ne ei toteudu. Tehdään tosin töitä niiden eteen, yritetään pelastaa parisuhde ja opiskelen päästäkseni töihin juurikin.
En. Unelmani olisi pyörittää ilotaloa.
Osittain joo. Teen asiantuntijatyötä ja perhe on. Kuitenkin luulin nuorena, että lomia olisi enemmän.