Ylimielisen ystävän kamala elämämäntilanne tuntuu oikeudenmukaiselta - onko muita jotka ajattelevat näin?
Eräs ystäväni (tai no, ex-ystävä varmaankin voisi sanoa) eli vuosikaudet miehensä siivellä, ei todellakaan vaivautunut hakemaan töitä saati käymään töissä. Käytti sumeilematta miehen ansaitsemia rahoja ja arvosteli silmääkään räpäyttämättä esim. vähävaraista tuttavaansa, joka oli toivonut vierailta kotibileisiin tuomisiksi pientä tarjottavaa (nyyttärityyliin). HÄNHÄN ei alentunut moiseen. Puoliso tienasi hyvin, joten hänen ei tarvinnut miettiä rahankäyttöään. Myöhemmin saivat lapsia, jotka miehen vanhemmat hoitivat äidin nauttiessa elämästä ja vapaudesta.
Ylimielisenä ja typeränä hän kuvitteli ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolen, ihastui helppoheikkiin, jätti miehensä ja kas - uusi "upea" mies jättikin hänet. Ex oli jo löytänyt uuden kumppanin, joten takaisinkaan ei päässyt.
Nyt hän elää sosiaalituilla, asiat ovat todella perseellään. Ei rahaa, ei koulutusta, ei töitä, ei näköalaa.
Mielestäni aivan oikein hänelle. Ylimielistä, nöyryyttävää käytöstä seuraa todellinen katajaan kapsahtaminen. Minkäänlaisia neuvoja hän ei ota vastaan, tyhmä ja ylimielinen on kaamea yhdistelmä.
Olenko yksin ajatuksineni?
Kommentit (24)
Vaikutat itse tosi ikävältä ihmiseltä
Hmm. No tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta, miksi mies salli hänen elää rahoillaan. Amerikassa tuota tapahtuu enemmän.
No vähän käy sääliksi se ihminen, kun ei ole osannut arvostaa sitä mitä hänellä oli. No, elämä opettaa.
Miksi tuo ihminen on sun ystävä, jos sulla on noin paljon pahaa sanottavaa hänestä? Olisi kannattanut katkaista välit siinä vaiheessa, kun huomasit arvojenne olevan erilaiset. Olet ikävä tyyppi, kun pilkkaat selän takana toista joka uskoo sulle huoliaan.
Se, minkä kuvan tuosta tyypistä sai, sai minut toivomaan hänelle pahaa. Eli opetusta.
Mutta elämähän menee useinkin niin, että ne, joita "opetetaan" ja nöyrtyvät saavat vielä lisääkin opetuksia. Toiset porskuttavat mukavasti eivätkä joudu vastuuseen mistään perseilystä.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. No tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta, miksi mies salli hänen elää rahoillaan. Amerikassa tuota tapahtuu enemmän.
Koska nainen saanut aikaiseksi yhtään mitään. Vaikeaa on pakottaakaan. Avioliitossa on elastuvelvollisuus käsittääkseni?
Tuttuja tunteita. Ex kaverini suhtautui minuun useimmiten ylimielisesti. Syrji porukassa ja möläytteli ja väheksyi. Jokunen vuosi sitten kuulin hänen eronneen raskautensa aikana. Mies oli jättänyt hänet toisen naisen takia. Vaikka asiaa pahoittelin, niin sisimmässäni olin mielissäni ylimielisen ihmisen tippumisesta pilven päältä.
Minä olen samalla tavalla ajatteleva. Jos joku saa mielestäni ansionsa mukaan, olen tyytyväinen.
Kyllä ymmärrän tunteesi. En varmasti minäkään ajattelisi asiasta sen jalommin.
Ymmärrän vahingonilosi, toivottavasti sulle ei sen vuoksi käy huonosti myös.
Mä en ole ylimielinen, mutta olen onnistuneesti sössinyt elämäni täysin pohjalle. Ja huomaan, että kyllä ystävät ja tuttavat hävisivät elämästäni, luusereita ei kestetä ollenkaan. Ei mitään merkitystä, miten olen muita auttanut, ja autan kyllä edelleenkin. Varmasti näissä ihmisissä on muutamia, jotka ajattelevat, että siitäs sai, oma moka, ja siksi hylkäsivät minut. Ja kyllä, tottahan se onkin, että omia mokia liian monta. Nauttikoon tunteestaan. En silti heille toivo mitään vastaavaa.
En tiedä, onko minulla voimia ja kykyä nousta takaisin normaaliin elämään, toivon, mutta en luota siihen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo ihminen on sun ystävä, jos sulla on noin paljon pahaa sanottavaa hänestä? Olisi kannattanut katkaista välit siinä vaiheessa, kun huomasit arvojenne olevan erilaiset. Olet ikävä tyyppi, kun pilkkaat selän takana toista joka uskoo sulle huoliaan.
Emme ole juurikaan enää tekemisissä. Hänen ylimielisyytensä ulottui myös minuun. On kohdellut minuakin törkeästi. Arvomme ovat todella erilaiset, se on totta.
Itsehän sä olet vahingoniloinen mulkero. Mitä se on sulta pois, jos kaverisi on sopinut miehensä kanssa, että mies elättää. Sinä se tässä olet tarinan syöpäkasvain eikä se sun kaveris. Olet selvästi hieman kateellinen.
Miten hän kokee tilanteensa nyt kun ennen köyhät olivat hänen mielestään noloja ja halveksuttavia? Kokeeko itsensä paremmaksi yhä kuin muut köyhät?
Vierailija kirjoitti:
Miten hän kokee tilanteensa nyt kun ennen köyhät olivat hänen mielestään noloja ja halveksuttavia? Kokeeko itsensä paremmaksi yhä kuin muut köyhät?
Hän kokee tilanteensa todella epäreiluksi. Hänen mielestään exän pitäisi edelleen antaa hänelle rahaa, tämän on ilmaissut selvästi. Sanoin kerran hänelle, että tällä tavalla minäkin jouduin elämään esim. opiskeluaikana, kukaan ei auttanut, oli selvittävä itse. Hän sivuuttaa tuollaiset kommentit täysin.
Hänen mielestään tilanne on epäreilu, eikä hän kuuluisi olla köyhä.
Vähän sama tilanne. Entinen koulukiusaajani, joka aina ylpeili miten kaunis on ja miten saa minkä miehen vain ja sen kun valitsee parhaan päältä on syövän vuoksi menettänyt osan leukaluustaan ja pahasti arpinen kasvoista. Hieman olen ehkä vahingoniloinen, koska hän piinasi mua koko lapsuuteni tarhasta lukioon sen takia, että mulla on näkyvä vamma (ainakin, jos on t-paita päällä). Melkeen vois sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Viimeksi kun tuli juhannuksen aikaan vastaan vanhan kotikylän kaupassa hän ei kehdannut kohdata mua. Vissiin on alkanut ymmärtää miltä tuntuu olla näkyvästi vammautunut kun kaikki tuijottaa ja naureskelee.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama tilanne. Entinen koulukiusaajani, joka aina ylpeili miten kaunis on ja miten saa minkä miehen vain ja sen kun valitsee parhaan päältä on syövän vuoksi menettänyt osan leukaluustaan ja pahasti arpinen kasvoista. Hieman olen ehkä vahingoniloinen, koska hän piinasi mua koko lapsuuteni tarhasta lukioon sen takia, että mulla on näkyvä vamma (ainakin, jos on t-paita päällä). Melkeen vois sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Viimeksi kun tuli juhannuksen aikaan vastaan vanhan kotikylän kaupassa hän ei kehdannut kohdata mua. Vissiin on alkanut ymmärtää miltä tuntuu olla näkyvästi vammautunut kun kaikki tuijottaa ja naureskelee.
No herranjumala. Yritä nyt olla aikuiseksi kasvanut! Nauttia nyt toisen syövästä :o saat varmaan itsekin kokea joko oman tai läheisesi syövän ennen pitkää, vaikka oletkin jo muutenkin vammautunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama tilanne. Entinen koulukiusaajani, joka aina ylpeili miten kaunis on ja miten saa minkä miehen vain ja sen kun valitsee parhaan päältä on syövän vuoksi menettänyt osan leukaluustaan ja pahasti arpinen kasvoista. Hieman olen ehkä vahingoniloinen, koska hän piinasi mua koko lapsuuteni tarhasta lukioon sen takia, että mulla on näkyvä vamma (ainakin, jos on t-paita päällä). Melkeen vois sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Viimeksi kun tuli juhannuksen aikaan vastaan vanhan kotikylän kaupassa hän ei kehdannut kohdata mua. Vissiin on alkanut ymmärtää miltä tuntuu olla näkyvästi vammautunut kun kaikki tuijottaa ja naureskelee.
No herranjumala. Yritä nyt olla aikuiseksi kasvanut! Nauttia nyt toisen syövästä :o saat varmaan itsekin kokea joko oman tai läheisesi syövän ennen pitkää, vaikka oletkin jo muutenkin vammautunut.
Yritäpä nyt olla edes rehellinen itsellesi. Ymmärsitkö lukemaasi ollenkaan?
Kukaan ei usko että olet mikää jalo jeesus joka ei itse muka tuntisi samoin KIUSAAJAANSA kohtaan.
Ainiin, totta kai jos JOS sinua olisi kiusattu niin olisit aidosti surullinen kiusaajasi leukaluusta. Jos tädillä olisi munat niin se olisi setä.
Sitä paitsi luulenpa että olet koulukiusaaja itsekin.
Jos ap olisi kirjoittanut samoin ex-koulukiusaajastaan, symppaamisen sijaan olisi saanut enemmän "jatka elämässä eteenpäin, olet samanlainen kiusaaja"- tyylisiä viestejä. Mutta kun kyseessä on ystävä, jolle oli kateellinen vastaanotto on ihan eri :D
Koulukiusaajille ei saa toivoa pahaa, mutta onnekkaille ex-ystäville saa?
Ymmärrän että saattaa tuntea vahingoniloa tuollaisessa tilanteessa. Mutta itse koitan kyllä kovasti päästä kaikista tuollaisista tunteista eroon. Eräs ystäväni halveksi omaa tuttuaan koska tällä oli elämässä mennyt hyvin, helposti ja saanut paljon ns. "ilmaiseksi", ystäväni ei sanojensa mukaan arvostanut tätä lainkaan. Mutta koskaan ei voi tietää mitä joku muu käy lävitse tai kokee oman elämänsä. Mustavalkoisuus ja ehdottomuus ei oikein koskaan oo kivaa, eikä kaunan, vahingonilon tai ilkeiden ajatusten kantaminen ole kenellekään terveellistä.
Olet vain kateellinen.
Eiköhän "ystävä" saa pian asiansa taas kuntoon. Toivotaan niin, vai mitä? Jokainen varmasti toivoo hyvää ystävälleen?
Parempi elää sellaista elämää, jossa tapahtuu niin hyviä kuin huonojakin asioita. Sen sijaan, että olisi vain elämää pelkäävä muita arvosteleva katkera kyylä.
:D
Suosittelen välien katkaisemista "ystävään".