Lue keskustelun säännöt.
Ylimielisen ystävän kamala elämämäntilanne tuntuu oikeudenmukaiselta - onko muita jotka ajattelevat näin?
15.08.2018 |
Eräs ystäväni (tai no, ex-ystävä varmaankin voisi sanoa) eli vuosikaudet miehensä siivellä, ei todellakaan vaivautunut hakemaan töitä saati käymään töissä. Käytti sumeilematta miehen ansaitsemia rahoja ja arvosteli silmääkään räpäyttämättä esim. vähävaraista tuttavaansa, joka oli toivonut vierailta kotibileisiin tuomisiksi pientä tarjottavaa (nyyttärityyliin). HÄNHÄN ei alentunut moiseen. Puoliso tienasi hyvin, joten hänen ei tarvinnut miettiä rahankäyttöään. Myöhemmin saivat lapsia, jotka miehen vanhemmat hoitivat äidin nauttiessa elämästä ja vapaudesta.
Ylimielisenä ja typeränä hän kuvitteli ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolen, ihastui helppoheikkiin, jätti miehensä ja kas - uusi "upea" mies jättikin hänet. Ex oli jo löytänyt uuden kumppanin, joten takaisinkaan ei päässyt.
Nyt hän elää sosiaalituilla, asiat ovat todella perseellään. Ei rahaa, ei koulutusta, ei töitä, ei näköalaa.
Mielestäni aivan oikein hänelle. Ylimielistä, nöyryyttävää käytöstä seuraa todellinen katajaan kapsahtaminen. Minkäänlaisia neuvoja hän ei ota vastaan, tyhmä ja ylimielinen on kaamea yhdistelmä.
Olenko yksin ajatuksineni?
Kommentit (24)
Taidat käyttää sanaa "ystävä" samassa merkityksessä kuin mä käytän sanaa "vihamies".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihan sama asia, mutta minulla on ex-ystävä, joka oli minua kohtaan ylimielinen ja ilkeä. Nyt olen ollut väsynyt ja masentunut yli vuoden, ja hänen silmistään paistaa vahingonilo. Minua sellainen satuttaa. Jos hänen elämässään alkaisi alamäki, voi olla, että mielessä kävisi että oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. No tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta, miksi mies salli hänen elää rahoillaan. Amerikassa tuota tapahtuu enemmän.
Koska nainen saanut aikaiseksi yhtään mitään. Vaikeaa on pakottaakaan. Avioliitossa on elastuvelvollisuus käsittääkseni?
Se elatusvelvollisuus koskee molempia. Ei ole tarkoitus siis että toinen heittäytyy täysin yksipuolisesti toisen siivellä eläjäksi. Jos joku tähän suostuu niin se on tietysti oma asia.
Mistä te näitä ihmisiä löydätte? En ole ikinä tuntenut ketään ylimielistä tai ilmiselvän itsekästä ihmistä. Kaikissa on puolensa. Minulla on ystävä, joka on kieltämättä saanut suht helposti paljon rahaa, mutta on kyllä myös käyttänyt valtavia summia erilaiseen hyväntekeväisyyteen niin lähipiirissä kuin sen ulkopuolellakin. Joku voisi päällepäin pitää häntä ylimielisenä ja itsekkäänä kun ajelee ylikalliilla autolla ja asuu ylellisesti, mutta tosiasiassa hän on kuitenkin auttanut muita ihmisiä enemmän kuin kukaan köyhä koskaan pystyy. Vaikka minullakin käy välillä kateeksi, uskon kuitenkin jonkinlaiseen karman tasapainoon hänenkin kohdallaan. Vaikka on paljon saanut, on myös paljon antanut.