Alkaa mennä usko oikean miehen löytymiseen

Ja olen siis käynyt todella monilla treffeillä, eikä ikinä tunnu kolahtavan molemmilla yhtä vahvasti.

ap

No ainakin olet päässyt treffeille, kun itse en ole päässyt treffeillekään asti. - Tosin tästä on kyllä osaksi lupa syyttää itseänikin, koska en ole Tinderissä tai missään "perinteisemmällä" treffipalvelimella "löydettävissä" Ehkä tämä olisi helpompaa, jos asuisi isommalla paikkakunnalla...   Vaikka onhan sitä jotkut löytäneet netin kautta potenttiaalisen kumppanin ja vasta jossain vaiheessa viestitttelyä ovat huomanneet, että hän asuu toisella puolella Suomea tai maapalloa... Joten ehkä olen vain saamaton.

Ja se mies pitäisi löytyä syystä, että___?

Silloin kun ihastuu täysillä, niin tajuaa kuinka ihanaa olisi olla parisuhteessa ja rakastaa. Viihdyn kyllä ihan sinkkunakin enkä etsi pakonomaisesti miestä, mutta onhan se kiva kuitenkin käydä treffeillä, niin on edes joku sauma tavata oikea mies. Ihan ajatellen tulevaisuutta, kun joskus kuitenkin haluaisin perustaa perheen.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun ihastuu täysillä, niin tajuaa kuinka ihanaa olisi olla parisuhteessa ja rakastaa. Viihdyn kyllä ihan sinkkunakin enkä etsi pakonomaisesti miestä, mutta onhan se kiva kuitenkin käydä treffeillä, niin on edes joku sauma tavata oikea mies. Ihan ajatellen tulevaisuutta, kun joskus kuitenkin haluaisin perustaa perheen.

-ap

 Ei siihen miestä tarvita. 

Ap:lla on sentään ollut aiempia parisuhteita, iso osa meistä ei koe sellaista ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Ja se mies pitäisi löytyä syystä, että___?

Kaipaan asioiden jakamista ja vastavuoroisuutta. - Läheisyyttä ja kumppanuutta. Toki paljon voi saada ja olen saaanut muista ihmissuhteistani. Mutta on kuitenkin mielestäni asioita, jotka kuuluvat parisuhteeseen, eivätkä ystävien tai muiden läheisten kanssa jaettavaksi. Tiedän kyllä, että on ihmisiä, joilla on ystäviä, joiden kanssa saattavat (säännöllisesti) harrastaa seksiä; itselläni ei ole ollut halua tällaiseen järjestelyyn. En myöskään (aktiivisesti) harrasta ns. yhdenyön juttuja. En tuomitse heitä, jotka niitä harjoittavat, mutta itse koen vain aina jääväni niistä lopulta enempi nälkäiseksi kuin saavani.  Mutta, mutta on totta, että kyllä sinkkunakin voi elää oikein hyvää elämää, eikä sitä varten tarvitse ehdoin tahdoin parisuhdetta. - Joos. Olen siis varmasti nirso, kun en ihan kenen tahansa kanssa ole valmis parisuhteeseen. 

No joo, voi niin käydä. Itse olen 44 v enkä löytänyt koskaan. Olen ihastunut ehkä 5-10 ihmiseen elämäni aikana, mutta nämä on olleet joko varattuja tai ei minusta kiinnostuneita. Minuun on ihastuttu useita kertoja, mutta minä en ole taas tuntenut mitään näitä kohtaan. 3 kertaa silti olen yrittänyt parisuhdetta tällaisen miehen kanssa, jos on ollut kuitenkin ihan mukava ja kunnollinen mies, mutta kipinän puuteonelma on vain pahentunut ajan myötä ja lopulta on oltu kuin veli ja sisko.

Niin kyllä sitä kaipaa hellyyttä ja arjen jakamista jonkun kanssa. Tekeehän se onnelliseksi, kun saa olla ihmisen kanssa kenestä tykkää ja kemiat kohtaa. Harvoin niin tapahtuu.

-ap

Aivan sama ongelma näin miesnäkökulmasta.

Kiinnostus menee aina ristiin mutta minä miehenä tiedostan että kyse on vain tasoista.

Jos minä kiinnostun niin nainen on liian tasokas ja toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

No joo, voi niin käydä. Itse olen 44 v enkä löytänyt koskaan. Olen ihastunut ehkä 5-10 ihmiseen elämäni aikana, mutta nämä on olleet joko varattuja tai ei minusta kiinnostuneita. Minuun on ihastuttu useita kertoja, mutta minä en ole taas tuntenut mitään näitä kohtaan. 3 kertaa silti olen yrittänyt parisuhdetta tällaisen miehen kanssa, jos on ollut kuitenkin ihan mukava ja kunnollinen mies, mutta kipinän puuteonelma on vain pahentunut ajan myötä ja lopulta on oltu kuin veli ja sisko.

Miksi naiset ei ikinä tunne mitään mukavia ja kunnollisia miehiä kohtaan? Johtuuko se ulkonäöstä?

Vierailija kirjoitti:

Ja se mies pitäisi löytyä syystä, että___?

Nussuttelu ja hassuttelu on kivaa?

Hommaa dildo. Iso. Ja paljon pattereita.

Vierailija kirjoitti:

Aivan sama ongelma näin miesnäkökulmasta.

Kiinnostus menee aina ristiin mutta minä miehenä tiedostan että kyse on vain tasoista.

Jos minä kiinnostun niin nainen on liian tasokas ja toisinpäin.

Taas tätä "taso" -höpinää. Toki varmaan silläkin on merkityksensä, mutta eikö loppuviimein jokainen meistä toivo kumppania, jonka kanssa on hyvä olla... Tasoista puhuminen helposti yksinkertaistaa liikaa.

Miehet haluu luonnollisen kauniin naisen kuten Maisa Torppa 😂 Sano että pätäkkää pöytään niin kropan saa tehtaalta.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on sentään ollut aiempia parisuhteita, iso osa meistä ei koe sellaista ikinä.

Katsotaanko tilastoja? Kyllä se on marginaalinen osa, joka tahtomattaan jää parisuhdekokemattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun ihastuu täysillä, niin tajuaa kuinka ihanaa olisi olla parisuhteessa ja rakastaa. Viihdyn kyllä ihan sinkkunakin enkä etsi pakonomaisesti miestä, mutta onhan se kiva kuitenkin käydä treffeillä, niin on edes joku sauma tavata oikea mies. Ihan ajatellen tulevaisuutta, kun joskus kuitenkin haluaisin perustaa perheen.

-ap

Toivottavasti ymmärrät, ettei tuo alkuhuuma kestä missään suhteessa kuin hetken aikaa.

Intohimoinen ihastuminen syrjäytyy ja tilalle tulee syvällisempi parisuhde.

Jos jahtaa vain tuota alun ihastumisen tunnetta ja tunteiden paloa, niin ei tule koskaan olemaan tyytyväinen yhteenkään suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, voi niin käydä. Itse olen 44 v enkä löytänyt koskaan. Olen ihastunut ehkä 5-10 ihmiseen elämäni aikana, mutta nämä on olleet joko varattuja tai ei minusta kiinnostuneita. Minuun on ihastuttu useita kertoja, mutta minä en ole taas tuntenut mitään näitä kohtaan. 3 kertaa silti olen yrittänyt parisuhdetta tällaisen miehen kanssa, jos on ollut kuitenkin ihan mukava ja kunnollinen mies, mutta kipinän puuteonelma on vain pahentunut ajan myötä ja lopulta on oltu kuin veli ja sisko.

Miksi naiset ei ikinä tunne mitään mukavia ja kunnollisia miehiä kohtaan? Johtuuko se ulkonäöstä?

Ei mun tapauksessa ainakaan. Yksi näistä jonka kanssa olin parisuhtessa (3 vuotta) oli jopa varsin hyvän näköinen, siinä mielessä selvästi omaa "tasoani" korkeammalla. Kun taas omista ihastuksistani yksikään ei ole ihmisten yleisellä mittapuulla komea, siellä on niin lyhyttä ja kaljuuntuvaa kuin lihavaakin.

Mun juttu on jotenkin sellainen sielunkumppanuuden tunne ja henkinen yhteensopivuus. Olen aika erikoinen luonne, ja tuntuu että harvan kanssa syntyy sellaista ymmärrystä jota vaadin että voin oikeasti ihastua toiseen syvästi. Ja seksikään ei oikein tahdo kiinnostaa jos ei ole henkisen tason yhteyttä. 

19 jatkaa vielä siitä "jännämiesteoriasta" johon joku viittasi kommentilla "Paskapäät ovat jännittävämpiä, ja niille on kivempi jakaa persettä. Jos niistä vaikka saisi koulutettua kunnon miehiä".

Mä en ole koskaan ollut sellaisista perinteisistä jännämiehistä ollut kiinnostunut, siis naistenmiehistä, päihteilevistä. Mutta kieltämättä, liian tasapainoinen ja tavallinen ihminen ei jotenkin minua kiinnosta. Tuntuu ettei sellainen pysty ymmärtämään minua, joka olen outo, taiteellinen, omasta mielestäni ajattelumaailmaltani aika hulluuden rajoilla vaikkei mitään diagnooseja olekaan ja tavallista työtä tekevän elämää elän, dramaattinen... Paras ystäväni on skitsofreenikko ja bipolaarihäiriöinen ja todella luova, erikoinen tyyppi, runoilija. Jonkun sellaisen kanssa koen sielunkumppanuutta, mutta harmi kyllä tämä on nainen ja minä hetero ;)

Tottakai ymmärrän ettei alkuhuuma kestä kauaa, mutta se tarvitaan että syntyy syvällinen ja kestävä suhde. Olen miettinyt monta kertaa, että tarviiko heti alkuvaiheessa tulla semmoinen vahva ihastuminen, koska olen tavannut todella mukavia miehiä, mutta vetovoima puuttuu. Vaikka olen antanut mahdollisuuden sille tulla, niin ei se vaan lopulta tule, vaikka kuinka haluaisi.

-ap