Tuleva 1.luokkalainen ei uskalla olla MISSÄÄN ilman äitiä! :(
Eskari meni ihan ok, mutta sielläkin oli päivisin itkenyt ja pidettiin paljon vapaapäiviä. Nyt häntä pelottaa kouluun meno. Koulu alkaa maanantaina. Haluaisi pitää puhelimen koko ajan pulpetilla, että näkee äidin viestejä. Äiti laittoi oman kuvan reppuun. Äiti saattaa luokkaan. Ajattelin myös, että kysyn, jos voisin olla ekat päivät luokassa. Jos ei onnistu, niin ainoa vaihtoehto on kotiopetus. Olin itse kotiopetuksessa ja hyvin pärjäsin. Lopetin koulun 8.luokalla.
Kommentit (47)
Miten meni päiväkodissa ennen eskaria?
Itselläni oli yksi tosi takiainen ja eka päikkyvuosi 3v iässä oli tosi vaikea, mutta sen jälkeen on jäänyt ilman eroitkuja hoitoon ja eskariin ja nyt 2pv koulua sujunut hyvin.
En kyllä missään nimessä ottaisi lasta kotikouluun. On nyt jo liikaa kiinni sinussa.
Tai sitten haette apua riippuvuuteen ja lapsen pelkoon. Ei ole normaalia pelätä olla muutamaa tuntia ilman äitiä, yleensä juontaa juurensa johonkin mitä ei nyt aloituksessa mainita.
Alku oli uskottava, mutta sitten: "Ajattelin myös, että kysyn, jos voisin olla ekat päivät luokassa. Jos ei onnistu, niin ainoa vaihtoehto on kotiopetus. Olin itse kotiopetuksessa ja hyvin pärjäsin. Lopetin koulun 8.luokalla."
Lapseni kaveri pelkäsi myös. Ekana koulupäivänä odotti nurkan takana äitinsä kädestä kiinni pitäen ja seurasi muita koulun pihalla. Viime hetkellä irrotti otteensa ja juoksi kouluun.
Et voi mennä sinne. Lapsesi leimautuu ja kaverit ihmettelevät.
Vierailija kirjoitti:
Miten meni päiväkodissa ennen eskaria?
Itselläni oli yksi tosi takiainen ja eka päikkyvuosi 3v iässä oli tosi vaikea, mutta sen jälkeen on jäänyt ilman eroitkuja hoitoon ja eskariin ja nyt 2pv koulua sujunut hyvin.
En kyllä missään nimessä ottaisi lasta kotikouluun. On nyt jo liikaa kiinni sinussa.
Oli päiväkodissa vain eskarissa. Keskimäärin n. 2 kertaa viikossa 3 tuntia.
Koko kesä oltiin kahdestaan. Miehellä alkoi vasta nyt kesäloma.
Lohduttavaa kuulla, että kouluiässä helpottaa. Niin eräs ystävänikin lohdutti.
En tiedä onko jotain erityisherkkyyttä tms. Saa välillä ihan kamalia raivareita, etenkin jos en kuuntele/huomioi. Oli jo vauvana tosi vaikea. Aina ollut mun perään.
No, aika näyttää. Pelottaa kuitenkin! Sanoin sitäkin, että kouluun ei ole pakko mennä, jos tuntuu ihan kamalalta. Ilman kouluakin pärjää kyllä elämässä. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten haette apua riippuvuuteen ja lapsen pelkoon. Ei ole normaalia pelätä olla muutamaa tuntia ilman äitiä, yleensä juontaa juurensa johonkin mitä ei nyt aloituksessa mainita.
Niin paljon kuin jotkut äidit tai isät luulevatkin tekevänsä lapselleen hyvää, niin tosiasia on se, että kodin ulkopuolinen maailma ilman vanhempien jatkuvaa läsnäoloa kutsuu lopulta. Ei ole tervettä, jossei lapsi uskalla olla yhtään ilman äitiä. Vanhempien tehtävä on tukea lapsen ikätasoista kehitystä. Miten lapsi ikinä oppii luottamaan muihin ihmisiin, jossei oma vanhempi anna siihen mahdollisuutta? Voi tulla myöhemmin ahdistusta ja vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Onko äiti takertunut itse lapseensa, eikö ole luottanut kehenkään muuhun hoitajaan vai mistä tässä on kyse alunperin?
Vierailija kirjoitti:
Alku oli uskottava, mutta sitten: "Ajattelin myös, että kysyn, jos voisin olla ekat päivät luokassa. Jos ei onnistu, niin ainoa vaihtoehto on kotiopetus. Olin itse kotiopetuksessa ja hyvin pärjäsin. Lopetin koulun 8.luokalla."
Mitä outoa tässä on? Siis lopetin kotikoulun. Tein kaikki kokeet normaalisti koulussa. Sinne 8.luokkaan saakka. Ja hyvin pärjäsin. Opin lukemaan ja kirjoittamaan jo 5.vuotiaana KOTONA! Samoin oppi lapsenikin. Ei koulua vaan tarvitse, kun äiti voi opettaa kotona! Ei kotiopetuksessa ole mitään huonoa! :)
On aika yleistäkin meidän seurakunnassa. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten haette apua riippuvuuteen ja lapsen pelkoon. Ei ole normaalia pelätä olla muutamaa tuntia ilman äitiä, yleensä juontaa juurensa johonkin mitä ei nyt aloituksessa mainita.
Niin paljon kuin jotkut äidit tai isät luulevatkin tekevänsä lapselleen hyvää, niin tosiasia on se, että kodin ulkopuolinen maailma ilman vanhempien jatkuvaa läsnäoloa kutsuu lopulta. Ei ole tervettä, jossei lapsi uskalla olla yhtään ilman äitiä. Vanhempien tehtävä on tukea lapsen ikätasoista kehitystä. Miten lapsi ikinä oppii luottamaan muihin ihmisiin, jossei oma vanhempi anna siihen mahdollisuutta? Voi tulla myöhemmin ahdistusta ja vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Onko äiti takertunut itse lapseensa, eikö ole luottanut kehenkään muuhun hoitajaan vai mistä tässä on kyse alunperin?
Siis lapsi on ihan vauvasta asti ollut KOKO AJAN äidin perään! Joskus isä kelpaa, mutta ei koskaan kukaan muu. Imetin vähän reilu 3 vuotta ja tuntui, että sen jälkeen jopa paheni. Yritin jo aiemmin lopettaa imettämisen, mutta ei onnistunut. En tiedä vaikuttiko tuo pitkä imetys, vai mikä. Siskoni imetti lapsiaan 4-6kk, eikä hänen lapsillaan ollut mitään ongelmia. Kaksi vanhinta on nyt koulussa ja nuorin päiväkodissa.
Meillä ei edes ole ketään, joka olisi ottanut lapsen hoitoon, mutta en ole kysynytkään edes. Tulee paha mieli, kun ajattelenkin. Äitini on kyllä ollut meillä hoitamassa, mutta olen yleensä itse ollut kotona, tai korkeintaan käynyt lähikaupassa nurkan takana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapseni kaveri pelkäsi myös. Ekana koulupäivänä odotti nurkan takana äitinsä kädestä kiinni pitäen ja seurasi muita koulun pihalla. Viime hetkellä irrotti otteensa ja juoksi kouluun.
Et voi mennä sinne. Lapsesi leimautuu ja kaverit ihmettelevät.
Miten tuossa tapauksessa lopulta kävi?
Ap
Haluaisin nyt vain jonkunlaista tukea! Olen yrittänyt olla ajattelematta tätä ja lapselle sanonut, että ei ole hätää ja äiti tulee kyllä mukaan. Häntä kuitenkin pelottaa.
Itse ajattelisin, että kotiopetus olisi paras vaihtoehto, mutta mieheni vastustaa ajatusta. Hänen mielestään
a) jokaisen lapsen kuuluu käydä koulu, peruskoulu ja toisen asteen koulu,
b) koulussa sosialisoituu (oliko oikea sana?)
Ja
c) Mieheni mielestä MINÄ OLEN LIIAN TYHMÄ ÄITI opettamaan lastani kotona ja minulla ei ole pätevyyttä. :(
Ap
Sinun ei kyllä kannattaisi lapselle sanoa, että koulua ei ole pakko käydä tai että sen voi käydä kotona.
Enemmän kannattaisi tukea ja rohkaista lasta. Olet jo nyt iso ja on hienoa että pääset kouluun! Siellä on kavereita ja kaikkea kivaa puuhaa.
Ekalla luokalla päivät ovat 4h pituisia. Kyllä 6-7v ikäinen pystyy jo sen aikaa olemaan äidistä erossa.
Lapsi voi olla todella ongelmissa isompana, jos ei nyt pääse harjoittelemaan sosiaalisia suhteita ikäistensä joukkoon.
Olisi kannattanut pitää se eskari ilman poissaoloja, niin nyt olisi jo helpompaa ja ei pistäisi silmään luokkakavereiden keskuudessa.
Jos koulu ei suju, voisitko kysyä saisiko lapsi vielä tuplata eskarin ja sitten oikeasti viet lapsen sinne joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nyt vain jonkunlaista tukea! Olen yrittänyt olla ajattelematta tätä ja lapselle sanonut, että ei ole hätää ja äiti tulee kyllä mukaan. Häntä kuitenkin pelottaa.
Itse ajattelisin, että kotiopetus olisi paras vaihtoehto, mutta mieheni vastustaa ajatusta. Hänen mielestään
a) jokaisen lapsen kuuluu käydä koulu, peruskoulu ja toisen asteen koulu,
b) koulussa sosialisoituu (oliko oikea sana?)
Ja
c) Mieheni mielestä MINÄ OLEN LIIAN TYHMÄ ÄITI opettamaan lastani kotona ja minulla ei ole pätevyyttä. :(Ap
Miehesi on oikeassa. Millä taidoilla ja pätevyydellä pystyisit opettamaan lasta kotona? Mikä sinun oma koulutuksesi on? Ja ei ole sosialisoituu oikea sana.
Missä päin Suomea koulu alkaa maanantaina 13.8?
Muualla kuin Porvoossa.
Miten meinasit opettaa lasta kun et ole itsekkään käynyt peruskoulua loppuun? Lapsi olisi jo pitänyt vierottaa vuosia sitten viemällä päiväkotiin, ja esikoulu ilman välipäiviä. Lapsi tarvitsee ikäistänsä seuraa, jotta oppii sosiaalisia taitoja, lapsestasi on tulossa hyvää vauhtia kommunikaatiokyvytön peräkammarin poika/tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Missä päin Suomea koulu alkaa maanantaina 13.8?
Muualla kuin Porvoossa.
Ainakin Päijät-Hämeessä aika monessa kunnassa.
Peruskoulun oppimäärään kuuluu jo melko vaativaa matematiikkaa, vieraiden kieltenkin kanssa mennään aika pitkälle, suomen kielen kielioppi tulee olla opettajalla hallussa ja vaikka mitä muuta.
Ikimaailmassa et oman kahdeksan vuoden koulukokemuksellasi voi täyttää opettajan asemaa kuin ehkä parin ensimmäisen vuoden ajan ja senkin huonosti, kun mitåän pedagogista pohjaa ei ole.
Jos ei edes osaa käyttää verbiä sosiaalistua, niin ei kuule hyvältä näytä.
Mutta kai tämä on provo?
Vierailija kirjoitti:
Missä päin Suomea koulu alkaa maanantaina 13.8?
Muualla kuin Porvoossa.
Lahdessa ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alku oli uskottava, mutta sitten: "Ajattelin myös, että kysyn, jos voisin olla ekat päivät luokassa. Jos ei onnistu, niin ainoa vaihtoehto on kotiopetus. Olin itse kotiopetuksessa ja hyvin pärjäsin. Lopetin koulun 8.luokalla."
Mitä outoa tässä on? Siis lopetin kotikoulun. Tein kaikki kokeet normaalisti koulussa. Sinne 8.luokkaan saakka. Ja hyvin pärjäsin. Opin lukemaan ja kirjoittamaan jo 5.vuotiaana KOTONA! Samoin oppi lapsenikin. Ei koulua vaan tarvitse, kun äiti voi opettaa kotona! Ei kotiopetuksessa ole mitään huonoa! :)
On aika yleistäkin meidän seurakunnassa. :)
Ap
Tiedät varmaan mikä on provokaava? Ensin melko provosoiva avaus, sitten ap tulee pumppaamaan jatkuvasti päivittelyillä ja uusilla, vielä provosoivimmilla "faktan" muruilla. Tässä nyt seurakuntakortti.
0/5