Tuleva 1.luokkalainen ei uskalla olla MISSÄÄN ilman äitiä! :(

Jos isällä kerran on loma, niin voisiko hän hoitaa tuota kouluasiaa? Saattaisi lapsen kouluun+hakisi ja mahdollisesti menisi sinne mukaan, jos tarvetta. Nyt voisi olla hyvä, että lapsi vähän irtautuisi äidistä ja tekisi juttuja isän tukemana ja yksin.

Omalla tytölläni oli eskarisyksynä uhmaa. Mikään asia ei ollut kotona hyvin ja kaikki ärsytti. Kiukku tuli pienestäkin asiasta (aina väärää ruokaa, väärät vaatteet jne). Ihan sama mitä teki tai sanoi, niin ei kelvannut. Meni koulun eskariin, joten ympäristö, kaverit, opettajat ja kaikki vaihtuivat kerralla. Syksyn jälkeen kevät meni jo hyvin/normalisoitui ja seuraavana syksynä koulun alkaessa ei ollut mitään ongelmaa. Monella tutulla nämä vastaavat ongelmat ovat vasta tulleet ekan luokan syksyllä (tuota uhmaa jne.), kun kaikki muuttuu tutusta päiväkodista/eskarista.

Ap, vastaisitko kysymykseen, millä pätevyydellä opettaisit lastasi?

Oho, tänne olikin tullut vastauksia. :)

Tulen lyhyesti kertomaan kuulumisia.

Eilen siis oli lapsen ensimmäinen koulupäivä, klo 8.15-12.00. Sain olla aamupäivän luokassa. Kun lähdin klo 10, alkoi kamala huuto ja raivoaminen. Eskarissa jo neuvottiin, että aamulla lähtö pitää olla nopea. Siis että äiti ei saa pitkittää sitä aamua. Anteeksi sekava tekstini. Juuri tulin koululta ja joudun kohta lähtemään, mutta tulin vain äkkiä kertomaan.

Aamu siis meni ihan ok, lapsi piti kädestä kiinni koko ajan, paitsi vessassa.

Itkin koko matkan, kun kävelin kotiin. En itkenyt koululla, koska siitäkin sanottiin, että aamuisin ei saa lapsen nähden itkeä, ettei lapsen ikävä pahene.

Menin koululle jo ennen klo 12 ja olin siis ovella, kun lapsi tuli luokasta. Halattiin, lapsi puki päälle ja lähdettiin. Matkalla piti kädestä kiinni ja samalla kertoili kuulumisia.

Rinnakkaisluokalla oli ollut joku lapsi samasta eskarista ja välitunnilla olivat leikkineet kahdestaan. Ruokalassa oli kuulema tullut äitiä ikävä, mutta se oli mennyt nopeasti ohi kun oli katsellut äidin kuvaa. :)

Selvisi myös, että luokka on sellainen, jossa on tukea tarvitsevia oppilaita. En tiedä, onko minulta mennyt ohi, vai eikö minulle vain mainittu, että eskariope oli keväällä ollut koululle yhteydessä ja lapsesta oli tehty joku lausunto. Tänään soitan sille eskariopelle ja kysyn tarkemmin mikä tämä juttu on.

Yritän saada kaiken mahtumaan samaan viestiin, joten tästä tulee pitkä (ja varmaan sekavakin).

Joku kysyi suorittamastani koulusta. Kerron lyhyesti: suoritin siis peruskoulua 8.luokkaan saakka. Minulla siihen meni 9 vuotta. En päässyt enää 8.luokasta läpi. Kotikoulussa mennään hienan eri tahdissa. Kokeet suoritetaan. 8.luokan kokeusta en päässyt läpi biologiasta, maantiedosta, historiasta, fysiikasta ja matematiikasta. Yhteiskuntaopin sain suorittaa ja kokeesta sain 10. Tykkään yhteiskunnallisista asioista. :) Sitten täytin 16 ja oppivelvollisuuteni päättyi. En halunnut enää yrittää uudelleen niitä kokeita ja lopetin koulun.

Valitettavasti en voi kertoa meistä kovin yksityiskohtaisesti, ettei tunnisteta. Mieheni suuttuisi. Hän suuttui jo, kun mainitsin, että olen keskustellut tästä aiheesta netissä.

Asumme pienellä paikkakunnalla Päijät-Hämeessä ja täällä kaikki tuntevat toisensa, etenkin seurakunnassamme.

Palaan tähän aiheeseen viimeistään perjantaina.

Piti vielä mainita, että koko eilisillan ja tämän aamun lapsi kiukutteli ja raivosi. Aamulla saatoin luokkaan, mutta en saanut mennä enää mukaan tunnille. Luokassa oli kyllä kolme avustajaa. Toivottavasti lapsi nyt pärjää. Koko kotimatkan itkin. Tämä aamu oli rankempi kuin eilinen. :( Tänään lapsella on vielä pidempi päivä.

Nyt lähden selvittelemään sitä eskariasiaa. Yritän vastata muihinkin kysymyksiin viimeistään perjantaina. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten meinasit opettaa lasta kun et ole itsekkään käynyt peruskoulua loppuun? Lapsi olisi jo pitänyt vierottaa vuosia sitten viemällä päiväkotiin, ja esikoulu ilman välipäiviä. Lapsi tarvitsee ikäistänsä seuraa, jotta oppii sosiaalisia taitoja, lapsestasi on tulossa hyvää vauhtia kommunikaatiokyvytön peräkammarin poika/tyttö.

Vähän ohis mutta oma lapseni on ollut aina kova äitiin takertuja, vaikka on ollut ihan yksivuotiaasta lähtien päiväkodissa. Niitä välipäiviä tuli välillä väkisinkin jo pelkästään sairastelujen takia olisiko about 20 sairauspäivää vuosittain ja lomapäiviä vuodessa n. 30 kesäloma mukaanlukien eli vaikka ”vieroitus” olisi alkanut jo vauvana se ei takertumista estä. Sanoisin että kyseessä enemmänkin luonnekysymys ja erityislapset sitten erikseen, joille isonakin voi olla hetkiä jolloin ei haluttaisi mihinkään lähteä aamuisin. Ei meidänkään lapsi ole ollut paljon missään hoidossa kun ei niitä luotettavia hoitajia ole. Ei varmaan monikaan anna kovin pientä lasta ventovieraan hoitoon tai ihmettelen näitä jotka antavat. Onnekkaita ovat ne joille löytyy luotettavia hoitajia edim. isovanhemmista joka on se luonnollisin vaihtoehto. Kyllä varmaan aika monikin tuuppaisi lapsensa oikein mielellään hoitoon vaikka joka toinen viikonloppu, jos se luotettava hoitaja on olemassa. Mikäs sen mukavampaa kun vetää lonkkaa sohvalla, eikä tarvitse kuunnella äiti kutsuja. Aika yksinkertainen näkemys tuo, että jos lapsi ei ole ollut hoidossa, kyse on jostain äidin omimisesta. Suorastaan idooottimainen näkökulma.

Liikaa leimautunu ku ei oo opetettu pärjäämään yksin.

Ainakin Vaasassa.

Vierailija kirjoitti:

Liikaa leimautunu ku ei oo opetettu pärjäämään yksin.

Öö jos on siis 6-7 vuotias, niin olisiko pitänyt olla paljonkin yksin ennen koulun alkua? Onhan niitä monia jotka aloittavat päiväkotiuransa vasta eskarissa eivätkä oikeastaan koskaan ole muilla hoidossa ja eivät kuitenkaan takerru äitiinsä. Enemmän luonnekysymys. Ja sitten on näitä, vauvasta asti hoidossa olleita, joille vielä eskarissa ja ekaluokalla voi olla vaikea irtaantua äidistä.