Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ÄO:n ja ammatin ristiriita - kokemuksia, kertomuksia, arvokeskustelua?
11.08.2018 |
Ihan Mensan jäsenyyteen ei älyni testeissä riittänyt mutta tulos jäi parista pisteestä kiinni. Katsoisin siis olevani melko älykäs. Teen kuitenkin töitä myyjänä, huonolla palkalla. Nuoruuden kouluttautumisyritykset kaatuivat kovaan esiintymiskammoon. Kaupan alalla hyväksi katsottua "peliviettiä" tai kilpailunhalua minussa taas ei ole pätkääkään.
Teen siis täyspäivätöitä ja maksan veroni. Olo on kuitenkin huono, minua ei motivoi lainkaan ajatus että jos teen työni poikkeuksellisen hyvin, jälleenmyyntifirma A voi ehkä mahdollisesti pärjätä vähän paremmin kuin jälleenmyyntifirma B.
Onko muilla kokemuksia esim. terveydentilan takia "alisuorittamisesta" tai siitä että on päätynyt tekemään arvojensa vastaista työtä? Onko vinkkejä tulevaisuuden suhteen?
Kommentit (46)
Korkean ÄO:n omaavalla on vaihtoehtoja ja se voi joskus ahdistaa. Huonommat asetelmat on kuitenkin niillä, jotka eivät selviäisi täällä länsimaissa oikein mistään duunista. Heitä onkin sitten maailmassa todella paljon.
Esim Amerikassa armeijaan ei kelpuuteta alle 83 ÄO tuloksen saaneita, koska heidän kouluttamisensa on kustannustehotonta. Heitä on 10+% USA:n väestöstä eli yli 30 miljoonaa. Syyriassa heitä on 50% väestöstä ja Afrikassa yli miljardi. Tästä saa jotain perspektiiviä siihen, miten vaikeita kysymyksiä nämä ovat ja poliittisesti tätä ei saa omalla nimellään sanoa vielä missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ÄÖ ja ammatti ovat ristiriidassa, kun se ei saa haluamaansa määrää haasteita työpaikalla. Työpaikalla saa sen mitä muutkin, ei enempää. Työ voi käydä tylsäksi, koska se ei vaadi paljoakaan ajattelua. Paremmasta työsuorituksesta ei myöskään palkita rahallisesti. Hoitoalalle ei kannata mennä, vaan suoraan lääkäriksi. Mieluummin kuitenkin jotain muuta kuin terveydenhoitoalaa Suomen oloissa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan Mensan jäsenyyteen ei älyni testeissä riittänyt mutta tulos jäi parista pisteestä kiinni. Katsoisin siis olevani melko älykäs. Teen kuitenkin töitä myyjänä, huonolla palkalla. Nuoruuden kouluttautumisyritykset kaatuivat kovaan esiintymiskammoon. Kaupan alalla hyväksi katsottua "peliviettiä" tai kilpailunhalua minussa taas ei ole pätkääkään.
Teen siis täyspäivätöitä ja maksan veroni. Olo on kuitenkin huono, minua ei motivoi lainkaan ajatus että jos teen työni poikkeuksellisen hyvin, jälleenmyyntifirma A voi ehkä mahdollisesti pärjätä vähän paremmin kuin jälleenmyyntifirma B.
Onko muilla kokemuksia esim. terveydentilan takia "alisuorittamisesta" tai siitä että on päätynyt tekemään arvojensa vastaista työtä? Onko vinkkejä tulevaisuuden suhteen?
Kannattaisiko sinun hakea apua siihen esiintymiskammoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan Mensan jäsenyyteen ei älyni testeissä riittänyt mutta tulos jäi parista pisteestä kiinni. Katsoisin siis olevani melko älykäs. Teen kuitenkin töitä myyjänä, huonolla palkalla. Nuoruuden kouluttautumisyritykset kaatuivat kovaan esiintymiskammoon. Kaupan alalla hyväksi katsottua "peliviettiä" tai kilpailunhalua minussa taas ei ole pätkääkään.
Teen siis täyspäivätöitä ja maksan veroni. Olo on kuitenkin huono, minua ei motivoi lainkaan ajatus että jos teen työni poikkeuksellisen hyvin, jälleenmyyntifirma A voi ehkä mahdollisesti pärjätä vähän paremmin kuin jälleenmyyntifirma B.
Onko muilla kokemuksia esim. terveydentilan takia "alisuorittamisesta" tai siitä että on päätynyt tekemään arvojensa vastaista työtä? Onko vinkkejä tulevaisuuden suhteen?
Kannattaisiko sinun hakea apua siihen esiintymiskammoon?
Hyvä huomio, olen ollut vajaan vuoden terapiassa ja siellä on todettu että puhujanlahjoja oikeastaan on, kunhan vain tunnen oloni tarpeeksi turvalliseksi esiintymistilanteessa.
Näin 39-vuotiaana pitäisi kait enää osata valita se ala jota alkaa opiskelemaan tosissaan ja keksiä tapa opintojen rahoittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Korkean ÄO:n omaavalla on vaihtoehtoja ja se voi joskus ahdistaa. Huonommat asetelmat on kuitenkin niillä, jotka eivät selviäisi täällä länsimaissa oikein mistään duunista. Heitä onkin sitten maailmassa todella paljon.
Esim Amerikassa armeijaan ei kelpuuteta alle 83 ÄO tuloksen saaneita, koska heidän kouluttamisensa on kustannustehotonta. Heitä on 10+% USA:n väestöstä eli yli 30 miljoonaa. Syyriassa heitä on 50% väestöstä ja Afrikassa yli miljardi. Tästä saa jotain perspektiiviä siihen, miten vaikeita kysymyksiä nämä ovat ja poliittisesti tätä ei saa omalla nimellään sanoa vielä missään.
Tulos johtunee useimmilla ihan vain koulutuksen ja sitä myöten tietynlaisen opitun ajattelutavan puutteesta, ei mistään huonoista rotugeeneistä. Toki mitä isompi väkimäärä sitä enemmän suhteessa esiintyy kaikenlaista porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehtoja oli nuorena oikeastaan mihin tahansa: Olin paras urheilussa (ilman minkäänlaista harrastuspohjaa), osasin piirtää, osasin kirjoittaa hyvin, olin lukuaineissa kympin oppilas ilman minkäänlaista panostusta. Olin toisin sanoen aika kummallinen tyyppi. En kokenut yhteenkuuluvuutta kenenkään kanssa ja opin pitämään ajatukset ominani (ala-asteikäisenä pidin osin opettajaltakin yli hilseen meneviä esitelmiä). Karrikoidusti luokkakaverit vaihtoivat keskenään kyniä ja kumeja samaan aikaan, kun ihmettelin heitä silmät pyöreinä. Sain opettajalta luvan lukea kirjoja hiljaa oppituntien aikana ja luin käytännössä lähikirjaston valikoiman läpi peruskoulun aikana.
Mitä minusta tuli? Jaa, toivottavasti joskus jotakin. Pelkästään älliä ja eetä sisältänyt ylioppilastutkintopaperi ei siivittänyt minua mihinkään. Masennuin viimeistään lukiossa vakavasti. Koko elämäni olen kokenus eläväni kuin vankilassa. En ymmärrä ihmisiä, en ymmärrä monenkaan työstään saamaa motivaatiota. Suorittava, rutiiniluonteinen työ on minulle kauhistus. En tiedä, mikä minua kiinnostaisi eniten. Minua kiinnostaa kaikki yhtä paljon tai yhtä vähän. Olen opiskellut useampaakin alaa mutten koe intohimoa mihinkään. Kaikki tekemäni työt ovat olleet yhtä kamalia. Tälläkin hetkellä teen työtä, josta en nauti. Olen kaikissa töissäni pärjännyt hyvin ja minusta on pidetty. OIen kuitenkin parissa vuodessa leipääntynyt hommiini niin pahasti, että olen hakeutunut toisaalle aloittamaan samaa kierrettä alusta.
Älykkyydestäni minulla ei ole mitään hajua. Jotakin vikaa minussa on pakosti. Haluaisin olla normaali ja tuntea yhteenkuuluvuutta, sitä en ole kuitenkaan tuntenut kuin joidenkin harvojen yksittäisten ihmisten kanssa.
Mulla on sama fiilis. Olen älykäs, aina loistanut koulussa, yliopistossa jne. Masennuin kuitenkin parikymppisenä lähes vuosikymmeneksi ja siinäpä jäi ne parhaat uravuodet hyödyntämättä. Ahdistuneena, sosiaalisilta taidoilta jälkeenjääneenä... Itse haluaisin ajatella, että toivoa järkevämpään vielä on. Mua onneksi ei kiinnosta niin paljoa ulkoisesti hyvältä näyttävä ura (ylenemiset, raha, johtotehtävät jne.) vaan itselleni älyllisesti haastava ja mielekäs työ. Toivon, että sellainen löytyy.
Sulle suosittelisin opiskelua. Jos ala ei ole selvillä, te-toimistot tarjoavat psykologipalveluita joissa voi selvittää vahvuuksia ja mielenkiinnonkohteita. Ehkä jokin aikuiskoulutustuki tai yksinkertaisesti opintojen rahoittaminen osa-aikatöillä tulisi kyseeseen? Turha jäädä kykkimään suorittavan tason kakkaan jos on edellytyksiä muuhunkin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki eivät saa hienoa uraa älystä huolimatta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap mielestäsi älykästä pitää mensan jäsenyyttä älykkyyden mittana?
Mullakin on "takana loistava tulevaisuus", lukion paattotodistus 9.9, pelkkia allia ja eeta kirjoitin ja nyt oon kymmenetta vuotta toissa pubissa Lontoossa. Tapasin nimittain mieheni taalla valivuotena ja yliopisto jai kesken. Joskus aattelen et meen taas opiskelemaan jotain mutta kun voisin tehda ihan mita vaan niin se vaihtoehtojen maara on aivan musertava. Haluisin et joku vaan tulisi ja sanoisi etta sina menet nyt opiskelemaan autonasentajaksi, ei mitaan muttia. En halua tehda omia paatoksiani. Toisaalta oon ihan sikahyva "barmaid", muistan kaikkien asiakkaiden juomat, ennakoin mita ne haluaa, joskus ne aattelee et oon ajatustenlukija. Et miksi se ei riittaisi etta hyodynnan alykkyyttani nain ja parannan ihmisten paivaa. Oon vahan hukassa mut ehka se on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korkean ÄO:n omaavalla on vaihtoehtoja ja se voi joskus ahdistaa. Huonommat asetelmat on kuitenkin niillä, jotka eivät selviäisi täällä länsimaissa oikein mistään duunista. Heitä onkin sitten maailmassa todella paljon.
Esim Amerikassa armeijaan ei kelpuuteta alle 83 ÄO tuloksen saaneita, koska heidän kouluttamisensa on kustannustehotonta. Heitä on 10+% USA:n väestöstä eli yli 30 miljoonaa. Syyriassa heitä on 50% väestöstä ja Afrikassa yli miljardi. Tästä saa jotain perspektiiviä siihen, miten vaikeita kysymyksiä nämä ovat ja poliittisesti tätä ei saa omalla nimellään sanoa vielä missään.
Nää, tuo on vaan tieteellisesti täyttä paskaa.
Todellisuudessa mitään yhteismitallisia ja verrattavissa olevia äo-kartoituksia ei ole tehty. Tuossa on verrattu keskenään yliopisto-opiskelijoiden ja kehitysvammaisten lasten tutkimuksia, muun muassa.
Sitä paitsi on jo pitkään tiedetty, että yhteiskuntien elintaso (joka vaikuttaa mm. ravisemukseen ja aivojen kehitykseen) sekä koulutus nostaa äo-tuloksia. Puhutaan ns. Flynnin ilmiöstä, esimerkiksi Britanniassa äo-tutkimuksien keskiarvo nousi 14 pistettä 1942-2008.
Toisin sanoen ÄO-tutkimukset EIVÄT ole kulttuurineutraaleja tai mittaa pelkästään synnynnäistä älykkyytä, vaan niissä suoriutuvat paremmin sellaiset henkilöt, jotka ivat tottuneet ratkaisemaan sellaisia abstrakteja tehtäviä.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Flynn_effect
Syy, miksi noista sinun siteeraamistaso huuhaa-tuloksista ei puhuta on, että niitä on tulkittu täysin epätieteellisesti ja rasi.tisesti.
Mutta te palstaperzukat kyllä siteeraatte niitä mielellänne, koska yritätte sitä kautta propagoida ma..anmuu.on rajoittamisen järjevyyttä.
Halveksin tuota, koska se on täydellisen epäeettistä ja älyllisesti epärehellistä.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap mielestäsi älykästä pitää mensan jäsenyyttä älykkyyden mittana?
Syy siihen että mainitsin mensan ja äo:n aloituksessani oli tämä: ainakaan älykkyysosamääräni ei ole rajoittanut etenemistäni, koska mensan jäsenyys ei ole käsittääkseni edellytyksenä mihinkään koulutukseen ja oma äo:ni on samalla tasolla kuin astrofysiikan opiskelijoilla (toki ei varmasti sama kuin ko. alan maailman huipuilla).
Kiitos kaikille rohkaisevia kommentteja antaneille, etenkin 10 ja 11 vaikuttivat minuun positiivisesti.
Kykyjä ja lahjakkuuksia voi jaotella ja mitata monella tavalla. Itse olen vastikään hoksannut olevani ihmiskeskeinen (siis ei asiakeskeinen) ja sosiaalinen. Ehkä se ammatti tätä kautta löytyy...
T. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkean ÄO:n omaavalla on vaihtoehtoja ja se voi joskus ahdistaa. Huonommat asetelmat on kuitenkin niillä, jotka eivät selviäisi täällä länsimaissa oikein mistään duunista. Heitä onkin sitten maailmassa todella paljon.
Esim Amerikassa armeijaan ei kelpuuteta alle 83 ÄO tuloksen saaneita, koska heidän kouluttamisensa on kustannustehotonta. Heitä on 10+% USA:n väestöstä eli yli 30 miljoonaa. Syyriassa heitä on 50% väestöstä ja Afrikassa yli miljardi. Tästä saa jotain perspektiiviä siihen, miten vaikeita kysymyksiä nämä ovat ja poliittisesti tätä ei saa omalla nimellään sanoa vielä missään.
Nää, tuo on vaan tieteellisesti täyttä paskaa.
Todellisuudessa mitään yhteismitallisia ja verrattavissa olevia äo-kartoituksia ei ole tehty. Tuossa on verrattu keskenään yliopisto-opiskelijoiden ja kehitysvammaisten lasten tutkimuksia, muun muassa.
Sitä paitsi on jo pitkään tiedetty, että yhteiskuntien elintaso (joka vaikuttaa mm. ravisemukseen ja aivojen kehitykseen) sekä koulutus nostaa äo-tuloksia. Puhutaan ns. Flynnin ilmiöstä, esimerkiksi Britanniassa äo-tutkimuksien keskiarvo nousi 14 pistettä 1942-2008.
Toisin sanoen ÄO-tutkimukset EIVÄT ole kulttuurineutraaleja tai mittaa pelkästään synnynnäistä älykkyytä, vaan niissä suoriutuvat paremmin sellaiset henkilöt, jotka ivat tottuneet ratkaisemaan sellaisia abstrakteja tehtäviä.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Flynn_effect
Syy, miksi noista sinun siteeraamistaso huuhaa-tuloksista ei puhuta on, että niitä on tulkittu täysin epätieteellisesti ja rasi.tisesti.
Mutta te palstaperzukat kyllä siteeraatte niitä mielellänne, koska yritätte sitä kautta propagoida ma..anmuu.on rajoittamisen järjevyyttä.
Halveksin tuota, koska se on täydellisen epäeettistä ja älyllisesti epärehellistä.
No, totta se toisaalta on, että nuo äo-pisteet ovat vain numeroita, mutta jos et kertakaikkiaan kykene edes siinä testissä saamaan yli 83 pistettä, joka kuitenkin ei nyt niin vaativaa ole, niin miten ihmeessä pystyy johonkin vähän haastavampaan tai johonkin jossa oikeasti on jopa ehkä ihmishenget vaarassa tms., varsinkaan länsimaisessa yhteiskunnassa, joka on se ympäristö, jossa pitäisi pärjätä?
Nykyisin pitäisi yhä suuremmissa määrin pystyä juuri ratkaisemaan abstrakteja tehtäviä. Ihmisten ongelmat ovat muuttuneet siitä, kun mietittiin mihin lumi kolataan talvella tai miten estää heinän homehtuminen ladossa.
Maailmassa on nyt niitä vähemmän älykkäitä myös ja ehkä tuo tutkimus vääristää niiden ihmisten jakautumisen tänne maapallolle, mutta silti niitä vaan löytyy. Heikoimmassa asemassa ovat nuo ”vähän tyhmät”. Ei tarpeeksi tyhmiä, jotta yhteiskunta pitäisi heistä huolta mutta liian tyhmiä pärjätäkseen nykyisten vaatimusten kanssa.
Älykkäiden ongelma on lähes aina motivaatiosta. Ei tiedetä mitä halutaan. Ei haluttaisi tehdä asioita, joista ei tykätä. Ei haluta päättää. Annetaan virran viedä ja mielellään vielä eristäydytään muista ettei edes tarvitse kestää sosiaalista painetta mihinkään. Sitten kuitenkin se oma äly aina kolkuttaa välillä ja ilmoittaa, että asiat voisivat olla paremmin ja itsellä olisi toisaalta jopa potentiaalia, mutta sitten taas laiskuus, masennukset, päättämättömyyden ja muut syyt ja tekosyyt palauttavat siihen nollapisteeseen, jossa oikeasti ei itse aktiivisesti tehdä mitään liikettä mihinkään suuntaan. Odotellaan vain jotain. Inspiraatiota, tilaisuutta, innostusta, valaistusta. Kuka tietää mitä.
Taas menee muutama vuosi ja sitten siihen voidaankin lisätä kaikenlaisia muita selityksiä, miksei älystä huolimatta homma näytä kehittyvän tai parantuvan mitenkään. Ei edes jollain matalalla tasolla. Ajatukset ovat yliopistolla, mutta lopulta ei saada edes amista käytyä.
Näille ”saamattomille” älykkäille” suosittelisin ihan vaan kaikkein helpoimmasta opiskelutasosta aloittamisella. Sille, joka kehittää pelkästään luonnetta ja kärsivällisyyttä. Sen jälkeen vasta siirtyä siihen oikeasti älyä vaativaan opiskeluun. Koska ilman noita kahta ensimmäistä tuo yliopistouraa katkeaa lyhyeen. Koska kuten varmaan monet alisuorittajaälykkäät ovat huomanneet, niin äly on aika turhaa ilman ahkeruutta, sinnikkyyttä ja joskus epämiellyttävienkin asioiden kestämistä.
Ihmiset, joilla on korkea älykkyysosamäärä, eivät varsin usein ole mitään uraperhosia. Kovin moni työ ei ole niin haastavaa, että siinä loistamiseksi tarvittaisiin tavanomaista korkeampaa älykkyyttä. Ahkeruus, sosiaaliset taidot, kunnianhimo, velvollisuudentunto ja kiipijyys esimerkiksi merkitsevät urakehityksen kannalta enemmän kuin äly.
On harhaa, että älykkyys olisi jotenkin tärkeää töissä. Minä olen aika varma, että olen esimiestäni älykkäämpi, ja väitän että urakehitykseni kannalta olisi parempi, jos en olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korkean ÄO:n omaavalla on vaihtoehtoja ja se voi joskus ahdistaa. Huonommat asetelmat on kuitenkin niillä, jotka eivät selviäisi täällä länsimaissa oikein mistään duunista. Heitä onkin sitten maailmassa todella paljon.
Esim Amerikassa armeijaan ei kelpuuteta alle 83 ÄO tuloksen saaneita, koska heidän kouluttamisensa on kustannustehotonta. Heitä on 10+% USA:n väestöstä eli yli 30 miljoonaa. Syyriassa heitä on 50% väestöstä ja Afrikassa yli miljardi. Tästä saa jotain perspektiiviä siihen, miten vaikeita kysymyksiä nämä ovat ja poliittisesti tätä ei saa omalla nimellään sanoa vielä missään.
Syyriassa on alhaista ÄÖ:tä huonon koulutuksen, ei minkään muun takia.
Olen älykäs, tarkkanäköinen ja herkkä. Se aiheutti kateutta ja seurasi paljon pahaa. Kiusaajat on yhä huonoja, koska hyvyyttä ei voi varastaa.
Kannattaa hoitaa esiintymiskammo ja lähteä unelmiaan kohti.
Vain sinä voit tehdä asialle jotain. Jos koet suurta ristiriitaa älykkyytesi ja työsi välillä, lähde opiskelemaan. Vielä se ei ole liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkean ÄO:n omaavalla on vaihtoehtoja ja se voi joskus ahdistaa. Huonommat asetelmat on kuitenkin niillä, jotka eivät selviäisi täällä länsimaissa oikein mistään duunista. Heitä onkin sitten maailmassa todella paljon.
Esim Amerikassa armeijaan ei kelpuuteta alle 83 ÄO tuloksen saaneita, koska heidän kouluttamisensa on kustannustehotonta. Heitä on 10+% USA:n väestöstä eli yli 30 miljoonaa. Syyriassa heitä on 50% väestöstä ja Afrikassa yli miljardi. Tästä saa jotain perspektiiviä siihen, miten vaikeita kysymyksiä nämä ovat ja poliittisesti tätä ei saa omalla nimellään sanoa vielä missään.
Tulos johtunee useimmilla ihan vain koulutuksen ja sitä myöten tietynlaisen opitun ajattelutavan puutteesta, ei mistään huonoista rotugeeneistä. Toki mitä isompi väkimäärä sitä enemmän suhteessa esiintyy kaikenlaista porukkaa.
Syyrialaisia lääkäreitä, tohtoreita, korkeakoulussa opiskelevia jne. on paljon. Tuntemani Suomessa asuvat syyrialaiset ovqt kaikki korkeakoulutettuja, osa opiskellut/ opiskelee Suomessa.
Täällä myös yksi, jolla suurin ongelma on esiintymispelko. Nyt vihdoin kuitenkin hain jatko-opintoihin, vaikka valmiiksi jo ahdistaa aivan julmetusti ajatus esitelmien pitämisestä, ryhmätöistä yms. Pakko kuitenkin edes yrittää tai myöhemmin kadun. Lääkäriltä aion kysyä jotain apua esiintymispelon oireisiin, Propralia tms.
Alue: Aihe vapaa
On, terveydentila, mutta aion hakea sotealalle, vaikka tiiän, että ei siellä millään pelkällä "hoivavietillä" ja arvoilla mennä, vaan hoitajan työ on kiireistä ja joskus raskasta.