Miksi sanotaan että pitäisi mennä epämukavuusalueille? Saan siitä vain huonoja kokemuksia
Ahdistaa etukäteen, ahdistaa siellä ollessa, ahdistaa jälkikäteen.
Kommentit (52)
Elämä alkaa siitä missä mukavuusalue loppuu. Musta ainakin tuntuu siltä, että oon eniten "elossa", kun veressä on adrenaliinia. Tapoihin jämähtäminen on ainoastaan hirveän tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Elämä alkaa siitä missä mukavuusalue loppuu. Musta ainakin tuntuu siltä, että oon eniten "elossa", kun veressä on adrenaliinia. Tapoihin jämähtäminen on ainoastaan hirveän tylsää.
Menehän sitten painimaan karhun kanssa tai hyppää painot jaloissa mereen. Kivasti saa tuntea elävänsä.
Yleensä niissä tilanteissa oppii eniten. Jos ei halua kehittyä mihinkään suuntaan voi tehdä vain sitä minkä jo ennestään osaa niin hyvin että ei tunnu miltään.
Miettii jotain pyörällä ajoakin. Tuskin se kovin mukavaa on kun ensimmäisen kerran yrittää, mutta aika kivalta muistaakseni tuntui kun hoksasi miten se toimii. Kannatti mennä ja yrittää. Aikuiset unohtaa koko tuon tunteen kun eivät vuosiin opi mitään uutta.
W
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niissä tilanteissa oppii eniten. Jos ei halua kehittyä mihinkään suuntaan voi tehdä vain sitä minkä jo ennestään osaa niin hyvin että ei tunnu miltään.
Miksi pitää mennä alueelle, joka tuntuu pahalta?
Eihän siinä opi muuta kuin että olin oikeassa, vihaan tätä.
Voihan sitä oppia silläkin tavalla, että syventyy siihen, mistä pitää ja mistä saa hyviä fiiliksiä.
Epämukavuusalueessa on kaksi eri tasoa. Toinen on se, jossa yritetään saada joku tekemään asiaa, jota kukaan ei vapaaehtoisesti suostu tekemään ja perustellaan se jollain mukamas henkisellä kasvulla. Toinen on se, joka on rakentavaa, eli hieman kiusallista tai vaikeaa, mutta josta onnistuessaan saa paljon iloa ja itseluottamusta sekä mahdollisesti uusia taitoja.
Vierailija kirjoitti:
W
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niissä tilanteissa oppii eniten. Jos ei halua kehittyä mihinkään suuntaan voi tehdä vain sitä minkä jo ennestään osaa niin hyvin että ei tunnu miltään.
Miksi pitää mennä alueelle, joka tuntuu pahalta?
Eihän siinä opi muuta kuin että olin oikeassa, vihaan tätä.
Voihan sitä oppia silläkin tavalla, että syventyy siihen, mistä pitää ja mistä saa hyviä fiiliksiä.
Siinä on vaan se, että siitä sun fiilistelystä ei kukaan maksa palkkaa.
Riippuu täysin asiasta ja kuinka pahasti sinne epämukavuusalueelle mennään. Jos esim. esiintymiskammoisena introverttinä joutuisi pitämään esityksen 50-henkiselle osastolle, en pystyisi nukkumaan, syömään, ääni pettäisi, joutuisin ottamaan rauhoittavia jne. Eli ei järkeä.
Jos taas joutuisin pitämään esityksen kahdelle kollegalleni, niin menisin silloinnkin epämukavuusalueelle, mutta inhimillisissä rajoissa ja saisin todennäköisesti onnistumisen kokemuksen.
Vierailija kirjoitti:
W
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niissä tilanteissa oppii eniten. Jos ei halua kehittyä mihinkään suuntaan voi tehdä vain sitä minkä jo ennestään osaa niin hyvin että ei tunnu miltään.
Miksi pitää mennä alueelle, joka tuntuu pahalta?
Eihän siinä opi muuta kuin että olin oikeassa, vihaan tätä.
Voihan sitä oppia silläkin tavalla, että syventyy siihen, mistä pitää ja mistä saa hyviä fiiliksiä.
No joskus voi käydä niinkin, mutta usein tulee ihan huippu olo kun huomaa pystyvänsä tekemään jotain tai selviää uudessa tilanteessa kunnialla. Esim. vieraan kielen oppimisessa se tilanne kun huomaat pärjääväsi sillä. Onhan se nyt huippua.
Vierailija kirjoitti:
W
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niissä tilanteissa oppii eniten. Jos ei halua kehittyä mihinkään suuntaan voi tehdä vain sitä minkä jo ennestään osaa niin hyvin että ei tunnu miltään.
Miksi pitää mennä alueelle, joka tuntuu pahalta?
Eihän siinä opi muuta kuin että olin oikeassa, vihaan tätä.
Voihan sitä oppia silläkin tavalla, että syventyy siihen, mistä pitää ja mistä saa hyviä fiiliksiä.
Moni toimivan elämän kannalta välttämätön taito on ensin ihmiselle epämukavaa. Ehkä siksi.
Tietysti jos lähipiiri tukee tarpeeksi voi roolipelata vauvaa koko ikänsä.
Elämässä on suurimmalle osalle ihmisistä muutenkin paljon asioita, joissa pakosta joutuu epämukavuusalueelle. Miksi sellaisia pitäisi vielä sen lisäksi tarkoituksella etsiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
W
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niissä tilanteissa oppii eniten. Jos ei halua kehittyä mihinkään suuntaan voi tehdä vain sitä minkä jo ennestään osaa niin hyvin että ei tunnu miltään.
Miksi pitää mennä alueelle, joka tuntuu pahalta?
Eihän siinä opi muuta kuin että olin oikeassa, vihaan tätä.
Voihan sitä oppia silläkin tavalla, että syventyy siihen, mistä pitää ja mistä saa hyviä fiiliksiä.No joskus voi käydä niinkin, mutta usein tulee ihan huippu olo kun huomaa pystyvänsä tekemään jotain tai selviää uudessa tilanteessa kunnialla. Esim. vieraan kielen oppimisessa se tilanne kun huomaat pärjääväsi sillä. Onhan se nyt huippua.
Mulle käy yleensä niin, että kun luulen selviytyneeni kunnialla, saan jälkeenpäin tietää tehneeni jonkin karmean mokan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
W
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niissä tilanteissa oppii eniten. Jos ei halua kehittyä mihinkään suuntaan voi tehdä vain sitä minkä jo ennestään osaa niin hyvin että ei tunnu miltään.
Miksi pitää mennä alueelle, joka tuntuu pahalta?
Eihän siinä opi muuta kuin että olin oikeassa, vihaan tätä.
Voihan sitä oppia silläkin tavalla, että syventyy siihen, mistä pitää ja mistä saa hyviä fiiliksiä.No joskus voi käydä niinkin, mutta usein tulee ihan huippu olo kun huomaa pystyvänsä tekemään jotain tai selviää uudessa tilanteessa kunnialla. Esim. vieraan kielen oppimisessa se tilanne kun huomaat pärjääväsi sillä. Onhan se nyt huippua.
Mun kokemuksen mukaan useimmiten tulee vaan pa*ka fiilis ja huonommuudentunne, ei ole huippua ei.
Milloinkohan niitä onnistumisen kokemuksia sitten tulee. Nykyaikana on kannattavaa tehdä vain sitä, missä on hyvä. Muuten revitään palasiksi.
Normaalielämä on helpompaa, kun joskus vähän koettelee omia rajojaan. Tai ainakin vaikeuksien mittasuhteet muuttuvat. Esim. jos totuttelet juoksemaan 100 km kerralla on maratonin juoksu sitten lastenleikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
W
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niissä tilanteissa oppii eniten. Jos ei halua kehittyä mihinkään suuntaan voi tehdä vain sitä minkä jo ennestään osaa niin hyvin että ei tunnu miltään.
Miksi pitää mennä alueelle, joka tuntuu pahalta?
Eihän siinä opi muuta kuin että olin oikeassa, vihaan tätä.
Voihan sitä oppia silläkin tavalla, että syventyy siihen, mistä pitää ja mistä saa hyviä fiiliksiä.No joskus voi käydä niinkin, mutta usein tulee ihan huippu olo kun huomaa pystyvänsä tekemään jotain tai selviää uudessa tilanteessa kunnialla. Esim. vieraan kielen oppimisessa se tilanne kun huomaat pärjääväsi sillä. Onhan se nyt huippua.
Mulle käy yleensä niin, että kun luulen selviytyneeni kunnialla, saan jälkeenpäin tietää tehneeni jonkin karmean mokan.
Se kertoo sinusta. Ei epämukavuusalueen käsitteestä.
Kun koko elämä enimmäkseen on yhtä isoa epämukavuusaluetta, on minusta ihan terveellistä pyrkiä käymään sillä mukavuusalueellakin aina kun se on vain mahdollista.
Tämä yleensä sanotaan sellaisista asioista mitä kukaan ei halua tehdä ja halutaan nakittaa tietylle henkilölle