Miksi sanotaan että pitäisi mennä epämukavuusalueille? Saan siitä vain huonoja kokemuksia
Ahdistaa etukäteen, ahdistaa siellä ollessa, ahdistaa jälkikäteen.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä alkaa siitä missä mukavuusalue loppuu. Musta ainakin tuntuu siltä, että oon eniten "elossa", kun veressä on adrenaliinia. Tapoihin jämähtäminen on ainoastaan hirveän tylsää.
Menehän sitten painimaan karhun kanssa tai hyppää painot jaloissa mereen. Kivasti saa tuntea elävänsä.
Ööö...miksi pitäisi tappaa itsensä? Elämisen tunteen saa vähemmälläkin.
Itselläni tapana aina noin kymmenen vuoden välein "repäistä" ja keksiä jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Osalla elämä on muutenkin pelkkää epämukavuusaluetta ja vaikeaa. Sitten toiset taas fiinisti harrastelevat epämukavuusalueella käymistä.
Mä taidan olla ensimmäisessä lauseessa kuvattuja ihmisiä. Koko elämä tuntuu epämukavuusalueelta usein.
Paniikkihäiriössä välttely ei auta vaan pahentaa tilannetta
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/ajankohtaista/kirjoja-parisuhteest…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla elämä on muutenkin pelkkää epämukavuusaluetta ja vaikeaa. Sitten toiset taas fiinisti harrastelevat epämukavuusalueella käymistä.
Mä taidan olla ensimmäisessä lauseessa kuvattuja ihmisiä. Koko elämä tuntuu epämukavuusalueelta usein.
Joo, niin kuin shoppailee siellä rajojen ulkopuolella, vähän sama kun rikkaat köyhäilee tai toimittaja tekee jutun kuukauden ajan toimeentulotuella elämisestä. Urheilussa no pain no gain ja sopivasti haastetta tietenkin normaali ihminen kaipaa, mutta jos elää enimmäkseen äärirajoilla tai niiden ulkopuolella, tuo sanonta lähinnä ärsyttää tai huvittaa. Kyllä silloin on pyrky sinne mukavuusalueelle päin.
Masentuneena koko elämä tuntuu ajoittain pelkältä isolta epämukavuusalueelta. Yritän päinvastoin yleensä päästä johonkin mukavampaan olotilaan.
Ainakin musiikissa pitää mennä, jos aikoo kehittyä soittajana.
Kärsiminen määriteltiin joskus aikoinaan hyveeksi ja moni haluaa uskoa siihen edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Kärsiminen määriteltiin joskus aikoinaan hyveeksi ja moni haluaa uskoa siihen edelleen.
Tämä!
Tämä on lähinnä työelämässä esiintyvä hokema, jolla pyritään laajentamaan yksilön vastuualuetta ja näin pärjäämään vähemmillä resursseilla.
Johtaa pidemmällä aikavälillä työuupumukseen ja burn out:n, koska jokainen meistä tarvitsee myös niitä tuttuja rutiineja muutenkin kovatahtisessa työelämässä jaksaakseen.
Osa ihmisistä pakotetaan tähän. Osalla on mahdollisuus olla poteroissaan turvassa.
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä pakotetaan tähän. Osalla on mahdollisuus olla poteroissaan turvassa.
Jotkut jo lapsesta asti. Siksi voikin syntyä sellainen käsitys, että on normaalia, jos on koko ajan epämukava olo. Onhan se nimittäin ollut sinulle.
Treeneissä on ainakin pakko mennä sinne epämukavuusalueelle jos haluaa kehittyä! Kunto + lihakset kasvaa palkkiona ;) ei se aina siinä tilanteessa ole mukavaa, mutta ai että sen jälkeen kun on onnistunut! Sama juttu oli kun en alkuun töissä halunnut soitella ihmisille mieluummin laitoin sähköpostia, mutta kun haastoin itseni soittamaan aina niin nykyisin ei jännitä yhtään. Arki olisi aika harmaata jos ei ikinä menisi epämukavuusalueelle?