Harmittaako uskovaisia ateistit ja uskonnottomat?
Ihan ilman sarvia ja hampaita kysyn uteliaisuuttani, miten uskovaiset suhtautuvat muihin ihmisiin?
Harmittaako teitä muiden ihmisten suhtautumien uskoonne? Harva kai niin moukka on, että päin naamaa irvailisi. Silti moni uskonnoton tai ateisti suhtautuu Jumalaan kuin joulupukkiin tai yksisarviseen. Kiusaako teitä, että muut pitävät uskoanne hassuna humpuukina? Ja se, että se leimaa uskovaisetkin vähintäänkin hassuksi.
Entä häiritseekö teitä kristillisen yhteinäiskulttuurin mureneminen? Että ihmiset eivät usko, harjoita uskontoa, pyhitä lepopäivää, rukoile tai elä kristillisen moraalin mukaan? Esimerkkejä löytyy vaikkapa päihteiden käytön tai seksuaalimoraalin parista.
Kommentit (17)
Ei minua ainakaan harmita tuommoinen. Saavat olla ihan mitä mieltä haluavat.
Uskoni on testattu monissa vaikeuksissa ja koetuksissa, sitä ei mikään horjuta.
Usko on eri asia kuin uskonnon harjoittaminen, tiettyjen tapojen noudattaminen.
Tapauskovaisuus, mukauskovaisuus on oikeastaan pahempi asia kuin reilu jumalankieltäminen.
Valo loistaa sitä kirkkaammin, mitä pimeämpää on.
Ei harmita, kukin eläköön kuinka parhaaksi näkee kunhan ei tee kenelläkään mitään pahaa. Itse en ketään ateistia tai ei kristittyä pilkkaa, mutta usein kuulee pilkkaa kristinuskoa kohtaan. Tottakai moraalin mureneminen nykymaailmassa harmittaa, mutta koska valtamedia ja Hollywood ei ole kristittyjen hallinnassa niin siihen asiaan vaikuttaminen laajemmalti on todella vaikeaa tavallisen kristityn näkökulmasta.
Kristillisen yhtenäiskulttuurin mureneminen ei harmita, sillä siihen on sisältynyt paljon silkkaa tekopyhyyttä. Perinnäistapoja on pidetty uskon kannalta olennaisina, vaikka ne eivät sitä olisi.
Silkkaan tietämättömyyteen perustuva ateismi tai uskonnottomuus harmittaa. Mutta jos ihminen on kohtalaisen hyvin perehtynyt kristinuskoon, mielellään muihinkin suuntauksiin kuin siihen mitä meillä yleensä sanotaan uskovaiseksi, eikä silti vain usko, niin ei siinä sitten mitään. Ymmärrän, ettei ihminen voi pakottaa itseään uskomaan.
Ei harmita. Omaa uskoani Jeesukseen ja hänen lunastustyöhönsä ei horjuta mikään, eivätkä siihen vaikuta muut ihmiset, olkootpa mitä mieltä tahansa.
Miksi sanoa ateistit ja uskonnottomat. Mitä on ne uskonnottomat jotka ei ole ateisteja? Lähtökohtaisesti jos on uskonnoton ei myöskään usko jumalan olemassaaoloon.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sanoa ateistit ja uskonnottomat. Mitä on ne uskonnottomat jotka ei ole ateisteja? Lähtökohtaisesti jos on uskonnoton ei myöskään usko jumalan olemassaaoloon.
Havantojeni mukaan ateistiksi itseään kutsuvat vastustavat uskontoja ja uskovaisten tapoja. Itselleni uskonnottomana asia on aika yhdentekevä. Kukin uskokoot ja harjoittakoot uskontoaan kuten tahtoo, kunhan ei siihen muita pakota.
Joskus harmittaa se, että siksi että olen uskovainen kristitty, minusta tehdään suoraan oletuksia jotka eivät edes pidä paikkaansa, kuten että olen nuoren maan kreationisti, että yritän käännyttää muita, että oletan että kaikki muut kuin kristityt joutuvat helvettiin, ja että yleensä olen vaan niin tyhmä että uskon satukirjoihin totena. Kommentoinnin sävy on niin vihamielinen että en jaksa yleensä edes kertoa omia näkemyksiäni vaan huokaan vaan syvään.
Yhtenäiskulttuurin mureneminen ei häiritse yhtään. Itse asiassa kristinusko ns. vallassa on ollut ihan yhtä julma uskonto kuin moni muukin. Minusta ihmisillä pitää olla uskonnon ja elämäntavan valinnan vapaus. Kannatan seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoa, uskonnonvapautta, poliittisen kannan vapautta, sananvapautta, lainsäädäntöä joka on varsin liberaali ja sallii ihmisten elää kuten haluavat, kunhan eivät muita vahingoita.
Vierailija kirjoitti:
Joskus harmittaa se, että siksi että olen uskovainen kristitty, minusta tehdään suoraan oletuksia jotka eivät edes pidä paikkaansa, kuten että olen nuoren maan kreationisti, että yritän käännyttää muita, että oletan että kaikki muut kuin kristityt joutuvat helvettiin, ja että yleensä olen vaan niin tyhmä että uskon satukirjoihin totena. Kommentoinnin sävy on niin vihamielinen että en jaksa yleensä edes kertoa omia näkemyksiäni vaan huokaan vaan syvään.
Yhtenäiskulttuurin mureneminen ei häiritse yhtään. Itse asiassa kristinusko ns. vallassa on ollut ihan yhtä julma uskonto kuin moni muukin. Minusta ihmisillä pitää olla uskonnon ja elämäntavan valinnan vapaus. Kannatan seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoa, uskonnonvapautta, poliittisen kannan vapautta, sananvapautta, lainsäädäntöä joka on varsin liberaali ja sallii ihmisten elää kuten haluavat, kunhan eivät muita vahingoita.
Miksi niin moni "julkikristitty" sitten on niin suvaitsematon? Tämän ketjun perusteella uskovaiset vaikuttavat suvaitsevalta porukalta.
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus harmittaa se, että siksi että olen uskovainen kristitty, minusta tehdään suoraan oletuksia jotka eivät edes pidä paikkaansa, kuten että olen nuoren maan kreationisti, että yritän käännyttää muita, että oletan että kaikki muut kuin kristityt joutuvat helvettiin, ja että yleensä olen vaan niin tyhmä että uskon satukirjoihin totena. Kommentoinnin sävy on niin vihamielinen että en jaksa yleensä edes kertoa omia näkemyksiäni vaan huokaan vaan syvään.
Yhtenäiskulttuurin mureneminen ei häiritse yhtään. Itse asiassa kristinusko ns. vallassa on ollut ihan yhtä julma uskonto kuin moni muukin. Minusta ihmisillä pitää olla uskonnon ja elämäntavan valinnan vapaus. Kannatan seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoa, uskonnonvapautta, poliittisen kannan vapautta, sananvapautta, lainsäädäntöä joka on varsin liberaali ja sallii ihmisten elää kuten haluavat, kunhan eivät muita vahingoita.
Miksi niin moni "julkikristitty" sitten on niin suvaitsematon? Tämän ketjun perusteella uskovaiset vaikuttavat suvaitsevalta porukalta.
Varmaan ne fundamentalistisimmat vaan tulevat esiin, juuri siksi kun heillä on niin valtaväestöstä poikkeavat mielipiteet. Ovat muutenkin innokkaampia julistamaan uskostaan ja yrittämään muitakin "pelastaa" kuin me tavis ev-lut liberaalit kristityt.
Tietty se harmittaa, kun ihmiset elää taitamattomasti ja kärsimys mikä siitä seuraa.
Ei harmita muiden suhtautuminen. Ateisteista jotkut on kyllä riidanhaluisia, mutta heidän kanssaan en sitten keskustele, niin ongelma ratkeaa sillä. Ei mulla ole tarvetta vakuuttaa ketään uskoni oikeudesta. Tajuan selkeästi, ettei uskolleni ole mitään järkiperusteita. Vaan kun olen henkilökohtaisesti kokenut Jumalan läsnäolon ja saanut häneltä avun vaikeuksissa, en voi olla uskomatta. Luotan omaan kokemukseen.
Kristillisen yhtenäiskulttuurin mureneminen ei harmita tippaakaan. Valta turmelee ja se koskee myös kirkkoa - kirkko on minusta muuttunut instituuutiona paremmaksi, kun se on menettänyt valtansa.
Ei haittaa kenenkään usko. Toivon, että jokainen voi nauttia hengellisyydestä omalla tavallaan. Jos se ei ole usko, niin sitten joku muu juttu. Toivon kaikkea hyvää myös uskonnottomille, eikä minun hommani ole taivaspaikkojen jako.
Se kyllä ärsyttää, että ihmiset pitävät tyhmänä tai osaamattomana. Olen itse lukenut Raamatun kolmesti kokonaisuudessaan, lukenut satoja kirjoja historiasta ja teologiasta, enkä pidä Raamattua yksioikoisena teoksena. Keskustelu aina menee samalle uralle ja kaikki argumenttini ohitetaan, koska olen vain "typerä uskis". Ja se uskonto-aihe on aina pakko ottaa esiin, vaikka itse en koskaan siitä aloita.
Ei haittaa koska kukin ihminen saa itse valita oman tiensä. Se haittaa, että uskovaisia pidetään eri arvossa kuin muita. En kauheasti huutele missään uskostani, koska siitä saa vaan vihat niskaansa. Uskon jumalaan ja jeesukseen ja olen saanut rukousvastauksia tässä vuosien aikana, joten mikään ei voi horjuttaa omaa uskoani.
Nuorena (nyt ikää 30v.) haittasi hirveästi se, että ihmiset pitäisivät uskon takia tyhmänä ja sivistymättömänä. Nyt raamattua lukeneena, ei haittaa. Koska niin se vaan on ja tulee aina olemaan. Ei mulle silti kukaan päin naamaa naura, mutta pyrinkin suhtautumaan omaan uskooni ennemmin huumorilla kuin kuoleman vakavuudella.
Miksi ihmeessä uskosta osaton pyhittäisi lepopäivän? Enhän minäkään uskovaisena tee niin... vaikka pitäisi. Ihmisten moraalittomuus toki voi harmittaa, mutta ei se paasaamisella parane. Ennemmin rukoilen niiden ihmisten puolesta hiljaa yksinäni, kuin julistan heidän virheitään ääneen. Koskee myös homoseksuaalisuutta. En usko, että se on ollut Jumalan suunnittelema asia, ennemmin ihmisen luonto on saanut sen aikaan. Mutta Jumala rakastaa ihmistä, sen luonnosta huolimatta :D enkä tiedä, kun en ole kysynytkään, että mieltä Jumala on minun fantasioistani ja siitä miten harrastan aviollista seksiäni. Voihan se olla hyvinkin Hänen mielestään moraalitonta. Eli en tuomitse homoseksuaaleja :) enkä kyllä muitakaan.
Ja mikä se kysymys oli? ;)
Olio kirjoitti:
Nuorena (nyt ikää 30v.) haittasi hirveästi se, että ihmiset pitäisivät uskon takia tyhmänä ja sivistymättömänä. Nyt raamattua lukeneena, ei haittaa. Koska niin se vaan on ja tulee aina olemaan. Ei mulle silti kukaan päin naamaa naura, mutta pyrinkin suhtautumaan omaan uskooni ennemmin huumorilla kuin kuoleman vakavuudella.
Miksi ihmeessä uskosta osaton pyhittäisi lepopäivän? Enhän minäkään uskovaisena tee niin... vaikka pitäisi. Ihmisten moraalittomuus toki voi harmittaa, mutta ei se paasaamisella parane. Ennemmin rukoilen niiden ihmisten puolesta hiljaa yksinäni, kuin julistan heidän virheitään ääneen. Koskee myös homoseksuaalisuutta. En usko, että se on ollut Jumalan suunnittelema asia, ennemmin ihmisen luonto on saanut sen aikaan. Mutta Jumala rakastaa ihmistä, sen luonnosta huolimatta :D enkä tiedä, kun en ole kysynytkään, että mieltä Jumala on minun fantasioistani ja siitä miten harrastan aviollista seksiäni. Voihan se olla hyvinkin Hänen mielestään moraalitonta. Eli en tuomitse homoseksuaaleja :) enkä kyllä muitakaan.
Ja mikä se kysymys oli? ;)
Kysymys oli: Haittaako, että moni uskonnoton verrastaa jumaluskon humpuukiin?
Osaisiko joku uskovainen vastata?