Nyt selvisi miksi sukulaiset suhtautuvat nykyisin niin kivasti vapaaehtoiseen lapsettomuuteemme

Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".

Älä vain kerro heille, että te voitte mennä naimisiin tai tehdä testamentin :D

On kyllä raskasta.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä raskasta.

Mutta ei niin raskasta kuin sulla. Huh, voi voi, kyynel.

Miten tämä äitisi sepittely paljastui sinulle?

Jos mua tarpeeksi ottaisi päähän, mä varmaan jossain sukujuhlissa nousisin pystyyn ja tiedottaisin ystävällisesti isoon ääneen kaikille, että äitini selitykset ovat paikkansapitämättömiä ja meille ei ole tulossa lasta, koska emme sitä halua.

Jos joku vielä kyselee asiasta, vastaisin jollain yhtä epähienolla yksityisasian utelulla, kuten vaikkapa että kerropa sinä Helmi-täti, miksi et ota avioeroa tuosta Matista, vaikka kaikki näkevät miten se sua kohtelee etkä varmasti ole onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".

Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä. 

Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".

Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä. 

Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä. 

Minä taas menin mieheni kanssa naimisiin, vaikka lapsia ei olekaan, ihan sen takia että näin me perimme toisemme jos toinen kuolee. Kyllä se on tärkeintä, että rahani menevät tärkeimmälle ihmiselle elämässäni eikä pitkin poikin sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".

Älä vain kerro heille, että te voitte mennä naimisiin tai tehdä testamentin :D

Ollaan jo naimisissa ilman avioehtoa.

Jos perittävä on naimisissa eikä hänellä ole rintaperillisiä eikä hän ole määrännyt omaisuudestaan testamentilla, eloonjäänyt puoliso perii kuolleen puolison omaisuuden. Eloonjäänyt puoliso on tällöin ensin kuolleen puolison ainoa perillinen.

Leskellä on oikeus melko vapaasti käyttää puolisoltaan perimäänsä omaisuutta. Leski voi esimerkiksi myydä tällaista omaisuutta vapaasti. Jos leski lahjoittaa omaisuutta, se voidaan tarvittaessa vaatia palautettavaksi lesken kuolinpesään. Leskellä ei ole kuitenkaan oikeutta testamentata sitä omaisuutta, jonka hän on perinyt ensin kuolleelta puolisoltaan. Omasta omaisuudestaan leski voi päättää vapaasti.

Jos leski on perinyt puolisonsa suoraan lain nojalla, lesken kuoleman jälkeen ensin kuolleen puolison toissijaiset perilliset saavat ensin kuolleen puolison omaisuuden. Käytännössä lesken kuolinpesän omaisuus jaetaan puoliksi ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten ja lesken perillisten kesken. Puolittamisperiaatteesta kuitenkin poiketaan, jos puolisoilla on ollut avioehtosopimus.

Toissijaiset perilliset ovat niitä perillisiä, jotka olisivat saaneen ensiksi kuolleen puolison omaisuuden, jos leski ei olisi perinyt häntä. Toissijaisia perillisiä ovat vainajan vanhemmat. Jos vanhemmat ovat kuolleet, perillisiä ovat vainajan sisarukset. Jos sisarukset ovat kuolleet, tulee heidän sijaan heidän jälkeläisensä. Jos ensiksi kuolleen puolison toissijaisia perillisiä ei ole, omaisuus menee kokonaan lesken perillisille.

En edes viitsi puhua testamentista, koska mieheni mielestä on kiva ajatus, että hänen sisaruksensa lapset perivät meidät. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että rahat saisivat mennä mieluummin luonnonsuojeluliitolle kuin sille kädestä suuhun elävälle paskasakille.

No, yhdenlainen sairaushan se tuokin on.

Ymmärrän, että vastentahtoisesti lapsettomien sieluun käy jatkuva utelu. Mutt teitä en ymmärrä. 

Jos jatkuva utelu on käynyt hermoon, luulisi ihmisten olevan tyytyväisiä kun se vihdoin on loppu. Jos joku luulee minua kyvyttömäksi velan sijaan, se on minulle aivan yhden tekevää. Tosin en minä uteluistakaan ole koskaan piitannut. Olen sanonut kaikille, että kyllä me kovasti harjoittelemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".

Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä. 

Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä. 

Minä taas menin mieheni kanssa naimisiin, vaikka lapsia ei olekaan, ihan sen takia että näin me perimme toisemme jos toinen kuolee. Kyllä se on tärkeintä, että rahani menevät tärkeimmälle ihmiselle elämässäni eikä pitkin poikin sukua.

Sitten kun lapseton leski kuolee, perintö jaetaan sukulaisten kesken, jos testamenttia ei ole. Jos mitään perittävää siinä vaiheessa on enää jäljellä. Leskihän voi sinulta perimilläsi rahoilla sitten vaikka reissailla uuden kumppaninsa kanssa tai lahjoitella ne uuden kumppanin lapsille, jotka eivät ole millään tavalla sinulle edes sukua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".

Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä. 

Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä. 

Meinaat, että lapsettomia ei kiinnosta testamenttien teko tai että miten oma perintö jaetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".

Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä. 

Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä. 

Minä taas menin mieheni kanssa naimisiin, vaikka lapsia ei olekaan, ihan sen takia että näin me perimme toisemme jos toinen kuolee. Kyllä se on tärkeintä, että rahani menevät tärkeimmälle ihmiselle elämässäni eikä pitkin poikin sukua.

Sitten kun lapseton leski kuolee, perintö jaetaan sukulaisten kesken, jos testamenttia ei ole. Jos mitään perittävää siinä vaiheessa on enää jäljellä. Leskihän voi sinulta perimilläsi rahoilla sitten vaikka reissailla uuden kumppaninsa kanssa tai lahjoitella ne uuden kumppanin lapsille, jotka eivät ole millään tavalla sinulle edes sukua. 

En näe tuossa mitään ongelmaa vaikka jakaisikin, jos hän sitä kerran haluaisi. Itselleni riittää, että tiedän vaatimattoman omaisuuteni menevän puolisolleni kun minusta aika jättää. Itse sitten päättää mitä sillä tekee.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".

Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä. 

Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä. 

Meinaat, että lapsettomia ei kiinnosta testamenttien teko tai että miten oma perintö jaetaan?

Lapsettomat eivät jatka sukuaan eli heidän kauttaan suvun omaisuus ei siirry suoraan seuraavalle sukupolvelle. On luonnollista, että suvun omaisuuden säilymisestä suvussa kiinnostaa enemmän niitä, joilla on itsellään lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".

Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä. 

Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä. 

Minä taas menin mieheni kanssa naimisiin, vaikka lapsia ei olekaan, ihan sen takia että näin me perimme toisemme jos toinen kuolee. Kyllä se on tärkeintä, että rahani menevät tärkeimmälle ihmiselle elämässäni eikä pitkin poikin sukua.

Sitten kun lapseton leski kuolee, perintö jaetaan sukulaisten kesken, jos testamenttia ei ole. Jos mitään perittävää siinä vaiheessa on enää jäljellä. Leskihän voi sinulta perimilläsi rahoilla sitten vaikka reissailla uuden kumppaninsa kanssa tai lahjoitella ne uuden kumppanin lapsille, jotka eivät ole millään tavalla sinulle edes sukua. 

Tietysti leski voi tehdä omaisuudella mitä lystää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".

Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä. 

Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä. 

Meinaat, että lapsettomia ei kiinnosta testamenttien teko tai että miten oma perintö jaetaan?

Lapsettomat eivät jatka sukuaan eli heidän kauttaan suvun omaisuus ei siirry suoraan seuraavalle sukupolvelle. On luonnollista, että suvun omaisuuden säilymisestä suvussa kiinnostaa enemmän niitä, joilla on itsellään lapsia. 

Kyllä perintöasiat meitä velojakin kiinnostaa. Jopa vielä enemmän, koska ei ole itsestään selviä perillisiä, eli lapsia. Sisareni oli luvannut, että hänen lapsensa perivät aikanaan minun kaikki asuntoni. Piti muistuttaa, että vaimo voi olla pitkäikäinen ja lapset kannattaa opettaa säästämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".

Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä. 

Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä. 

Hyvä että teillä ollaan asiasta yksimielisiä suvussa.

Minä taas en automaattisesti lahjoittaisi omaisuuttani sukulaislapsille. Aion tehdä testamentin, vielä en tiedä, millaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas rupesivat suhtautumaan positiivisesti lapsettomuuteemme, kun tajusivat, että perintömme valuu sitten heille perintökaaren mukaisesti. Tästä oli kuulemma ihan keskusteltu eräillä synttärijuhlilla, joissa sattui olemaan läsnä täti, joka on "meidän puolella".

Tämä voi tulla yllätyksenä lapsettomille, mutta kun on lapsia niin elämää miettii myös sen jälkeen itse ei tässä maailmassa ole. Olemme miehen ja sukulaisten kanssa puhuneet, miten haluamme että perinnöt menevät aikanaan, vaikka lapsemme ovat vielä pieniä ja me vanhemmat suht nuoria. Koskaan ei elämästä tiedä ja haluamme, että lastemme elämä on turvattu, jos meille jotain sattuisi kun he ovat vielä alaikäisiä. 

Perinnöistä, omasta viimeisestä tahdosta ja hautajaisista puhuminen sukulaisten kanssa on ihan luonnollista. Kaikki me täältä joskus lähdemme ja kun on lapsia tajuaa olevansa osa sukupolvien jatkuvaa ketjua. Kyllä minä haluan, että suvussa kulkeneet kiinteistöt jäävät lapsilleni. Myös lapseton siskoni haluaa, että ne kulkevat suvussa ja jäävät joskus meidän lapsillemme, vaikka hänellä ei lapsia olekaan. Sisarusten lapset ovat hänelle tärkeitä. 

Meinaat, että lapsettomia ei kiinnosta testamenttien teko tai että miten oma perintö jaetaan?

Lapsettomat eivät jatka sukuaan eli heidän kauttaan suvun omaisuus ei siirry suoraan seuraavalle sukupolvelle. On luonnollista, että suvun omaisuuden säilymisestä suvussa kiinnostaa enemmän niitä, joilla on itsellään lapsia. 

Lapsettomiahan juuri tuon takia kiinnostaa testamenttiasiat enemmän. Oletko siis huolissasi mihin jonkun lapsettoman sukulaisesi omaisuus päätyy?

Minä ainakin suhtaudun veloihin positiivisesti. Se on hyvä, että vastentahtoisesti ei tehdä lapsia ja sekin on hyvä, että tulevaisuudessa kouluissa on väljempää ja lapsiperheiden etuuksia ei tarvitse leikata, vaan niitä voidaan päinvastoin korottaa. Lisäksi veloilta voi sukulaiset saada mukavan perinnön, mikäli näillä on varallisuutta. Meidän tyttären kummit ovat jo valmiiksi tehneet testamentin tyttärellemme ja heillä on kyllä ihan mukavasti omaisuutta. Mielellään varmasti tytär heitä sitten auttaakin, kun kummit vielä vanhenee ja ovatkin jo nyt vähän päälle 60 v todella huonokuntoisia ikäisikseen. Velat on muutenkin hyviä kummeja, antavat aina reiluja l ahjoja, vaikka eivät pienenä osaakaan lapsia hoitaa, tai ei ainakaan nämä meidän vela-kummit. Isompana kyllä sitten ovat viettäneet aikaan kummilastensa kanssa. Meillä on jokaisella lapsella ainakin yksi vela-kummi. Itsellänikin on, toivottavasti hänkin muistaa minua perinnöllä. Minä olen ainoa, joka muistan hänelle soittaa vähintän kerran viikossa ja käyn katsomassakin kerran kuukaudessa. Monia asioita olen hänelle myös hoitanut, kun ei hän itse ole enää osannut, eikä mistään ole osannut edes apua pyytää.

Meillä on 1 lapsi (toista yritetty nyt 1,5 vuotta). Sukulaistädit kyselevät jatkuvasti, onko lisää lapsia tulossa. Tänä kesänä on kuultu mm. seuraavaa:

- Eikö olisi kiva, kun näitä olisi kaksi?

(No kappas, siinäpä ajatus, ei oltukaan itse osattu ajatella, että näitä voisi olla kaksi!)

- Ootteko harkinnu toista lasta? Ajattelin vaan, kun oot jo tuon ikäinen...

(Kiitos kun kerroit, enpä tullut ajatelleeksi, että lisääntymisikä lähenee loppuaan!)

- Onko toista tulossa?

(Sen kun tietäis...)

Vituttaa tollaset urpot yli kaiken, ei mitään hienotunteisuutta. Niiden ei tarvis edes perinnön takia kysellä, koska 1 perillinen on jo "tuotettu".

Ideoita, miten noille vois vastata nasevasti takaisin? Tietysti voisi kertoa, ettei meidän lisääntyminen ota onnistuakseen, mutta sitten koko suku Helsingistä Utsjoelle tietää, että me yritetään lasta, ja sitten jokainen täti tulisi joka kekkereillä erikseen kysymään onko tärpännyt... ei, sitä ei kestäisi.