Ei ole mitään sen kamalampaa kuin työttömän stigma
Työttömän stigma on niin suuri että hävettää, nolottaa, kaduttaa ja masentaa. Haluan pyytää anteeksi että olen edes olemassa.
Kommentit (4)
Kyllä tämä on tullut todettua henkilökohtaisesti. Työnhaussa olet viimeisenä pohjasakkana, vaikka omaisit miten hyvän koulutuksen ja kokemuksen. Valinta osuu aika kovalla prosentilla siihen, joka vaihtaa toisesta työpaikasta. Nyt sinnittelen surkeassa työssä ja etsin samalla uutta, sillä en missään nimessä halua takaisin työttömäksi.
Tää on todellakin totta. Olin tehnyt 20 vuotta töitä kun jäin työttömäksi. Kaksi vuotta työttömänä oli pahin jakso elämässäni. Ylivoimaisesti. En edes halunnut pitää yhteyttä (livenä) ystäviin, vaikka somessa olin tietty dynaaminen ja brändäsin itseäni LinkedIn:ssa ja muualla, hymyilin työhaastatteluissa aina vaan uskoen että ne ottaa mut eikä työpaikanvaihtajaa. Ja taas kerran pettyen.
Työttömällä todellakin on stigma . Hän on alhaistakin alempi. Rikollinen käännytetty on esim. Vihreiden mielestä ansainnut kaiken hyvän , suomalainen työtön voi kuolla pois .
Ja olen nyt oman alan töissä 2 vuoden työttömyyden jälkeen.
Voisin heti luetella kymmeniä stigmatisoivampia asioita, kuin työttömyys, mm. rikollistaustasta johtuvat, pahoinpitelymenneisyys, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, uusnatsikytkökset ,huumetataustat.... jne. jne.
(...tapoin muuten tuossa äsken, liian lähelle näyttöäni tulleen mustan ison koppakuoriaisen.
Toivottavasti siitä ei tule huonoa karmaa, eikä pahaa stigmaa, kun tällä kertaa en siis viitsinyt hakea juomalasia ja kiikuttaa sitä ötökkää ulos talosta vaan laiskuuttani siis ihan ,riistin siltä sen ainutkertaisen elämisen oikeuden maapallollamme.
Voi minua, siis!
Toivottavasti ei siis tule ainakaan ihan kovin hirveää stigmaa tuosta teostani... )
Minua nolottaa enemmän ne stigmatisoijat.