Lue keskustelun säännöt.
Miksi minua luullaan gold diggeriksi?
29.07.2018 |
Olen menestyvän miehen korkeakoulutettu vaimo. Olen opiskellut pidemmälle kuin mieheni. En ole edustusrouva koska en halua mukaan mieheni työkuvioihin kuuluviin kissanristiäisiin vasta kuin äärimmäisen pakon edessä.
Olen tavallisen maatiaissuomalaisen näköinen nainen. Olen luonteeltani ujo mutta kykenen kuitenkin keskustelemaan vieraiden ihmisten kanssa sekä olen kohtelias muita ihmisiä kohtaan. En ala vääntämään tuntemattomien ihmisten kanssa uskonnosta, politiikasta tai rahasta. Käytöstapani ovat peräisin keskivertoa vanhanaikaisemmasta kotikasvatuksestani koska olen iäkkäiden ihmisten iltatähti.
En harrasta mitään kalliita merkkivaatteita ja meikkaan äärimmäisen vähän. En ole kiinnostunut koruista tai ylipäänsä mistään bling blingistä.
Kaikesta huolimatta tuntemattomat ihmiset suhtautuvat minuun kuin postimyyntivaimoon vaikka olen samanikäinen kuin mieheni. Ujouteni vuoksi en revittele somessa jne. Monet uudet ihmiset puhuvat minulle alentuvaan sävyyn. En viitsi korjata jos he tekevät räikeitä asiavirheitä keskusteluissaan. Moni vihjaa ihan suoraan, että olen gold digger. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä koko aikuisikäni.
Mistä tällainen suhtautuminen minuun johtuu?
Kommentit (21)
Johtuu siitä, että olet vaatimaton ihminen. Moni kuvittelee todella, että ihminen, joka ei koko ajan korosta itseään, on mitätön ja tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla omaa uraa vai oletko "kotiäitinä".
Ura on muttei mitenkään julkisuutta tai mainetta ja kunniaa tuottavassa ammatissa. Ja miten ihmeessä joku kotiäitikään olisi gold digger?
Minua luullaan myös, mutta se johtunee puhtaasti siitä että mieheni on minua 13 vuotta vanhempi. Katsellaan nenänvartta pitkin ja selän takana puhutaan ilkeään ja halveksivaan sävyyn.
Keitä nämä ”tuntemattomat ihmiset” ovat? Muita naisia? Miten vertaudut heihin?
Osaatko antaa esimerkkejä näistä alentuvasti suhtautumisista?
Meinaan vaan kyse voi olla myös siitä, että sinuun suhtaudutaan ihan normaalisti, mutta sinä oletat, että ”sinulla olisi oikeus enempään”. Toisin sanoen, et olekaan niin vaatimaton kuin annat ymmärtää, vaan haluaisit, että toiset näkisivät vaatimattoman fasadisi taakse?
(Myönnän itse joskus kokevani näin. Mulla on ihan keskivertomies, mutta itse olen professori - ja koska en pidä siitä melua useimmat tavalliset ihmiset eivät sitä tiedä eikä se sanoisi mitään vaikka tietäisivätkin. Joskus vaan vähän ärsyttää, kun he olettavat, että lähinnä laiskottelen ja sometan kun teen viikonloppuisin hommia ipadilla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaatko antaa esimerkkejä näistä alentuvasti suhtautumisista?
Meinaan vaan kyse voi olla myös siitä, että sinuun suhtaudutaan ihan normaalisti, mutta sinä oletat, että ”sinulla olisi oikeus enempään”. Toisin sanoen, et olekaan niin vaatimaton kuin annat ymmärtää, vaan haluaisit, että toiset näkisivät vaatimattoman fasadisi taakse?
(Myönnän itse joskus kokevani näin. Mulla on ihan keskivertomies, mutta itse olen professori - ja koska en pidä siitä melua useimmat tavalliset ihmiset eivät sitä tiedä eikä se sanoisi mitään vaikka tietäisivätkin. Joskus vaan vähän ärsyttää, kun he olettavat, että lähinnä laiskottelen ja sometan kun teen viikonloppuisin hommia ipadilla.)
Seurueessa, josta kukaan ei tunne minua juuri minulta kysellään nimenomaan koulutuksesta, varallisuudesta ja sukutaustasta isovanhempien vanhempia myöten. Muilta ei kysellä mitään.
En odota mitään erityiskohtelua vaan kohteliasta keskustelua. Ihan suoraan sanottuna minua loukkaa kun nimenomaan nämä uudet tuttavuudet haluavat selvittää juurta jaksaen elänkö mieheni siivellä. Miehenikään ei ole syntynyt kultalusikka suussa ja tavatessamme hän oli ihan tavallinen nuorimies. Kumpikaan meistä ei voinut edes kuvitella minkälaista elämämme on tänään. No, toki haaveet lapsista ja asunnosta ovat toteutuneet eli olemme todella onnekkaita. Sen lisäksi elämme rauhallista perhe-elämää ja harrastamme lähinnä kulttuuria vapaa-ajalla. Vuoden kallein investointi on ollut museokortti molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Keitä nämä ”tuntemattomat ihmiset” ovat? Muita naisia? Miten vertaudut heihin?
Olen vähemmän ökyrouva muihin naisiin verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kuulostat hieman leuhkalle ja kohtelet muita alentuvan oloisesti, jopa vihamielisesti. Olet mitä ilmeisemmin koko ajan takajaloillasi valmiina hyökkäämään tai ainakin sivaltamaan sanoillasi, jos vastapuoli tekee yhdenkin väärän liikkeen. Puolustelet itseäsi juuri niin kuin huonoitsetuntoinen tekee ja luulet, että kaikki ajattelevat sinua, ovat sinusta kiinnostuneita "väärällä tavalla" ja elämäsi tuntuu pyörivän vain ja ainoastaan tämän asian ympärillä. Miksi? Ja minkä ihmeen takia kukaan olisi sinusta oikeasti niin kiinnostunut kuin oletat?
Voin sanoa, että yksikään ihminen ei ole sinusta niin kiinnostunut kuin nyt vouhotat. Luulen, että liioittelet kaikkea ja pyörität pienessä päässäsi asioita aivan liikaa. Sinun tapaisia ns. hyvissä naimisissa olevia naisia on paljon ja et kuulosta millään tavoin niin mielenkiintoiselta, että edes minä lähtisin kyselemään sinulta yhtään mitään, en varsinkaan mitään sellaista mitä sinulta olevinaan kysellään. Kuulostat jopa vainoharhaisena ja aavistuksen nololta, kun vouhotat asiaasi...
Yritä relata siis, hengitä syvään ja ota tilanne haltuusi missä ikinä oletkin. Älä selittele, älä puolustele, älä ole niin takajaloillasi, vaan jos joku olevinaan alkaa urkkimaan jotain, niin hymyilet vain ja vaihdat aihetta. Ei ole vaikeaa. Ja lopeta turhuuksien vatvominen, se ei selvästikään sovi sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko antaa esimerkkejä näistä alentuvasti suhtautumisista?
Meinaan vaan kyse voi olla myös siitä, että sinuun suhtaudutaan ihan normaalisti, mutta sinä oletat, että ”sinulla olisi oikeus enempään”. Toisin sanoen, et olekaan niin vaatimaton kuin annat ymmärtää, vaan haluaisit, että toiset näkisivät vaatimattoman fasadisi taakse?
(Myönnän itse joskus kokevani näin. Mulla on ihan keskivertomies, mutta itse olen professori - ja koska en pidä siitä melua useimmat tavalliset ihmiset eivät sitä tiedä eikä se sanoisi mitään vaikka tietäisivätkin. Joskus vaan vähän ärsyttää, kun he olettavat, että lähinnä laiskottelen ja sometan kun teen viikonloppuisin hommia ipadilla.)
Seurueessa, josta kukaan ei tunne minua juuri minulta kysellään nimenomaan koulutuksesta, varallisuudesta ja sukutaustasta isovanhempien vanhempia myöten. Muilta ei kysellä mitään.
En odota mitään erityiskohtelua vaan kohteliasta keskustelua. Ihan suoraan sanottuna minua loukkaa kun nimenomaan nämä uudet tuttavuudet haluavat selvittää juurta jaksaen elänkö mieheni siivellä. Miehenikään ei ole syntynyt kultalusikka suussa ja tavatessamme hän oli ihan tavallinen nuorimies. Kumpikaan meistä ei voinut edes kuvitella minkälaista elämämme on tänään. No, toki haaveet lapsista ja asunnosta ovat toteutuneet eli olemme todella onnekkaita. Sen lisäksi elämme rauhallista perhe-elämää ja harrastamme lähinnä kulttuuria vapaa-ajalla. Vuoden kallein investointi on ollut museokortti molemmille.
Oletko ollut koulukiusattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko antaa esimerkkejä näistä alentuvasti suhtautumisista?
Meinaan vaan kyse voi olla myös siitä, että sinuun suhtaudutaan ihan normaalisti, mutta sinä oletat, että ”sinulla olisi oikeus enempään”. Toisin sanoen, et olekaan niin vaatimaton kuin annat ymmärtää, vaan haluaisit, että toiset näkisivät vaatimattoman fasadisi taakse?
(Myönnän itse joskus kokevani näin. Mulla on ihan keskivertomies, mutta itse olen professori - ja koska en pidä siitä melua useimmat tavalliset ihmiset eivät sitä tiedä eikä se sanoisi mitään vaikka tietäisivätkin. Joskus vaan vähän ärsyttää, kun he olettavat, että lähinnä laiskottelen ja sometan kun teen viikonloppuisin hommia ipadilla.)
Seurueessa, josta kukaan ei tunne minua juuri minulta kysellään nimenomaan koulutuksesta, varallisuudesta ja sukutaustasta isovanhempien vanhempia myöten. Muilta ei kysellä mitään.
En odota mitään erityiskohtelua vaan kohteliasta keskustelua. Ihan suoraan sanottuna minua loukkaa kun nimenomaan nämä uudet tuttavuudet haluavat selvittää juurta jaksaen elänkö mieheni siivellä. Miehenikään ei ole syntynyt kultalusikka suussa ja tavatessamme hän oli ihan tavallinen nuorimies. Kumpikaan meistä ei voinut edes kuvitella minkälaista elämämme on tänään. No, toki haaveet lapsista ja asunnosta ovat toteutuneet eli olemme todella onnekkaita. Sen lisäksi elämme rauhallista perhe-elämää ja harrastamme lähinnä kulttuuria vapaa-ajalla. Vuoden kallein investointi on ollut museokortti molemmille.
Oletko ollut koulukiusattu?
Olen opettajien vuoksi. Oli pakko jopa hankkia tahallaan huonompia arvosanoja jotta olisin saanut olla rauhassa. Mikään ei ole inhottavampaa kun opettaja lukemassa kiusatun oppilaan ainetta luokan edessä muka esimerkin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kuulostat hieman leuhkalle ja kohtelet muita alentuvan oloisesti, jopa vihamielisesti. Olet mitä ilmeisemmin koko ajan takajaloillasi valmiina hyökkäämään tai ainakin sivaltamaan sanoillasi, jos vastapuoli tekee yhdenkin väärän liikkeen. Puolustelet itseäsi juuri niin kuin huonoitsetuntoinen tekee ja luulet, että kaikki ajattelevat sinua, ovat sinusta kiinnostuneita "väärällä tavalla" ja elämäsi tuntuu pyörivän vain ja ainoastaan tämän asian ympärillä. Miksi? Ja minkä ihmeen takia kukaan olisi sinusta oikeasti niin kiinnostunut kuin oletat?
Voin sanoa, että yksikään ihminen ei ole sinusta niin kiinnostunut kuin nyt vouhotat. Luulen, että liioittelet kaikkea ja pyörität pienessä päässäsi asioita aivan liikaa. Sinun tapaisia ns. hyvissä naimisissa olevia naisia on paljon ja et kuulosta millään tavoin niin mielenkiintoiselta, että edes minä lähtisin kyselemään sinulta yhtään mitään, en varsinkaan mitään sellaista mitä sinulta olevinaan kysellään. Kuulostat jopa vainoharhaisena ja aavistuksen nololta, kun vouhotat asiaasi...
Yritä relata siis, hengitä syvään ja ota tilanne haltuusi missä ikinä oletkin. Älä selittele, älä puolustele, älä ole niin takajaloillasi, vaan jos joku olevinaan alkaa urkkimaan jotain, niin hymyilet vain ja vaihdat aihetta. Ei ole vaikeaa. Ja lopeta turhuuksien vatvominen, se ei selvästikään sovi sinulle.
Teet kyllä outoja olettamuksia minusta. Leuhka on kyllä viimeisin ominaisuus, jonka minuun voisi yhdistää. Suhtaudut muutenkin alentuvasti minuun. Puhutko/kirjoitatko ystävillesi tai sukulaisillesi samalla tavalla kuin kirjoitit minulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko antaa esimerkkejä näistä alentuvasti suhtautumisista?
Meinaan vaan kyse voi olla myös siitä, että sinuun suhtaudutaan ihan normaalisti, mutta sinä oletat, että ”sinulla olisi oikeus enempään”. Toisin sanoen, et olekaan niin vaatimaton kuin annat ymmärtää, vaan haluaisit, että toiset näkisivät vaatimattoman fasadisi taakse?
(Myönnän itse joskus kokevani näin. Mulla on ihan keskivertomies, mutta itse olen professori - ja koska en pidä siitä melua useimmat tavalliset ihmiset eivät sitä tiedä eikä se sanoisi mitään vaikka tietäisivätkin. Joskus vaan vähän ärsyttää, kun he olettavat, että lähinnä laiskottelen ja sometan kun teen viikonloppuisin hommia ipadilla.)
Seurueessa, josta kukaan ei tunne minua juuri minulta kysellään nimenomaan koulutuksesta, varallisuudesta ja sukutaustasta isovanhempien vanhempia myöten. Muilta ei kysellä mitään.
En odota mitään erityiskohtelua vaan kohteliasta keskustelua. Ihan suoraan sanottuna minua loukkaa kun nimenomaan nämä uudet tuttavuudet haluavat selvittää juurta jaksaen elänkö mieheni siivellä. Miehenikään ei ole syntynyt kultalusikka suussa ja tavatessamme hän oli ihan tavallinen nuorimies. Kumpikaan meistä ei voinut edes kuvitella minkälaista elämämme on tänään. No, toki haaveet lapsista ja asunnosta ovat toteutuneet eli olemme todella onnekkaita. Sen lisäksi elämme rauhallista perhe-elämää ja harrastamme lähinnä kulttuuria vapaa-ajalla. Vuoden kallein investointi on ollut museokortti molemmille.
Tuntevatko nämä seurueen muut jäsenet toisensa? Mitä olet vastannut noihin kysymyksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko antaa esimerkkejä näistä alentuvasti suhtautumisista?
Meinaan vaan kyse voi olla myös siitä, että sinuun suhtaudutaan ihan normaalisti, mutta sinä oletat, että ”sinulla olisi oikeus enempään”. Toisin sanoen, et olekaan niin vaatimaton kuin annat ymmärtää, vaan haluaisit, että toiset näkisivät vaatimattoman fasadisi taakse?
(Myönnän itse joskus kokevani näin. Mulla on ihan keskivertomies, mutta itse olen professori - ja koska en pidä siitä melua useimmat tavalliset ihmiset eivät sitä tiedä eikä se sanoisi mitään vaikka tietäisivätkin. Joskus vaan vähän ärsyttää, kun he olettavat, että lähinnä laiskottelen ja sometan kun teen viikonloppuisin hommia ipadilla.)
Seurueessa, josta kukaan ei tunne minua juuri minulta kysellään nimenomaan koulutuksesta, varallisuudesta ja sukutaustasta isovanhempien vanhempia myöten. Muilta ei kysellä mitään.
En odota mitään erityiskohtelua vaan kohteliasta keskustelua. Ihan suoraan sanottuna minua loukkaa kun nimenomaan nämä uudet tuttavuudet haluavat selvittää juurta jaksaen elänkö mieheni siivellä. Miehenikään ei ole syntynyt kultalusikka suussa ja tavatessamme hän oli ihan tavallinen nuorimies. Kumpikaan meistä ei voinut edes kuvitella minkälaista elämämme on tänään. No, toki haaveet lapsista ja asunnosta ovat toteutuneet eli olemme todella onnekkaita. Sen lisäksi elämme rauhallista perhe-elämää ja harrastamme lähinnä kulttuuria vapaa-ajalla. Vuoden kallein investointi on ollut museokortti molemmille.
Tuntevatko nämä seurueen muut jäsenet toisensa? Mitä olet vastannut noihin kysymyksiin?
Olen kertonut rehellisesti koulutuksestani ja työpaikoistani. Muut tuntevat ilmeisesti toisensa aikaisemmista yhteyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko antaa esimerkkejä näistä alentuvasti suhtautumisista?
Meinaan vaan kyse voi olla myös siitä, että sinuun suhtaudutaan ihan normaalisti, mutta sinä oletat, että ”sinulla olisi oikeus enempään”. Toisin sanoen, et olekaan niin vaatimaton kuin annat ymmärtää, vaan haluaisit, että toiset näkisivät vaatimattoman fasadisi taakse?
(Myönnän itse joskus kokevani näin. Mulla on ihan keskivertomies, mutta itse olen professori - ja koska en pidä siitä melua useimmat tavalliset ihmiset eivät sitä tiedä eikä se sanoisi mitään vaikka tietäisivätkin. Joskus vaan vähän ärsyttää, kun he olettavat, että lähinnä laiskottelen ja sometan kun teen viikonloppuisin hommia ipadilla.)
Seurueessa, josta kukaan ei tunne minua juuri minulta kysellään nimenomaan koulutuksesta, varallisuudesta ja sukutaustasta isovanhempien vanhempia myöten. Muilta ei kysellä mitään.
En odota mitään erityiskohtelua vaan kohteliasta keskustelua. Ihan suoraan sanottuna minua loukkaa kun nimenomaan nämä uudet tuttavuudet haluavat selvittää juurta jaksaen elänkö mieheni siivellä. Miehenikään ei ole syntynyt kultalusikka suussa ja tavatessamme hän oli ihan tavallinen nuorimies. Kumpikaan meistä ei voinut edes kuvitella minkälaista elämämme on tänään. No, toki haaveet lapsista ja asunnosta ovat toteutuneet eli olemme todella onnekkaita. Sen lisäksi elämme rauhallista perhe-elämää ja harrastamme lähinnä kulttuuria vapaa-ajalla. Vuoden kallein investointi on ollut museokortti molemmille.
Oletko ollut koulukiusattu?
Olen opettajien vuoksi. Oli pakko jopa hankkia tahallaan huonompia arvosanoja jotta olisin saanut olla rauhassa. Mikään ei ole inhottavampaa kun opettaja lukemassa kiusatun oppilaan ainetta luokan edessä muka esimerkin vuoksi.
Eli olit se luokan ärsyttävä hikipinko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko antaa esimerkkejä näistä alentuvasti suhtautumisista?
Meinaan vaan kyse voi olla myös siitä, että sinuun suhtaudutaan ihan normaalisti, mutta sinä oletat, että ”sinulla olisi oikeus enempään”. Toisin sanoen, et olekaan niin vaatimaton kuin annat ymmärtää, vaan haluaisit, että toiset näkisivät vaatimattoman fasadisi taakse?
(Myönnän itse joskus kokevani näin. Mulla on ihan keskivertomies, mutta itse olen professori - ja koska en pidä siitä melua useimmat tavalliset ihmiset eivät sitä tiedä eikä se sanoisi mitään vaikka tietäisivätkin. Joskus vaan vähän ärsyttää, kun he olettavat, että lähinnä laiskottelen ja sometan kun teen viikonloppuisin hommia ipadilla.)
Seurueessa, josta kukaan ei tunne minua juuri minulta kysellään nimenomaan koulutuksesta, varallisuudesta ja sukutaustasta isovanhempien vanhempia myöten. Muilta ei kysellä mitään.
En odota mitään erityiskohtelua vaan kohteliasta keskustelua. Ihan suoraan sanottuna minua loukkaa kun nimenomaan nämä uudet tuttavuudet haluavat selvittää juurta jaksaen elänkö mieheni siivellä. Miehenikään ei ole syntynyt kultalusikka suussa ja tavatessamme hän oli ihan tavallinen nuorimies. Kumpikaan meistä ei voinut edes kuvitella minkälaista elämämme on tänään. No, toki haaveet lapsista ja asunnosta ovat toteutuneet eli olemme todella onnekkaita. Sen lisäksi elämme rauhallista perhe-elämää ja harrastamme lähinnä kulttuuria vapaa-ajalla. Vuoden kallein investointi on ollut museokortti molemmille.
Oletko ollut koulukiusattu?
Olen opettajien vuoksi. Oli pakko jopa hankkia tahallaan huonompia arvosanoja jotta olisin saanut olla rauhassa. Mikään ei ole inhottavampaa kun opettaja lukemassa kiusatun oppilaan ainetta luokan edessä muka esimerkin vuoksi.
Eli olit se luokan ärsyttävä hikipinko?
Mitä pahaa siinä muka on? Jotkut pitävät koulusta ihan oikeasti. Myös yläkouluikäisinä.
Ehkä se liiallinen koulu- ja opiskeluinto kielii siitä, että on keskivertoa tiukkapipoisempi ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajien vuoksi. Oli pakko jopa hankkia tahallaan huonompia arvosanoja jotta olisin saanut olla rauhassa. Mikään ei ole inhottavampaa kun opettaja lukemassa kiusatun oppilaan ainetta luokan edessä muka esimerkin vuoksi.
Mä olin koulukiusattu ja kirjoitin aineita, joita luettiin ääneen. Olin todella iloinen, sillä äikkä oli aine, jossa olin aina hyvä. Muuten minut jätettiin huomiotta. Toinen oli laulaminen, muistin yleensä laulut ja ilmeisesti lauloin ihan hyvin. Lauloin aina luokan edessä.
Vaikka olin kiusattu, mulle noi oli niitä hetkiä, jotka pelasti koko ala-asteen. Olin hyvä jossain! Yleensä olin luuseri kaikessa.
Sua luullaan, koska:
- et ole kantasuomalaisen näköinen vaan esim. aasialaistaustainen, liian tummatukkainen, liian punatukkainen, liikaa jotain tai liian vähän jotain ulkonäöllisesti
- sun sukua ei tunneta yhtään
Pitää oppia pitämään puolensa ja vastaamaan vähän ylimielisesti uteluihin. Kysymys pitää kääntää leikiksi, tai ”no entäs sinä?” Sitten harjoittelet ärsyttävää tekohymyä, jonka turvin voit koska tahansa purjehtia vaikka vessaan. Ei ole pakko provosoitua, ei ole pakko vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kuulostat hieman leuhkalle ja kohtelet muita alentuvan oloisesti, jopa vihamielisesti. Olet mitä ilmeisemmin koko ajan takajaloillasi valmiina hyökkäämään tai ainakin sivaltamaan sanoillasi, jos vastapuoli tekee yhdenkin väärän liikkeen. Puolustelet itseäsi juuri niin kuin huonoitsetuntoinen tekee ja luulet, että kaikki ajattelevat sinua, ovat sinusta kiinnostuneita "väärällä tavalla" ja elämäsi tuntuu pyörivän vain ja ainoastaan tämän asian ympärillä. Miksi? Ja minkä ihmeen takia kukaan olisi sinusta oikeasti niin kiinnostunut kuin oletat?
Voin sanoa, että yksikään ihminen ei ole sinusta niin kiinnostunut kuin nyt vouhotat. Luulen, että liioittelet kaikkea ja pyörität pienessä päässäsi asioita aivan liikaa. Sinun tapaisia ns. hyvissä naimisissa olevia naisia on paljon ja et kuulosta millään tavoin niin mielenkiintoiselta, että edes minä lähtisin kyselemään sinulta yhtään mitään, en varsinkaan mitään sellaista mitä sinulta olevinaan kysellään. Kuulostat jopa vainoharhaisena ja aavistuksen nololta, kun vouhotat asiaasi...
Yritä relata siis, hengitä syvään ja ota tilanne haltuusi missä ikinä oletkin. Älä selittele, älä puolustele, älä ole niin takajaloillasi, vaan jos joku olevinaan alkaa urkkimaan jotain, niin hymyilet vain ja vaihdat aihetta. Ei ole vaikeaa. Ja lopeta turhuuksien vatvominen, se ei selvästikään sovi sinulle.
Teet kyllä outoja olettamuksia minusta. Leuhka on kyllä viimeisin ominaisuus, jonka minuun voisi yhdistää. Suhtaudut muutenkin alentuvasti minuun. Puhutko/kirjoitatko ystävillesi tai sukulaisillesi samalla tavalla kuin kirjoitit minulle?
Hiljsisempia ja varsinkin ujoja pidetään usein leuhkoina tai ylimielisinä, ja jotkut tykkäävät näpäytellä heitä.
Omalla kohdallani se vain tekee minusta entistä hiljaisemman ja ujomman ja lopulta johtaa vetäytymiseen.
T. Ohis
Onko sinulla omaa uraa vai oletko "kotiäitinä".