Tappaako Ison-Talon Antti siinä laulussa Kauhavan vallesmannin hänen rumuutensa vai sen komian lesken takia?

No toi nyt ei ole ainoa nykypäivän mittapuilla arvelluttava asia siinä laulussa, joten tuskin lauletaan, älä huoli.

Historialliset puukkojunkkarit/häjyt tappoivat huvikseen ja kapinallista miehuuttaan osoittaakseeen. Vallesmanni joutui tappolistalle a) siksi, että esivallan tappamiseen uskaltautuva oli sekä kovempi että hölmömpi jätkä kuin muut ja sitähän häjylulttuurin kaltaisissa mieskulttuureissa tavoitellaan ja b) vallesmanni tietekin yritti saada kiinni, pikeuteen ja vankilaan/hirteen niitä häjyjä, jotka olivat jo ennenkin tappaneet. Ja Antti oli.

Eihän Antti tapa ketään, vaan tappoa (jota ei oikeasti tapahtunut) vasta suunnitellaan. Ja syy tapon suunnitteluun ei ole kenenkään ulkonäkö, vaan häjyjen harmitus siitä, että uusi nimismies puuttui tarmokkaasti häjyjen toimintaan.

Laulussa mainittu Kauhavan vallesmanni ei ollut ruma, päinvastoin komea. Ja sekös häjyjä harmitti.

Käsittääkseni sitä sanottiin aina rumaksi vallesmanniksi. Oletettavasti oli ruma.

Ei, vaan vallesmanniuden takia. Laulu on tarkoitettu pilkkalauluksi: ensin solvataan vallesmannin ulkonäköä, sitten uhataan tappamisella ja sitten vielä haudantakaisella loukkauksella (lesken naiminen).

Kappas, juurikin pohdin samaa pätkää aamuni iloksi. Onhan se pätkä reteilyn huippua.

Ei tuo vallesmanni mitenkään rumalta vaikuta:

https://kauhajoki.senioriyhdistys.fi/kuvagalleria-2018/kuka-mika-missa2…

Sensijaan etenkin Rannanjärvi tuossa kahlekuvassa on kyllä paremminkin Minecraft-ukkelin näköinen. Vähän karulta näyttää Isotalokin. Kumpikin on lymyynny jossaan kur rumia tapettihin. Vissiin siellä kuritushuoneessa.

Ettei olisi ollut salaisesta arvostuksesta kysymys. Kun oikein rumaksi pitää nimittää eikä sekään ole totta.

Onko siitä komiasta leskikandidaatista tietoa?

Anton Adolf Wilhelm Hägglund (21. heinäkuuta 1838 Vaasa – 21. tammikuuta 1903 Kauhava) oli Kauhavan, Ala- ja Ylihärmän nimismies vuodesta 1864. Hägglund oli lujaotteinen Krimin sodan veteraani, jonka tehtäväksi muodostui puukkojunkkareiden mielivallan hillitseminen ja järjestyksen palauttaminen Kauhavan-Härmän piiriin.

Syyskuussa 1867 Alahärmän syyskäräjillä syntyi tappelu, jonka vuoksi istunto jouduttiin keskeyttämään. 8. lokakuuta 1867 Hägglund joutui murhayrityksen kohteeksi. Hänen makuu­kamarinsa ikkunan läpi ammuttiin, sillä ampujat luulivat hänen jo menneen nukkumaan, mutta hän olikin tuolloin vielä työpöytänsä ääressä ja selvisi hengissä. Tapahtuman seurauksena yleisö rohkaistui todistamaan puukkojunkkareita vastaan ja 11. lokakuuta 1867 Hägglund apulaisineen onnistui vihdoin pidättämään vaarallisimpina pidetyt puukko­junkkarit, Antti Isotalon ja Antti Rannan­järven. Kaksi vuotta kestäneen oikeuden­käynnin jälkeen heidät tuomittiin vankeus­rangaistuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Laulussa mainittu Kauhavan vallesmanni ei ollut ruma, päinvastoin komea. Ja sekös häjyjä harmitti.

Hägglundilla oli kapeag riutuneet kasvot ja siuret ulkonevat silmät. Muuten hän oli hyvin hintelä ja nilkutti krimin sodassa saaman vamman takia. Kyllä sellaista ihmistä voisi aatella äkkiseltään rumaksi jos lähdetään tuonitsemaan toista.

Ei tappanut, mutta saattoi yrittää.

Rannanjärvi ja Iso-Antti olivat puukkojunkkarien johtajia. Kuuluisassa laulussa heidän kontolleen on laitettu suunnitelma Kauhavan vallesmannin eli nimismiehen tappamisesta.

Kauhavan vallesmannina toimi Adolf Hägglund, jonka tehtävä oli rauhoittaa alueen väkivalta. Hägglundin aikana Lapualla tehtiin henkirikoksia väkilukuun suhteutettuna kolminkertaisesti 1980-luvun New Yorkiin verrattuna. Häjyt olivat ikään kuin oman aikansa jengiläisiä, jotka terrorisoivat useaa pitäjää. Vallesmanni yritti nimenomaan saada puukkojunkkarien, häjyjen, johtajat kiinni ja tuomituksi, joten hänestä tuli luonnostaan Rannanjärven ja Ison-Antin vihollinen.

Hägglundin vaimo, häntä 13-vuotta nuorempi Betty Johanna Charlotta, oli Wasastjernan aatelisukua.

Kuvasta päätellen on vaikea sanoa oliko vallesmanni erityisen ruma, ehkäpä suurhäjyjen mielestä kuitenkin ilkeä, jota ruma voi myös tarkoittaa. Vallesmannin rouvastakaan emme tiedä oliko kaunis, mutta aatelisnaisena ja nuorena oli varmasti suhteellisen "komia". Kuten joku sanoi yllä, laulun on tarkoitus pilkata ja nöyryyttää Hägglundia, joten kyse on liioittelusta.

Hägglundia kohtaan tehtiin murhayritys, mutta hän selvisi hengissä. Taustalla oli varmasti Rannanjärvi ja Iso-Antti.

Vallesmanni sai kuitenkin kiikkiin nuo suurhäjyt, jotka saivat linnatuomion ja alue rauhoittui. Pilkkalaulu jäi elämään, mutta tosiasiassa vallesmanni veti lopultakin pidemmän korren.

Juu, ei nimismies ainakaan koossa Anteille hävinnyt, oli jopa sentin tai pari näitä pitempikin. Solakampi kyllä oli. Eikä entisenä ammattisotilaana luultavasti kovin huonokuntoinen saati pelokaskaan, nuori mies vielä. Rumuudesta on vaikea sanoa, ehkä se viittasikin johonkin muuhun kuin ulkonäköön. Ei hän kyllä valokuvan perusteella miltään rumilukselta vaikuta.

Kyseessä oli mustasukkaisuusdraama, vallesmanni oli pettänyt Anttia vaimonsa kanssa vaikka rakkauden valat oli jo vannottu ja metsikössä homosteltu.

Pohjanmaalla nuo miesten väliset mustasukkaisuus draamat ovat ihan arkea.

Rikottiinko siinä laulussa myös ulkoportaat ja vielä uunikin?

Uho elää yhä. Ainakin pohojanmaalla. Komioita sano.

Etelä-Pohjanmaalla rumiksi haukutaan siis kauniita ja komeita?

Eikö sieltä ole sanonta "rumat ne vaatteilla koreilee"?

Hägglundin apulaisnimismies Otto Chorin oli esimiestäänkin kovempi kaveri. Krimin sodan veteraani ja entinen ammattisotilas. Kooltaan Hägglundia hiukan isompikin. Tappeli mieluusti, ja viinakin kelpasi. Heikki Ylikangas on häntä kuvaillut puukkojunkkaritutkimuksissaan "häjyksi virkapuvussa" ja "häjyksi häjyjen joukossa". Puukkoon kuolikin, omaa renkiään kiusasi kännipäissään ja sai saman tien puukosta. Innokas ravimies ja hevoskasvattaja. Kerrotaan, että meni kerran taltuttamaan puukko kädessä riehunutta häjyä. Tämä uhosi, että "nimismies ei tule, en saata olla lyömättä". Chorin vastasi että "vaan minä en saata olla tulematta". Otti pampun, meni ja peittosi puukkomiehen pahanpäiväisesti. On vaan jäänyt lähes täysin varjoon ja unohduksiin Hägglundin rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vallesmanni sai kuitenkin kiikkiin nuo suurhäjyt, jotka saivat linnatuomion ja alue rauhoittui. Pilkkalaulu jäi elämään, mutta tosiasiassa vallesmanni veti lopultakin pidemmän korren.

No ei sentään rauhoittunut. Väkivalta alkoi todella kukoistaa 1870- ja 80 -luvuilla vaikka Isoo Antti suoritti pakkotyötä tuona aikana. Mutta olihan se näyttävä kunnian hetki Hägglundille.

Junkkarius rauhoittui todennäköisimmin niillä tienoin kun maattomat lähtivät Amerikkaan, mikä ratkaisi osaltaan joitain yhteiskunnallisia ongelmia.

Jompikumpi pelkäsi ekaa vaimoaan. 😁

Ne jutteli kahrenkesken, mutta kumpi oli se tappamisen ehdottaja ja kumpi se naimamies?