Tuntuu kun en kuuluisi oikein mihinkään - jatkuva ulkopuolisuuden tunnr

Ja ikä oli? Jos on alle 30, niin odota, ja odotellessa lue vaikka joku ihmisen ryhmäkäyttäytymisestä kertova psykologian yleisteos.

Mulla aivan sama juttu! Tuntuu että kuulun vain ja ainoastaan tämän lapsilauman joukkoon joiden kanssa elän (ei omia lapsia, älkää kysykö mikä kuvio). Kaipaisin kyllä muutakin, mutta..

Choose life.

Choose a job.

Choose a career.

Choose a family,

Choose a fucking big television

Choose washing machines, cars,

Compact disc players, and electrical tin openers.

Choose good health, low cholesterol

And dental insurance.

Choose fixed-interest mortgage repayments.

Choose a starter home.

Choose your friends.

Choose leisure wear and matching luggage.

Choose a three piece suite on hire purchase

In a range of fucking fabrics.

Choose DIY and wondering who you

Are on a Sunday morning.

Choose sitting on that couch watching mind-numbing

Sprit-crushing ga me shows

Stuffing fucking junk food into your mouth.

Choose rotting away at the end of it all,

Pishing you last in a miserable home

Nothing more than an embarrassment to the selfish,

Fucked-up brats

You have spawned to replace yourself.

Choose your future. Choose life.

Niin tuttua. Itselläni ikää jo yli kolmekymmentä ja tuntuu, että ulkopuolisuuden tunne vaan syvenee iän myötä. Toisaalta rakastan yksinoloa, mutta kuitenkin kaipaisin seuraa samanhenkisistä ihmisistä. En vaan osaa oikein arvioida minkälaisten ihmisten seuraa kaipaan.. Outojen? Sen ainakin tiedän, etten jaksa keskustella ihmisten kanssa, joille kaikki kanssakäyminen on jollain tavalla kilpailua tyyliin: "Niin sinähän olit reissussa, kivaa... no meidän poppoo kiersikin useamman maanosan.. Ai teillä on vaan parinsadan neliön kämppä.. voi, miten mahdutte!? Meidän 1500 neliötäkään ei tunnu riittävän.. Huh kun on kuuma. En tajua miten ihmiset, joilla ei ole uima-allasta pärjäävät helteillä.... säkin taidat joskus lennkkeillä.. juoksin muuten taas maratonin.." 

En tiedä saako kukaan tästä mitään kiinni. Tykkäisin keskustella oudoista, vaikeistakin asioista, vaikka en mikään älykkö olekaan, mutta ihmisten keskustelu on muuttunut "somettamiseksi", eli mielikuvien luomiseksi. Mietitään mitä kerrotaan ja mitä ei, että muut saisivat mahdollisimman upean kuvan. Minua tällainen ei vaan kiinnosta, vaikka on toki hienoa jos ihmiset ovat onnellisia, mutta silti keskustelussa olisi kiva syventyä johonkin aiheeseen, eikä vaihtaa sitä lennosta heti, jos sen avulla ei voikaan mainostaa itseään. Kaipaan ihmisiä, jotka höpöttämisen sijasta pohtisivat asioita. Olenkin kuullut olevani ankea. Pitää varmaan paikkansa.