Miten korvaisit, jos tuhoaisit vahingossa ystävältäsi lainaamasi juhlamekon?
Siihen esim. tippuisi jotain pysyvän tahran jättävää tai se repeytyisi? Pahoittelut tietysti ja millainen korvaus? Mekon arvo vain 30 e, mutta samanlaista ei enää saa ja oli tosi kiva.
Kommentit (11)
En lainaa kavereilta enkä kavereille. Se on paras tapa pilata ystävyys, lainaaminen.
Melkein kyllä kysyisin kaverilta, miten hän haluaa, että toimitaan. Vaikka sanoisi, ettei tarvi mitään tehdä, tarjoa nyt edes sen mekon arvon verran rahaa, ettei sitten jää kaveria kaihertamaan, jos ei kehtaa pyytää ja kaadu siihen ystävyys.
50 euron lahjakortin siihen liikkeeseen mistä mekko on ostettu. Jos ei löydy samanlaista niin voisi ostaa jotain muuta tilalle.
Ja kaikille jeesustelijoille tiedoksi, että elämässä sattuu ja tapahtuu vaikka et lainaisi ikinä mitään. Voit vaikka tiputtaa ja hajottaa kahvikupin ystävän luona kahvitellessasi. Tai tehdä jotain muuta tai sanoa vahingossa jotain, mikä loukkaa ystävääsi. Pitää lopettaa eläminen ja eristäytyä yksin neljän seinän sisään jos kaikessa haluat minimoida riskit.
Ostaisin uuden ystäväni toivomuksen mukaan. En toki mitään tonnin kolttua, mutta suunnilleen saman hintaluokan vaatteen.
Teimme vuosia sitten yrityskaupat ja osa rahoista piti jättää tiettyyn ostoskeskukseen, jonka omisti mies, jonka kanssa yrityskaupan teimme.
Yritimme ostaa järkevästi, valtaosa tuli käyttöön, mm huonekaluja, vaatteita, mutta määrä oli niin posketon, ostin mm aika monta Chanelin laukkua. Tiesin niissä arvo pysyy, kuten on pysynytkin.
Ystäväni on kinunut usein yhtä laukkua lainaan ja olen kieltäytynyt. Tänä kesänä hänen pikkusisko meni naimisiin ja lainasin yhtä. Tein lainapaperit kirjallisena, johon kirjoitin laukun arvon ja jos laukku häviää, hänen pitää ostaa vst uusi. Laukku siellä häissä varastettiin ja ystävä ei ymmärrä hänen pitää käyttää omaa rahaa minulle uuteen laukkuun.
Ole onnellinen summa on noin pieni.
Useimmat tahrat saa pois pesulassa. Oletteko kokeilleet sitä? Vahingoittaja tietty maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Teimme vuosia sitten yrityskaupat ja osa rahoista piti jättää tiettyyn ostoskeskukseen, jonka omisti mies, jonka kanssa yrityskaupan teimme.
Yritimme ostaa järkevästi, valtaosa tuli käyttöön, mm huonekaluja, vaatteita, mutta määrä oli niin posketon, ostin mm aika monta Chanelin laukkua. Tiesin niissä arvo pysyy, kuten on pysynytkin.
Ystäväni on kinunut usein yhtä laukkua lainaan ja olen kieltäytynyt. Tänä kesänä hänen pikkusisko meni naimisiin ja lainasin yhtä. Tein lainapaperit kirjallisena, johon kirjoitin laukun arvon ja jos laukku häviää, hänen pitää ostaa vst uusi. Laukku siellä häissä varastettiin ja ystävä ei ymmärrä hänen pitää käyttää omaa rahaa minulle uuteen laukkuun.
Ole onnellinen summa on noin pieni.
No onneksi teit sopimuksen!
Ensin kuolisin häpeästä. Olen todella kömpelö, ja rikon kaiken mihin kosken, joten olisi kyllä aika ihme että uskaltaisin keltään mekkoa lainata, koska on aivan satavarma että se mekko repeytyisi.
Sitten häpeäkuoleman jälkeen tunkisin väkipakolla setelit kouraan kaverille. Tietenkin hän kohteliaana kieltäytyisi ja toteaisi että ei haittaa, ja ei tarvitse maksaa, ja minun pitäisi pariin kertaan vakuutella (vähintään) että tietysti otat rahat, ja suutun ja loukkaannun enkä puhu sinulle milloinkaan jos et suostu ottamaan rahojani.
Tämä kieltäytyminen ja väkisin tuputtaminen on rasittavaa, mutta kuuluu hyviin tapoihin, molemmin puolin.
Teettäisin ompelijalla uuden ja antaisin bjn