Isänäiti ei ole koskaan minusta ollut kiinnostunut.
Vain veljistä ja serkuista. Yritin lapsena käydä siellä, mutta aina sain kylmää kohtelua. Jos joku rikkoi tai teki jotain kiellettyä, osasivat vierittää syyn minuun ja mummo laittoi syykseni kaiken. Vielä aikuisena isäni kuoltua olen lasteni kanssa yrittänyt lähestyä ja ottaa yhteyttä. Mutta ei kiinnosta. Nyt veljeni sanoi minulle, että minun ei tarvitse perintöä kärkkyä, kun en ole mummon kanssa edes tekemisissä. Että hän se yhteyttä pitää ja minun ei sit tarvitse tulla ahnehtimaan.
Alkoi niin paljon v....taa tuo sanelu ja kohtelu, että taatusti en kiusallakaan luovu siitä, mikä lain mukaan minulle kuuluu.
Mitä sinä tekisit?
Kommentit (4)
"Mikä lain mukaan minulle kuuluu." Tuota.... Lapset eivät peri isovanhempiaan, ellei isovanhemmat ole tehneet testamenttia lastenlastensa hyväksi. Silloinkin rintaperillisille kuuluu lakiosa.
Luultavasti mummosi käytös johtuu jostain johon sinulla ei ole mitään osaa. Et voi tietää mitä perhepiirissä on tapahtunut ennen syntymääsi tai sen jälkeisenä aikana. Sukulaisuussuhteet on joskus hieman hankalia ja syyttömät ihmiset joutuvat sylkykupeiksi.
Mikä laki kirjoitti:
"Mikä lain mukaan minulle kuuluu." Tuota.... Lapset eivät peri isovanhempiaan, ellei isovanhemmat ole tehneet testamenttia lastenlastensa hyväksi. Silloinkin rintaperillisille kuuluu lakiosa.
Edesmennyt isä oli rintaperillinen ja nyt hänen jälkeläisensä.
Onko luvut jääneet kesken?
Tottakai pidät osuudestasi kiinni.