Oma isä..
Olen viimeaikoina välillä miettinyt, pitäisikö ottaa yhteyttä omaan isään jonka kanssa en tekemisissä ole. Hän oli juoppuhullu kun synnyin ja katselin sitä touhua elämäni ensimmäiset 10v kunnes vanhempieni eron myötä muutimme äidin ja pikkuveljeni kanssa 500km päähän synnyinpaikkakunnaltani.
En muista lapsuudestani yhtäkään kaunista tai kivaa asiaa liittyen isääni, ainoastaan pelkoa ja pelottavia asioita. Kuinka eräskin -25 asteinen pakkasyö juoksimme karkuun kuplavolkkariimme, jatkoa en muista, kuinka äiti kasasi makuuhuoneen oven eteen lipastoa estääkseen isän sinne pääsyn, kuinka talviyössä pakenimme ulkovarastoomme piiloon ja säppi kiinni, kuinka menin joskus 5-5v iässä väliin kun hän käsitteli äitiä ja tönäisi minut kumoon jolloin iskin takaraivoni metallikulmaan puisessa säilytysarkussa ja se veren määrä oli valtava jne.
Äitini kuoli syöpään reilut 10v sitten ollessaan 47v, "isä" on tietääkseni elossa ja täyttää loppuvuodesta 65v. Hän ei ole koskaan nähnyt nyt jo teini-ikäisiä lapsiani, en ole voinut edes ajatella moista, sellainen hirviö omien aarteideni lähellä, ei ikinä.
Mutta tosiaan, nyt alkanut miettimään, mutta enpä tiedä...
Kommentit (15)
Niin, jokainen tekee virheitä, mutta jotkut virheet ovat liian suuria ja vaikutuksiltaan niin kauaskantoisia, että asia onkin eri.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, jokainen tekee virheitä, mutta jotkut virheet ovat liian suuria ja vaikutuksiltaan niin kauaskantoisia, että asia onkin eri.
Ap
Mutta onhan tuosta aikaakin jo. Ja paljon suurempiakin virheitä on ihmiset tehneet, sinäkin jäit henkiin, joten relax!
Ja alkkis on aina alkkis. Tiedän myös, ettei hän samalla tavalla lotraa viinalla, mutta eipä älynnyt sitä ennenkuin menetti perheensä. Veli on hänen kanssaan tekemisissä, mutta eipä hän saanutkaan "isän kädestä".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ota ihmeessä yhteyttä kun vielä voit, hänhän on voinut muuttua täysin. Jokainen tekee virheitä, tikulla silmään joka vanhoja muistelee!
Voi myös olla, ettei ole muuttunut. Mutta siltikin voi aina ottaa yhteyttä, jos siltä tuntuu - toki voi miettiä etukäteen, ettei anna esim. numeroaan tai antaa jonkun prepaidin, jos ei haluakaan olla yhteyksissä uudestaan ja epäilee, että mies voisi olla häiriöksi. Ja muutenkin varautua pahimpaan - vaikka lopulta olisikin positiivinenkin yllätys.
Suurin osa miehistähän kyllä rauhoittuu, kun testosteroniarvot tipahtavat.
En ottaisi yhteyttä.
Oma isänikin oli kamala, ei tosin noin kamala, ja häneen en pidä yhteyttä. Miksi pitäisin...
3, olen sanaton, siksipä en sinulle enempää kommentoikaan.
Ap
Veljeltäsi voit ilmeisesti kysellä isästäsi?
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi yhteyttä.
Oma isänikin oli kamala, ei tosin noin kamala, ja häneen en pidä yhteyttä. Miksi pitäisin...
Jonkinlainen välien tai vaivaavien asioiden selvittely? Anteeksianto ja irti päästäminen, vaikka anteeksi ei välttämättä edes pyydettäisikään. Vapautuminen vanhoista asioista.
Älä ota yhteyttä. Hirviöt eivät muutu. Tulet pettymään karvaasti jos kohtaat hänet. Anna olla. Se peto ei ansaitse tavata sinua tai lapsiasi.
En ottaisi yhteyttä. Perustella tuskin tarvii.
Vierailija kirjoitti:
3, olen sanaton, siksipä en sinulle enempää kommentoikaan.
Ap
No itseppä saat miettiä lopun ikäsi sitten että olisiko pitänyt ottaa yhteyttä. Turhasta ylpeydestä saat lopulta kärsiä itse.
T: 3 (joka tajusi saman asian liian myöhään alkkis-äitinsä suhteen)
Voi kuule, tämä on yhtä kaukana ylpeydestä kuin maa on kuusta.
Ei ole minkäänlaista tunnesidettä kys henkilöön, olen vain surullinen siitä mitä menetin, mitä hän menetti ja mitä lapseni ovat menettäneet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, tämä on yhtä kaukana ylpeydestä kuin maa on kuusta.
Ei ole minkäänlaista tunnesidettä kys henkilöön, olen vain surullinen siitä mitä menetin, mitä hän menetti ja mitä lapseni ovat menettäneet.Ap
Viina on yksi pirullinen aine. Ota yhteyttä, sittenpähän näet omin silmin missä mennään. Kun se kerran on Sinua jäänyt mietityttämään, tavatakko vai ei, niin varmaan toivot edes että pyytää anteeksi ja ymmärtää? mitä on saanut teoillaan aikaiseksi.
Minä en ottanut yhteyttä alkoholisti- vanhempaani, hän kuoli ja kummitteli usein unessani.
En ole käynyt haudalla, kun en itseasiassa tiedä minne hänet on haudattu. Syvällä ne haavat ovat minullakin ja tuntuu, etteivät ne koskaan arpeudu.
Tähän ei varmasti ole yhtä oikeaa vastausta. Minusta kuulostaa siltä, että käyt mielessäsi läpi lapsuuttasi ja sitä kautta voisi olla hyvä tavata isäsi ja ehkä kertoa hänelle tunteitasi ja ajatuksiasi. Voi olla, että isäsikin ajattelee sinua, mutta ei uskalla ottaa yhteyttä. Ja toisaalta ei pidä luulla, että tapaaminen on automaattisesti mukava tai johtaa johonkin säännölliseen yhteydenpitoon tai onneen. Jos tapaat hänet, se ei automaattisesti tarkoita, että hyväksyt sen mitä hän on tehnyt tai annat anteeksi.
Ota ihmeessä yhteyttä kun vielä voit, hänhän on voinut muuttua täysin. Jokainen tekee virheitä, tikulla silmään joka vanhoja muistelee!