Suorittajaihmiset. Miten te jaksatte suorittaa?
Kertokaa nyt tällaiselle saamattomalle, että mistä se virta ja motivaatio tulee. Kun itse en jaksaisi suorittaa edes tyyliin yhtä pakollista asiaa päivässä. Vastentahtoisesti suorittaminen on minulle täyttä hepreaa. Olen yrittänyt ajatella, että kelpaisin paremmin jos suoritan, mutta en saa siitäkään ajatuksesta kiinni.
Kommentit (15)
Yleensä suorittajaihmiset masentuu, koska alkavat puhumaan itselleen ajatuksissaan. Samalla he tulevat aina vain hullummaksi ja hullummaksi, eivätkä pysty kuuntelemaan enää muita vaan pelkästään omia ajatuksiaan suorittamisesta. Suorittamiseen liittyvien saavutusten sijaan he tekevät työtä joka vie heitä aina vain kauemmaksi tavoitteistaan.
Ensioireena suorittajan masentumisessa on joogan aloitus, mutta koska siihen osallistutaan myös suorituksena, se vain pahentaa heidän ahdinkoaan. Ole siis ylpeä siitä että nautit itsestäsi sellaisena kuin sinä olet.
No en minä vapaaehtoisesti suoritakkaan. Se on pakkomielle saada koko ajan jotakin tehtyä ja aikaan. Jos kaikki mahdollinen on tehty, aloitetaan uusi kierros. Esimerkiksi talon alan siivoamaan uudelleen, jos en muuta voi juuri sinä päivänä tehdä.
Ei sitä jaksakaan. Mä masennuin kun väsyin suorittamiseen. Nyt oonkin ollut jo 2 kk sairauslomalla.
Enkä toivo tätä kenellekään.
Näkee saaneensa jotain aikaan, ja ai että se on ihana tunne kun saa jonkin roikkumaan jääneen ankean homman pois päiväjärjestyksestä. Tuskin kukaan nyt *aivan kaikesta* suorittamisesta nauttii!
Suurin osa esiintyy suorittamisella muille. Huonoa itsetuntoa ja narsismia. Eivät ymmärrä, että kuollessaan kukaan ei mieti heitä ja tekojaan enää sekuntiakaan - ketään ei kiinnosta. Illuusio omsn elämän ja temisen merkityksellisyydestä.
En minä tee tätä huvikseni enkä jaksa. En osaa lopettaa vaikka kuinka haluaisin. Minä olen kateellinen ihmisille jotka osaavat rentoutua.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa esiintyy suorittamisella muille. Huonoa itsetuntoa ja narsismia. Eivät ymmärrä, että kuollessaan kukaan ei mieti heitä ja tekojaan enää sekuntiakaan - ketään ei kiinnosta. Illuusio omsn elämän ja temisen merkityksellisyydestä.
Tämä on niin totta! Ja vaikea myöntää edes itselleen!
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa esiintyy suorittamisella muille. Huonoa itsetuntoa ja narsismia. Eivät ymmärrä, että kuollessaan kukaan ei mieti heitä ja tekojaan enää sekuntiakaan - ketään ei kiinnosta. Illuusio omsn elämän ja temisen merkityksellisyydestä.
Narsismi ja itsekeskeisyys on kaksi eri asiaa. Pässi.
Minä en suorita yhtään mitään. Elän vain elämääni. Mutta minulla on korkea energiatasoa ja kaikkea siinä elämisen sivussa syntyy. En ole juuri koskaan stressaantunut. Tulin juuri aamulenkillä ja seuraavaksi alan maalata taloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa esiintyy suorittamisella muille. Huonoa itsetuntoa ja narsismia. Eivät ymmärrä, että kuollessaan kukaan ei mieti heitä ja tekojaan enää sekuntiakaan - ketään ei kiinnosta. Illuusio omsn elämän ja temisen merkityksellisyydestä.
Narsismi ja itsekeskeisyys on kaksi eri asiaa. Pässi.
Tietysti ovat, debiili. Opettele lukemaan. Molempia esiintyy suorituspersoonassa. Kumpaakin problematiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en suorita yhtään mitään. Elän vain elämääni. Mutta minulla on korkea energiatasoa ja kaikkea siinä elämisen sivussa syntyy. En ole juuri koskaan stressaantunut. Tulin juuri aamulenkillä ja seuraavaksi alan maalata taloa.
Ihan varmasti niin 😂
Haluatko kertoa meille kaikille mitä muuta olet touhunnut ja näkikö naapurit varmasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en suorita yhtään mitään. Elän vain elämääni. Mutta minulla on korkea energiatasoa ja kaikkea siinä elämisen sivussa syntyy. En ole juuri koskaan stressaantunut. Tulin juuri aamulenkillä ja seuraavaksi alan maalata taloa.
Ihan varmasti niin 😂
Haluatko kertoa meille kaikille mitä muuta olet touhunnut ja näkikö naapurit varmasti?
Ja illalla julkaisu Faceen kuvineen ”päivän touhuista”. ”Näin minä vaan elelen!”
Hyvä ketju ja helpottaa minua.
Olen 30v elämästäni tehnyt asioita toisten eteen ja muutama vuosi sitten tajusin ettei kukaan koskaan edes kysy voisiko auttaa minua.
Sen jälkeen aloin karsimaan mm yhdistystoiminnan kautta tekemisiä ja siitä seurasi ystävänä pitämieni tahojen täydellinen menetys.
Lisäksi olen saanut negatiivista palautetta tekemättä jättämisestä, mutta eipä kehuttu ennen kuin tein talkoilla ja omalla rahalla jopa maksoin.
Tästä on seurannut, että olen varmaankin masentunut jossain määrin enkä saa enää edes kotia siivottua.
Eli en enää suorita, mutta pää ei kestä tätäkään elämää.
No kuka väitti että se olisi helppoa? Kyllä itsellä on ollut pää leveämispisteessä jo monesti tän suorituspakkomielteen takia.