Onneksi on vain yksi lapsi
Kun katsoo sivusta naapureiden monilapsisien perheiden touhua, on todella upeaa, että itsellä vain yksi. Nostan hattua, että joku jaksaa moneen kertaan ja vuosikaudet hoitaa vaipanvaihdot, syöttämiset, nukuttamiset jne muut pikkulapsijutut. Yksi kerta riitti, enempää ei olisi jaksanut.
Kommentit (33)
Täsmälleen samat fiilikset. Täytyy toki nostaa hattua niille, jotka jaksavat. Itse en jaksaisi. Tai sittens sitä tämän yhden kanssa ottaa kaiken niin pilkuntarkasti. Jos hölläisi, ja varmaan pakko olisikin höllätä, seuraavien kanssa.
Erittäin samaa mieltä. Oma elämä menee vuosi vuodelta eteenpäin. Toiset tekee vaipanvahtoja kymmenen vuottakin.
Ikävuosina 12-16 olin tuosta erityisen kiitollinen. Kyllä toisen aikuisen lapsen voisi ottaakin, jos joku muu odottaisi, synnyttäisi ja kasvattaisi. Ei ollut mun homma.
Onneksi sain yhdellä kertaa kaksi :)
Harmi että vanhempani ajattelivat sanoin. Kaipaan sisaruksia.
Ihmiset on nykyään niin laiskoja. Ei jaksa mitään, kaikki on niin rasittavaa ja väsyttää aina. Itseään pitää kehittää ja saada elämyksiä, ei siinä ehdi vaippaa vaihtamaan.
Jep. Ja nyt kun ne on teinejä, on kaikki tuhat kertaa vaikeampaa... Ottaisin takaisin sen pikkulapsiajan vaipanvaihtoineen vaikka heti!
Vierailija kirjoitti:
Harmi että vanhempani ajattelivat sanoin. Kaipaan sisaruksia.
Ethän itse tee samaa virhettä.
Niinpä! Minulle sattui tulemaan vielä äärimmäisen helppo lapsi, jonka kanssa on voinut hyvin pienestä saakka tehdä melkeinpä mitä vain.
Lapsi kyllä toivoi sisarusta jonkun aikaa. Sitten kävi useamman kerran niin, että jonkun tuttavaperheen pienempi lapsi teki Legoille ja muille tuhojaan, rikkoi yhden toisen (vielä ulkomailta tuodun ns. korvaamattoman) lelun ja sai muutenkin aikaan kaaoksen. Sen jälkeen loppui pikkusiskon pyytäminen eikä halua meille edes kylään pienempiä lapsia.
Näin sen huomaa että itsekkäät vanhemmat (minä, minä, minä...MINUN aikani) kasvattavat itsekkäitä ainoita lapsia. Noin niitä työelämän narsisteja ja koulun pihojen pomottajia tehdään. Mutta kun on se niiiiin helppoo hei siiiis ihaanaaaa! :):)
Nimim. Kolme tasa arvoon kasvatettua ja rakasta VAIVAN ARVOISTA lasta
Vierailija kirjoitti:
Näin sen huomaa että itsekkäät vanhemmat (minä, minä, minä...MINUN aikani) kasvattavat itsekkäitä ainoita lapsia. Noin niitä työelämän narsisteja ja koulun pihojen pomottajia tehdään. Mutta kun on se niiiiin helppoo hei siiiis ihaanaaaa! :):)
Nimim. Kolme tasa arvoon kasvatettua ja rakasta VAIVAN ARVOISTA lasta
En pääse jyvälle korrelaatiosta. Meillä kasvatetaan yhteiskuntakelpoiseksi yksi lapsi kunnolla, mutta ei tehdä sitä samaa ruljanssia kuin kerran.
Vierailija kirjoitti:
Näin sen huomaa että itsekkäät vanhemmat (minä, minä, minä...MINUN aikani) kasvattavat itsekkäitä ainoita lapsia. Noin niitä työelämän narsisteja ja koulun pihojen pomottajia tehdään. Mutta kun on se niiiiin helppoo hei siiiis ihaanaaaa! :):)
Nimim. Kolme tasa arvoon kasvatettua ja rakasta VAIVAN ARVOISTA lasta
Osaako ne lapset myös ymmärtää yleistämättä erilaisia valintoja?
En (edes) jälkiviisaana luopuisi yhdestäkään vaipanvaihdosta, yhtäkään en antaisi pois. Niin ovat rakkaita, kaikki viisi.
Meillä kolme, nyt jo aikuisia/aikuistumassa. Elämän tärkeimmät ihmiset. On ollut ihanaa ja on ollut rankkaa. Olen ollut täysin sitoutunut äitiyteen ja perhe-elämään, se on ollut tärkein asia. Nyt jo ns. omaa aikaa enemmän. Olen akateemisesti koulutettu ja käynyt koko ajan töissä, se tai mikään muukaan ei ole antanut läheskään niin paljon kuin lapset. Eikä toisaalta vienyt voimia niin paljon ja raastanut sydäntä. Mutta ymmärrän hyvin, että joillekin yksi lapsi on paras ratkaisu. Ei ainokaisesta välttämättä tule itsekästä, tutkimusten mukaan ovat jopa sosiaalisempia kuin monilapsisessa perheessä kasvaneet.
Ap jatkaa. Kenenkään useampi lapsi ei ole minulta pois. Pikkulapsiaika ei vain ollut minun ja meidän juttu. Ap on muuten mies. Vaimo ajattelee samoin. On puhuttu. Itse en ollut pikkulapsiaikaan töissä kuin satunnaisesti, joten osallistuin pojan hoitoon täysillä koko ajan. Ihan kaikkea tein. Nyt poika 15 ja paskat se teini-ikä mikään vaikea ole. Ehkä osaamme käsitellä häntä. Koulu hoituu, vaikka koneen ääressä aika kuluu jne. En missään nimessä vaihtaisi teiniaikaa pikkulapsiaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kolme, nyt jo aikuisia/aikuistumassa. Elämän tärkeimmät ihmiset. On ollut ihanaa ja on ollut rankkaa. Olen ollut täysin sitoutunut äitiyteen ja perhe-elämään, se on ollut tärkein asia. Nyt jo ns. omaa aikaa enemmän. Olen akateemisesti koulutettu ja käynyt koko ajan töissä, se tai mikään muukaan ei ole antanut läheskään niin paljon kuin lapset. Eikä toisaalta vienyt voimia niin paljon ja raastanut sydäntä. Mutta ymmärrän hyvin, että joillekin yksi lapsi on paras ratkaisu. Ei ainokaisesta välttämättä tule itsekästä, tutkimusten mukaan ovat jopa sosiaalisempia kuin monilapsisessa perheessä kasvaneet.
Jep, ainoa lapsi ei välttämättä ole itsekäs. Mutta pakko huomauttaa, että itsekkyys ja sosiaalisuus eivät ole toistensa vastakohtia. Epäsosiaalinen ihminen ei välttämättä ole itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kolme, nyt jo aikuisia/aikuistumassa. Elämän tärkeimmät ihmiset. On ollut ihanaa ja on ollut rankkaa. Olen ollut täysin sitoutunut äitiyteen ja perhe-elämään, se on ollut tärkein asia. Nyt jo ns. omaa aikaa enemmän. Olen akateemisesti koulutettu ja käynyt koko ajan töissä, se tai mikään muukaan ei ole antanut läheskään niin paljon kuin lapset. Eikä toisaalta vienyt voimia niin paljon ja raastanut sydäntä. Mutta ymmärrän hyvin, että joillekin yksi lapsi on paras ratkaisu. Ei ainokaisesta välttämättä tule itsekästä, tutkimusten mukaan ovat jopa sosiaalisempia kuin monilapsisessa perheessä kasvaneet.
Jep, ainoa lapsi ei välttämättä ole itsekäs. Mutta pakko huomauttaa, että itsekkyys ja sosiaalisuus eivät ole toistensa vastakohtia. Epäsosiaalinen ihminen ei välttämättä ole itsekäs.
Olet oikeassa. Tarkoitus ei ollut rinnastaa noita kahta asiaa, vaikka olivat samassa lauseessa. Anteeksi epätarkkuus.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa. Kenenkään useampi lapsi ei ole minulta pois. Pikkulapsiaika ei vain ollut minun ja meidän juttu. Ap on muuten mies. Vaimo ajattelee samoin. On puhuttu. Itse en ollut pikkulapsiaikaan töissä kuin satunnaisesti, joten osallistuin pojan hoitoon täysillä koko ajan. Ihan kaikkea tein. Nyt poika 15 ja paskat se teini-ikä mikään vaikea ole. Ehkä osaamme käsitellä häntä. Koulu hoituu, vaikka koneen ääressä aika kuluu jne. En missään nimessä vaihtaisi teiniaikaa pikkulapsiaikaan.
Juu!! Se on helvetin helppo kasvattaja tuo tietokone. Sinne kun unohtaa sen ääreen muutamaksi päiväksi, niin saa olla ihan rauhassa. Onneksi teillä vaan yksi lapsi niin ei tarvi olla kuin yksi kone.
T. Se viiden äiti
Sama täällä ja ne uhmaiätkin jää yhteen kertaan ja on nopeasti ohi. Sitten kun lapsi on maailmalla, voi panostaa omaan elämään ihan täysillä.