Onneksi on vain yksi lapsi

Onneksi minulla on kaksi äärettömän rakasta lasta <3 tyttö ja poika. Mikään ei ole niin tärkeää kuin se että ihmisellä on sisarus! Se on todella hieno asia ja olen niin kiitollinen lapsistani, he ovat nyt aikuisia ja edelleen ollaan tosi läheisiä. Päivääkään en vaihtaisi pois, kaikki on ehdottomasti vain ja ainoastaan plussan puolella, uhma iät ,murkku iät jne .Se on tuonut elämään rikkautta ja suurta rakkautta mitä en mistään hinnasta vaihtaisi pois! 

Onneksi on kaksi lasta. Miksi? No kun halusimme 2 lasta. Tyttö ja poika.

Meille yksi olisi ollut liian vähän ja kolme liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minulla on kaksi äärettömän rakasta lasta <3 tyttö ja poika. Mikään ei ole niin tärkeää kuin se että ihmisellä on sisarus! Se on todella hieno asia ja olen niin kiitollinen lapsistani, he ovat nyt aikuisia ja edelleen ollaan tosi läheisiä. Päivääkään en vaihtaisi pois, kaikki on ehdottomasti vain ja ainoastaan plussan puolella, uhma iät ,murkku iät jne .Se on tuonut elämään rikkautta ja suurta rakkautta mitä en mistään hinnasta vaihtaisi pois! 

Tämä kirjoitus näyttää siltä kuin se olisi kipioitu jostain naistenlehdestä. Jotenkin persoonaton ja vailla omakohtaisen kokemuksen tuntua. Mainos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa. Kenenkään useampi lapsi ei ole minulta pois. Pikkulapsiaika ei vain ollut minun ja meidän juttu. Ap on muuten mies. Vaimo ajattelee samoin. On puhuttu. Itse en ollut pikkulapsiaikaan töissä kuin satunnaisesti, joten osallistuin pojan hoitoon täysillä koko ajan. Ihan kaikkea tein. Nyt poika 15 ja paskat se teini-ikä mikään vaikea ole. Ehkä osaamme käsitellä häntä. Koulu hoituu, vaikka koneen ääressä aika kuluu jne. En missään nimessä vaihtaisi teiniaikaa pikkulapsiaikaan.

Juu!! Se on helvetin helppo kasvattaja tuo tietokone. Sinne kun unohtaa sen ääreen muutamaksi päiväksi, niin saa olla ihan rauhassa. Onneksi teillä vaan yksi lapsi niin ei tarvi olla kuin yksi kone.

T. Se viiden äiti

Juuri tämä oli pointti yhdestä lapsesta. Olen onnellinen puolestasi, että sinulla on viisi lasta.

Mulla myös yksi, 22v. Olin noin samanikäinen kun hänet synnytin.

Toisaalta talo on ollut aina täynnä kavereita ja nyt on tyttöystäviä.

Onneksi vain yksi synnytys ja kaksoset,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa. Kenenkään useampi lapsi ei ole minulta pois. Pikkulapsiaika ei vain ollut minun ja meidän juttu. Ap on muuten mies. Vaimo ajattelee samoin. On puhuttu. Itse en ollut pikkulapsiaikaan töissä kuin satunnaisesti, joten osallistuin pojan hoitoon täysillä koko ajan. Ihan kaikkea tein. Nyt poika 15 ja paskat se teini-ikä mikään vaikea ole. Ehkä osaamme käsitellä häntä. Koulu hoituu, vaikka koneen ääressä aika kuluu jne. En missään nimessä vaihtaisi teiniaikaa pikkulapsiaikaan.

Juu!! Se on helvetin helppo kasvattaja tuo tietokone. Sinne kun unohtaa sen ääreen muutamaksi päiväksi, niin saa olla ihan rauhassa. Onneksi teillä vaan yksi lapsi niin ei tarvi olla kuin yksi kone.

T. Se viiden äiti

Miksi olet ilkeä? Ei tietokone kasvata lasta, vaikka lapsia olisi yksi. Yksilapsinen perhe voi olla köyhä ja siksi ei ole hankittu enempää lapsia. Perhe voi olla yksilapsinen monesta syystä. Voi olla varakaskin.

Ihan samalla tavalla monilapsisissa perheissä on tietokoneita tai voi olla olematta.

Jos lapselta on kuollut sisarus joko keskenmenoja tai myöhemmin ja lapsi on ainoa, ei todellakaan kaivata ilkeitä kommentteja enempää ja itsekkäiksi nimittelyä, kun ei ole edes itsekäs. Lapsi on syytön siihen, millaiseen elämään hän on syntynyt.

Olisit nöyränä onnellinen että olet saanut eläviä lapsia.

Tutkimusten mukaan ainoat lapset eivät ole itsekkäitä. Asia on päinvastoin.

Olen avustanut taloudellisesti monilapsisia perheitä. En tiennytkään, että se on itsekästä. Anteeksi, yritän lopettaa avustamisen, jos se on niin itsekästä. Tältä palstalta olen oppinut, että sillä rahalla pitäisi varata itselle joku matka.

Niinhän ne seuraavat lapset tuo lisää työtä, murhetta ja ärtymystä, mutta myös lisää rakkautta, iloa ja hauskuutta. Jokaisen oma valinta on se, että haluaako mahdollisimman vähän negatiivisia asioita vai mahdollisimman paljon positiivisia. Molemmat yhtä hyviä päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa. Kenenkään useampi lapsi ei ole minulta pois. Pikkulapsiaika ei vain ollut minun ja meidän juttu. Ap on muuten mies. Vaimo ajattelee samoin. On puhuttu. Itse en ollut pikkulapsiaikaan töissä kuin satunnaisesti, joten osallistuin pojan hoitoon täysillä koko ajan. Ihan kaikkea tein. Nyt poika 15 ja paskat se teini-ikä mikään vaikea ole. Ehkä osaamme käsitellä häntä. Koulu hoituu, vaikka koneen ääressä aika kuluu jne. En missään nimessä vaihtaisi teiniaikaa pikkulapsiaikaan.

Juu!! Se on helvetin helppo kasvattaja tuo tietokone. Sinne kun unohtaa sen ääreen muutamaksi päiväksi, niin saa olla ihan rauhassa. Onneksi teillä vaan yksi lapsi niin ei tarvi olla kuin yksi kone.

T. Se viiden äiti

Miksi olet ilkeä? Ei tietokone kasvata lasta, vaikka lapsia olisi yksi. Yksilapsinen perhe voi olla köyhä ja siksi ei ole hankittu enempää lapsia. Perhe voi olla yksilapsinen monesta syystä. Voi olla varakaskin.

Ihan samalla tavalla monilapsisissa perheissä on tietokoneita tai voi olla olematta.

Jos lapselta on kuollut sisarus joko keskenmenoja tai myöhemmin ja lapsi on ainoa, ei todellakaan kaivata ilkeitä kommentteja enempää ja itsekkäiksi nimittelyä, kun ei ole edes itsekäs. Lapsi on syytön siihen, millaiseen elämään hän on syntynyt.

Olisit nöyränä onnellinen että olet saanut eläviä lapsia.

Tutkimusten mukaan ainoat lapset eivät ole itsekkäitä. Asia on päinvastoin.

Olen avustanut taloudellisesti monilapsisia perheitä. En tiennytkään, että se on itsekästä. Anteeksi, yritän lopettaa avustamisen, jos se on niin itsekästä. Tältä palstalta olen oppinut, että sillä rahalla pitäisi varata itselle joku matka.

Koulu hoituu vaikka tietokoneen ääressä aika meneekin... Onneksi on useampi lapsi eikä aika mene tietokoneella. Siellähän se aika menee eikä tarvi miettiä mitä lapsi touhuaa.

Kiva, että ole saanut juuri haluamasi määrän lapsia. Arvelen, että naapurisikin on. 

Minä taas kovasti olisin myös sen toisen lapsen halunnut mutta ei ole ilmaantunut. Onhan tässä toki puolensa kun on vain yksi, nyt jo helppoon ikään ehtinyt lapsi. En silti todellakaan odota että "pääsisi taas elämään omaa elämää" niin kuin jotkut lapselliset, vaan nautin tästä elämästä paljon enemmän kun on tämä lapsi. Kun perheessä on kaksi tasaveroista aikuista, on ainakin meillä molemmat saaneet tehdä myös tarpeeksi niitä omiakin juttuja. Silti itse koen, että parasta on, kun teemme koko perheenä asioita, oli se sitten arkista ruuan laittamista ja syömistä, iltasadun lukemista tai sitten reissaamista eri paikkoihin. Tällaista elämää voisin elää ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä ja ne uhmaiätkin jää yhteen kertaan ja on nopeasti ohi. Sitten kun lapsi on maailmalla, voi panostaa omaan elämään ihan täysillä.

Jos ei yhtä lasta enempää jaksa, vaikea uskoa että "panostaa omaan elämään täysillä" olisi mitään sen kummempaa kuin Salkkarit arki-iltaisin ja viikonloppuisin pullo valkkaria kesäisin ja punkkua talvisaikaan.

Mulla on kolme suht helppoa lasta (ei koliikkia, allergioita, erityisyyttä jne.) ja täytyy sanoa, etten ole koskaan ollut onnellisempi kuin nuorimman vauva- ja taaperoajan. Kaikki asiat olivat tuttuja ja helppoja, päinvastoin kun ekan kohdalla, jolloin jokaista parahdustakin piti miettiä, että mikähän nyt on hätänä. Oli todella rentoa. Mutta tietysti mulla oli tuuria, jos ensimmäisen kanssa on ollut esim. koliikkia niin voin vain kuvitella sitä kynnystä lähteä samaan rumbaan uudelleen.

Isommat jo aikuisia ja nuorinkin kohta, haikeus tulee kun hänkin muuttaa pois kotoa. Loistavia tyyppejä, mutta heillä oma elämä edessä ja ihana seurata kuinka läheisiä he toisilleen ovat.