Miten saada mies osallistumaan perhe-elämään?
Meillä on pieni tyttö, vähän yli kaksi kuukautta vanha. Lapsi oli molempien halusta alulle saatettu, jouduimme käymään jonkin aikaa lapsettomuushoidoissakin, jotta raskaus onnistui. Koko raskausajan mieheni oli hyvin osallistuva ja innostunut tulevasta vauvasta ja raskaudesta, mutta pian synnytyksen jälkeen hän lopetti osallistumasta perhe-elämäämme. Synnytys oli vaikea, ja sain repeämiä, jotka eivät vielä ole täysin parantuneet, tai siis jonkun verran kipuja on vielä, ja tarvitsisin todella miehen tukea ihan arjessamme.
Imetän, joten herään yksin öisin imettämään vauvaa muutaman tunnin välein, mies ei ole kertaakaan herännyt yöllä, hän on kyllä ehdottanut että voisi nukkua työhuoneessamme yöt, jotta ei "häiritsisi" heräämisiäni. Minä taas olen pyytänyt häneltä, että hän voisi edes viikonloppuisin joskus herätä vauvan syötölle, voisin pumpata maitoa pulloon, jotta saisin nukkua edes joskus. Olen todella väsynyt kun joudun heräämään melkein tunnin välein öisin (vauva herää niin usein). Mies ei sano tähän mitään, joten häntä ei kai kiinnosta suostua heräämiseen. Hän ei edes pyynnöstäni vaihda vaippaa, nukuta tyttöä tai leiki hänen kanssaan, kaikki jää minulle. Mies viettää paljon aikaa harrastuksensa parissa poissa kotoa, siis saman verran kuin ennen lasta. En koskaan tiedä mihin aikaan hän sieltä palaa, se oli ok ennen lasta mutta ei enää. Kun mies on kotona niin hän viettää aikaa autotallissa nikkaroiden jotain. Jos menen sinne vauvan kanssa hän ärsyyntyy. Jos taas menen yksin niin hän ilahtuu, ja toivoo että autan jossain nikkaroinnissa. En tosin pysty, koska missä tyttö olisi sillä aikaa?
Miten saada mies osallistumaan perhe-elämään? Nyt tuntuu, että hän ei edes ole osa meidän perhettä.
Kommentit (171)
Osaisiko joku kommentoida tähän? Onko kellekään käynyt samoin?
Myös miehiltä olisi kiva saada kommentteja että mitä minun pitäisi tehdä. Ap.
Vaikea miehenä samaistua ollenkaan kun jos mulla olisi tyttö niin olisin mukana ihan täysillä..
Vierailija kirjoitti:
Vaikea miehenä samaistua ollenkaan kun jos mulla olisi tyttö niin olisin mukana ihan täysillä..
Niin minäkin miehestäni luulin, ja niin hän kai luuli itse itsestäänkin etukäteen. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea miehenä samaistua ollenkaan kun jos mulla olisi tyttö niin olisin mukana ihan täysillä..
Niin minäkin miehestäni luulin, ja niin hän kai luuli itse itsestäänkin etukäteen. Ap.
Niin no mun sanomisella on ehkä enemmän painoarvoa koska olen ammatiltani lastenhoitaja.
Teillä on se ongelma, että perhe-elämä merkitsee eri asioita. Sinulle se on pelkkä vauva, miehelle vähän enemmän.
Mutta ihan ensimmäisenä suosittelen sitä, että et öisin jokaiseen vauvan inahdukseen reagoi. Lapselle ei tapahdu mitään pahaa, vaikka hän välillä heräilee eikä kukaan tulekaan tunkemaan tissiä suuhun. On turha tehdä itselleen marttyyrinkruunua asiasta, jonka itse aiheuttaa.
Paitsi tietenkin silloin, jos vauva pitää ruokkia 24/7 tunnin välein, silloin menisin välittömästi lääkärin luokse, koska lapsella on jotain ongelmia.
Mä en jaksanut edes lukea tuota sun tarinaa läpi.. sitä mä vain en tajua että miksi te aina odotatte että se toinen ottaa vapaaehtoisesti osaa? Se on sen lapsen siittänyt = se on sillon mukana siinä asiassa. En mä lähtis kyselemään voitko syöttää jos mä nukun. Sanoisin että pakko saada nukkua, siellä on maitoa, hoida asia.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on se ongelma, että perhe-elämä merkitsee eri asioita. Sinulle se on pelkkä vauva, miehelle vähän enemmän.
Mutta ihan ensimmäisenä suosittelen sitä, että et öisin jokaiseen vauvan inahdukseen reagoi. Lapselle ei tapahdu mitään pahaa, vaikka hän välillä heräilee eikä kukaan tulekaan tunkemaan tissiä suuhun. On turha tehdä itselleen marttyyrinkruunua asiasta, jonka itse aiheuttaa.
Paitsi tietenkin silloin, jos vauva pitää ruokkia 24/7 tunnin välein, silloin menisin välittömästi lääkärin luokse, koska lapsella on jotain ongelmia.
Tarkoitatko, että miestä ei enää kiinnosta tyttömme, koska minä reagoin öisin tytön jokaiseen itkuun? Eli itse olen aiheuttanut miehen käytöksen? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksanut edes lukea tuota sun tarinaa läpi.. sitä mä vain en tajua että miksi te aina odotatte että se toinen ottaa vapaaehtoisesti osaa? Se on sen lapsen siittänyt = se on sillon mukana siinä asiassa. En mä lähtis kyselemään voitko syöttää jos mä nukun. Sanoisin että pakko saada nukkua, siellä on maitoa, hoida asia.
Vähän ohis, mutta entä jos toinen ei hoida vaikka käskisi hoitamaan?
Kun mies on kotona niin hän viettää aikaa autotallissa nikkaroiden jotain. Jos menen sinne vauvan kanssa hän ärsyyntyy. Jos taas menen yksin niin hän ilahtuu, ja toivoo että autan jossain nikkaroinnissa. En tosin pysty, koska missä tyttö olisi sillä aikaa?
Meillä tyttö istui välillä turvakaukalossa ja katseli, kun isänsä teki asioita mm. autotallissa, pihalla jne. Tuntitolkulla ei toki voi pientä "istuttaa" istuimessa, mutta jonkin aikaa kuitenkin. Molemmat viihtyivät tosi hyvin. Vuosien mittaan ovat rakennelleet, remontoineet jne. paljon yhdessä.
Siirry rintaruokinnasta korvikkeisiin niin saatte molemmat nukkua. Elämä alkaa sujumaan ja kaikki järjestyy. Antakaa aikaa parantua synnytysvaurioista.
Vierailija kirjoitti:
Kun mies on kotona niin hän viettää aikaa autotallissa nikkaroiden jotain. Jos menen sinne vauvan kanssa hän ärsyyntyy. Jos taas menen yksin niin hän ilahtuu, ja toivoo että autan jossain nikkaroinnissa. En tosin pysty, koska missä tyttö olisi sillä aikaa?
Meillä tyttö istui välillä turvakaukalossa ja katseli, kun isänsä teki asioita mm. autotallissa, pihalla jne. Tuntitolkulla ei toki voi pientä "istuttaa" istuimessa, mutta jonkin aikaa kuitenkin. Molemmat viihtyivät tosi hyvin. Vuosien mittaan ovat rakennelleet, remontoineet jne. paljon yhdessä.
Tätä olen yrittänytkin, mutta mies siis ärsyyntyy, jos otan tytön mukaan. Ilahtuu jos menen ilman vauvaa. Eli vauva ei saisi olla paikan päällä siinä turvakaukalossa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku kommentoida tähän? Onko kellekään käynyt samoin?
Myös miehiltä olisi kiva saada kommentteja että mitä minun pitäisi tehdä. Ap.
Varmasti kaikille, jotka tekevevät lapset teini-ikäisenä. "Mä haluun vauvan"
Toisena sitten, joku tinderistä valittu "kumppani" ja 2 kk seurustelun jälkeen raskaaksi.
Sinun olisi pitänyt kasvaa ensin aikuiseksi ja valita "miehesi" hieman järkevämmin.
No meilla oli taman tyylista. Vaikka viela arsyttavammin, etta kun oli perhetta kylassa ja jopa yon yli. Niin sitten mies osallistui ja jopa yo-syotti. Hiukkasen potutti, etta esitti 'hyvaa isaa'.. Mies ei vaan ollut kiinnostunut lapsesta. Erohan siita tuli, tosin vasta liian myohaan. Ois pitany erota kun lapsi oli 3v viimeistaan. Nyt roolit on muuttuneet. Mies pyyta lasta luokseen kaymaan, mutta ei lasta kiinnosta.
taas mies joka ei osaa toimia kuten av-mamma haluaa. Jätä se, sika!
Vierailija kirjoitti:
Teillä on se ongelma, että perhe-elämä merkitsee eri asioita. Sinulle se on pelkkä vauva, miehelle vähän enemmän.
Mutta ihan ensimmäisenä suosittelen sitä, että et öisin jokaiseen vauvan inahdukseen reagoi. Lapselle ei tapahdu mitään pahaa, vaikka hän välillä heräilee eikä kukaan tulekaan tunkemaan tissiä suuhun. On turha tehdä itselleen marttyyrinkruunua asiasta, jonka itse aiheuttaa.
Paitsi tietenkin silloin, jos vauva pitää ruokkia 24/7 tunnin välein, silloin menisin välittömästi lääkärin luokse, koska lapsella on jotain ongelmia.
Jotkut vauvat heräilevät tunnin,parin välein. Ihan normaalia. Jos vauva itkee,vanhemman tehtävä on vastata itkuun ja rauhoittaa vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku kommentoida tähän? Onko kellekään käynyt samoin?
Myös miehiltä olisi kiva saada kommentteja että mitä minun pitäisi tehdä. Ap.
Varmasti kaikille, jotka tekevevät lapset teini-ikäisenä. "Mä haluun vauvan"
Toisena sitten, joku tinderistä valittu "kumppani" ja 2 kk seurustelun jälkeen raskaaksi.
Sinun olisi pitänyt kasvaa ensin aikuiseksi ja valita "miehesi" hieman järkevämmin.
Olen 35, mies on 36. Emme ole teinejä, takana useamman vuoden avioliitto ja puolen vuoden lapsettomuushoidotkin. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on se ongelma, että perhe-elämä merkitsee eri asioita. Sinulle se on pelkkä vauva, miehelle vähän enemmän.
Mutta ihan ensimmäisenä suosittelen sitä, että et öisin jokaiseen vauvan inahdukseen reagoi. Lapselle ei tapahdu mitään pahaa, vaikka hän välillä heräilee eikä kukaan tulekaan tunkemaan tissiä suuhun. On turha tehdä itselleen marttyyrinkruunua asiasta, jonka itse aiheuttaa.
Paitsi tietenkin silloin, jos vauva pitää ruokkia 24/7 tunnin välein, silloin menisin välittömästi lääkärin luokse, koska lapsella on jotain ongelmia.
Jotkut vauvat heräilevät tunnin,parin välein. Ihan normaalia. Jos vauva itkee,vanhemman tehtävä on vastata itkuun ja rauhoittaa vauvaa.
Näin. Ihan senkin vuoksi, että jos itkuun ei reagoi niin se yltyy vain ja sitten ei nuku enää kukaan, edes naapurit.
Äiti herää vauvan itkuun, isä ei.
Vierailin sisareni perheessä, yöllä esikoinen itki ja kaikki vierailulla olleet naiset heräsivät. Myös lapsettomat. Miehet nukkuivat eikä heillä ollut aavistustakaan yöitkuista.
Voisiko tuo olla osa perimää eli aiemmin miehet tekivät enemmän töitä ulkona ja naiset hoitivat kodin ja lapset? Osa miehistä ei ole vielä havahtunut siihen, ettei enää eletä, kuten historiassa.
Sinulla on oikeus lepoon eli laita äidinmaitoa pulloon ja mene vaikka vanhempiesi luo tms. nukkumaan. Mies hoitaa yhteisen vauvan.
Vierailija kirjoitti:
Siirry rintaruokinnasta korvikkeisiin niin saatte molemmat nukkua. Elämä alkaa sujumaan ja kaikki järjestyy. Antakaa aikaa parantua synnytysvaurioista.
Haha. Meidän korvikeruokittu, huonosti nukkuva vauva heräilee nyt vuoden iässäkin vielä 4-10kertaa yössä.
Pieni tyttömme on terve ja todella suloinen vauva. Miksi mies ei ole kiinnostunut hänestä? Lähetin miehelle heti viestin, kun tyttö hymyili ekan kerran (mies ei ollut silloin kotona), mutta en saanut mitään vastausta siihen viestiin, en edes yhtä hymiötä. Kun lähetän miehelle jotain muita viestejä kesken päivän, jotka ei koske tyttöämme, niin hän vastaa niihin heti aina. Olemme olleen kuitenkin useamman vuoden naimisissakin ennen lapsen saamista, enkä osannut ollenkaan aavistaa, että tässä kävisi näin. Ap.