Maailma on tehty puheliaille ja sosiaalisille.

Niin näyttää olevan. Nykymaailmassa melkein kaikissa ammateissa vaaditaan ulospäinsuuntautuneisuutta. Tunnen ujon ihmisen, joka haluaisi kirjailijaksi, mutta ei uskalla, koska nykyään kirjailijalta odotetaan runsasta esilläoloa ja mm. oman markkinointinsa hoitamista mediassa.

Maailmassa nyt pärjää ne jotka osaavat ja uskaltavat avata suunsa. Ihmisten välinen kanssakäyminen kun perustuu kommunikoinnille, ja sitä kautta siis verbaaliselle ilmaisulle eli puhumiselle.

Jos ja kun joku piiloutuu kotiinsa, pakenee jokaista lähestymis yritystä, mulkoilee vihaisesti luolastaan, mitä pitäisi ajatella sellaisesta ihmisestä?

Miten sen kaltainen ihminen pärjää yhtään missään tilanteessa? Jos jokaista sanaa saa kiskoa pihdeillä ulos. Jos minkäänlaista oma-aloitteisuutta ei ole. Jos paetaan paikalta. Kenellä on aikaa ja kärsivällisyyttä? Vihamielisyys ja torjuminen ei houkuttele ketään lähemmäksi.

Noinhan se vähä on. 

Olen huomannut. Tai en tuota, että ujoja pidetään tyhminä, mutta muuten olen huomannut, että aina pitäisi olla ekstrovertti. Ujoutta kyllä pidetään huonona piirteenä. Vaikeampi saada töitä, kun ei ole niin sosiaalinen ja ulospäinsuuntaunut yltiö positiivinen.

Ärsyttää kun kouluissakin aina toistellaan sitä, että ei niillä arvosanoilla ole väliä, riittää että olet hyvä tyyppi. Just, tuntuu, että menee ahkera opiskelu hukkaan, ja huutajat saa sitten ne työpaikat.

Ole parempi kuin ne huutajat. Minäkin olen ja sain ihan hyvän työn, jossa ei yleensä tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Kaikkien ei ole pakko olla kenkäkauppiaita. On niitä introverteillekin sopivia töitä. Kuten yövartija.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun kouluissakin aina toistellaan sitä, että ei niillä arvosanoilla ole väliä, riittää että olet hyvä tyyppi. Just, tuntuu, että menee ahkera opiskelu hukkaan, ja huutajat saa sitten ne työpaikat.

Ikävä kyllä, se joka markkinoi itsensä paremmin, saa työn enemmin kuin se, jolla on hyvät numerot. Itseasiassa suhteilla menevät ovat ykkösenä. Sitten hyvin puhuvat tyypit.

Mutta äläs huolehi, tämä koskee vain töitä, joita kuka tahansa voisi tehdä pienellä koulutuksella. Silloin, kun kyseessä on haastava ja aivoja vaativa työ, taidoilla, numeroilla on merkitystä. Itse yritän saada mahdollisimman hyvän todistuksen AMKista, niin a) helpottaa työn saantia b) avaa enemmän mahdollisuuksia jatkaa opiskelua pidemmälle.

Niin, mut entä jos siinä työssä vaaditaan niitä markkinointitaitoja?! :D Ku esim. numerot ei kerro sellasesta yhtään mitään. Todistuksissa harvemmin on esim "ystävällisyys, mukavuus, hyvät käytöstavat" ei vaan ole, ne tulee ilmi sillon kun on esim haastattelu, tosin aika montaa ihmistä jännittää haastattelussa.

 Ei numeroilla haastavassa työssä oo välttämättä merkitystä, vaan TAIDOILLA. Ja jos sitä työtä tehdään yksin niin eiks oo ihan itsestäänselvää ettei siin ratkase joku palveluhenkisyys ja ilosuus?? :D Eipä tietenkään.

Ja onko se parempi olla tollases asemas? Ehkä, ehkä jonkun mielestä taas ei. :)

Rauhallinen ihminen ei enää pärjää missään ja se on vähän sääli. Kaikkien pitäisi olla jotain hyperaktiivisia hölöttäjiä. Ainoa paikka, missä saa olla rauhassa, on tosissaan vaan se oma luola ja siellä haluankin olla ja mulkoilla näitä töhöttäviä meluajia, jotka ei saa muuta kun tuhoa, sekaannusta ja mielipahaa aikaan.

Ei pärjää, MISSÄÄN? :D eiköhän kuule jokainen pärjää jossakin.

Faith kirjoitti:

Niin näyttää olevan. Nykymaailmassa melkein kaikissa ammateissa vaaditaan ulospäinsuuntautuneisuutta. Tunnen ujon ihmisen, joka haluaisi kirjailijaksi, mutta ei uskalla, koska nykyään kirjailijalta odotetaan runsasta esilläoloa ja mm. oman markkinointinsa hoitamista mediassa.

Ei ole välttämätöntä. Kirjan voi julkaista salanimellä ja markkinoinnin voi hoitaa muutenkin. Eri asia on, että saakoo kirjaansa sitten myytyä kovinkaan paljon. Mutta jos aikoo suomeksi kirjoittaa, niin eihän sillä nyt muutenkaan voi kuvitella elävänsä, joten lähinnä se olisi sitten sitä luovuutensa ilmaisua ja elanto hankitaan muualta.

liinu89 kirjoitti:

Niin, mut entä jos siinä työssä vaaditaan niitä markkinointitaitoja?! :D Ku esim. numerot ei kerro sellasesta yhtään mitään. Todistuksissa harvemmin on esim "ystävällisyys, mukavuus, hyvät käytöstavat" ei vaan ole, ne tulee ilmi sillon kun on esim haastattelu, tosin aika montaa ihmistä jännittää haastattelussa.

 Ei numeroilla haastavassa työssä oo välttämättä merkitystä, vaan TAIDOILLA. Ja jos sitä työtä tehdään yksin niin eiks oo ihan itsestäänselvää ettei siin ratkase joku palveluhenkisyys ja ilosuus?? :D Eipä tietenkään.

Ja onko se parempi olla tollases asemas? Ehkä, ehkä jonkun mielestä taas ei. :)

Ja numerot kertoo taidoista jotain. Eräässä firmassa kysyttiin heti matematiikan numerot. Olen pärjännyt niissä aineissa hyvin, joten pääsin haastatteluun. Haastattelu sisälsi vaikeita kysymyksiä, joihin osasin vastata koska olen opiskellut hyvin.

Palveluhenkisyys ja ilosuus ei numeroista käy ilmi, ei. Jos sellaseen, vaikkapa asiakaspalvelutyöhön hakee, niin sitten täytyy vaan yrittää tuoda esiin hakemuksessa, että nämä ominaisuudet löytyy.

Me puhutaan varmaan niin eri töistä, ettei tässä oikeen oo ideaa.

Eikös se J.K. Rowling kirjoittanut salanimellä salapoliisiromaanin, joka myi ja paljon? Tuskinpa hän sitä markkinoi, kun se vasta jälkikäteen paljastettiin kenen kirjoittama oli. Että eiköhän kirjoittamisessa edelleenkin se laatu ole se myynnin tae, ei markkinointi.

Eri juttu tietty, jos haluaa kiertää näissä "leikkimielisissä kisailuissa" mitä tv on täynnä, jossa mediapersooniksi haluavat wanna-be-julkkikset itseään tyrkyttävät, silloin pitää olla sosiaalinen ja puhelias. Mutta siinä taas ei välttämättä tarvitse kirjoittaa mitään, ei ainakaan mitään hyvää, riittää että tykkää olla esillä ja ei haittaa millaista julkisuutta saa, kunhan jotain.

Entäs sitten Tulevaisuuden Tulevaisuudessa kun kaikki kanssa käyminen hoidetaan Robottejen kanssa ja minä olen niin huuUuUiii ujo että en tiedä miten se robotti suhtautuu minuun jos se vaikka on persoonaltaan tuhma robotti, niin menis kaikki sen sanomiset tunteisiin. Nyt ihmiset mietitään semmonen skenaario että olet tilaamassa Hesburgerista vaikka syökää kanaa -aterian, mutta Robottiruttunen sanooki sulle "painu vidduu helevetin läski". Pitäs varmaa sen jälkee soittaa Robottipoliisit apuu, mut entäs jos neki olis sillee ihan mulkkui!!!!

Anteeksi vaan, mutta en ole "ujo". Temperamentiltani rauhallinen ja introvertti kylläkin.

Mutta samapa tuo. Samat ongelmat ja sama suhtautuminen.

Joku tuolla antoi ääriesimerkin mörrimöykystä, jolta kukaan ei jaksa vääntää sanaa suusta. Mutta minä en hitto vie ymmärrä, mitä vikaa mm. siinä on, että olen rauhallinen ja sopuisa, enkä räjähdä silmille. Ja olenko tosiaan niin "huono tyyppi" kun en ole nokkela tilannekoomikko?

Ei tarvitse olla yltiösosiaalinen. Riittää kun puhut normaalisti ja ystävällisesti ja teet työsi hyvin. Mutta jos on niin ujo ettei suostu yhtään kommunikoimaan muiden kanssa niin eihän siitä mitään tule. Se on kyllä totta että puheliaat ja sosiaaliset menestyvät. He luovat hyviä kontakteja ja verkostoja. Se on järkevää ja fiksua. Kun tuntee aina oikeat ihmiset niin pääsee uralla eteenpäin. Muilta ihmisiltä myös oppii paljon! Jos aina on itsekseen eikä jaa ajatuksia niin tulee sokeaksi omalle työlleen.

Ps. Olen itsekin ujo ja vasta harjoittelen verkostoitumista.

Tämä kertonee paljon: hain ja pääsin back office työntekijäksi (ei ollenkaan asiakkaita), työssä piti olla erityisesti tarkka ja itsenäinen.

Sain potkut, koska "tarvitaan vähän toisenlaista..." Kohteliaasti sanottuna.

Nämä hemmetin myyntitykit eivät tajunneet, että vain kaltaiseni ikävä ja hiljainen ihminen täyttää heidän "tarkat ja itsenäiset" kriteerinsä. Eivät osanneet yhtään arvostaa, että olisin täydentänyt heidän osaamistaan. Liian ruma ja ikävä takatoimistoon, how sad is that?!

Olisko se niin päin, että sosiaaliset ovat luoneet tämän maailman? 

Jos jokainen olisi vain jurottanut omassa luolassaan, niin mitään edistystä ei olisi tapahtunut?

Yhteistyöllä kaikki loppujen lopuksi on syntynyt, vaikka nostammekin esiin yksittäisiä neroja. 

Vierailija kirjoitti:

Olisko se niin päin, että sosiaaliset ovat luoneet tämän maailman? 

Jos jokainen olisi vain jurottanut omassa luolassaan, niin mitään edistystä ei olisi tapahtunut?

Yhteistyöllä kaikki loppujen lopuksi on syntynyt, vaikka nostammekin esiin yksittäisiä neroja. 

OIisko se kuintekin niin, että yhteistyökyky ei vaadi kummempia sosiaalisia taitoja, kunhan kykenee tehtävänjakoon. Sita paitsi sosiaalisilla menee aika hölöttämiseen, samalla kun hiljainen puurtaa itsekseen.