Maailma on tehty puheliaille ja sosiaalisille.

Näinhän se tuppaa olemaan - sosiaaliset ihmiset verkostoituvat ja pärjäävät paremmin.

Se on kyllä mielenkiintoinen juttu, että hiljaisia pidetään tyhminä. Mihin tällainen järkeily oikein perustuu?

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se tuppaa olemaan - sosiaaliset ihmiset verkostoituvat ja pärjäävät paremmin.

Seki riippuu löytävätkö oikeanlaisia ihmisiä, tiedän yhden tosi sosiaalisen ihmisen joka on yksin koska ihmiset karttavat tätä alku tutustumisen jälkeen koska säikähtävät tämän päälle tunkevaa sosiaalisuutta (tykkää puhua p a l j o n ja tarvii/janoaa ihmiskontakteja että olisi joku joka kuuntelee hänen ölinöitään)

Vai onko tuo sitä sosiaalista kömpelyyttä kun ei ikinä mene ns putkeen verkostoitumiset? Somessa tapaa ihmisiä niin kirjoittamalla on mietoa hänen käytös mutta jos pääsee puhelimen kautta puhumaan niin silloin tulee kuin konekivääristä asiaa. Pitkällä tähtäimellä tuskin kukaan jaksaa tollasta ihmistä jollei ole kuuro.

Mä olen introvertti ja jossain määrin ujokin, mutta melko hyvin kuitenkin pärjään aika sosiaalisissa ammateissa. Osittain se on kuitenkin tosi raskasta ja tuntuu, että saa tehdä tuplasti, ellei triplasti tai enemmän, että saa sen, mitä ekstrovertti tai varsinkin kuka tahansa röyhkeähkö ihminen (eli joka osaa vaatia sen mitä haluaa) saisi normaalilla työllä.

Mulle tosi paljon apua on tuoneet kirjat introversiosta. Esim. Linus Jonkmanin Introvertit - Työpaikan hiljainen vallankumous oli tosi hyvä. Ei se kaikkia introvertin ongelmia ratkaise, mutta mulle se toi lohtua siitä, että on ihan oikeasti muita ihmisiä, jotka ajattelee ja on kokeneet ihan samoja asioita kuin minä - kun ei niistä puhuta! Varsinkaan ääneen, ehkä jossain nimettömissä nettikeskusteluissa, kuten tämä. Samoin siitä sain itseluottamusta siihen, että on ihan ok olla tämmöinen, MUTTA voin silti kehittää itseäni, olla sosiaalinen ja menestyä ihan just siinä ammatissa, missä vaan ikinä haluan. Pitää vaan osata löytää itselle ne asiat, joista saa voimaa ja vapaa-ajalle keksiä ne keinot, joilla palautuu. Mulle olisi tärkeintä, että löytäisin työn, jota oikeasti haluan tehdä. On tosi vaikeaa sanoa, mitä haluaisin, koska vaikka mulla ei sinänsä ole ongelmaa työskennellä ihmisten kanssa, on tosi raskasta ratkoa ongelmia, mitä ne ihmiset aiheuttaa - ja sitä on KAIKESSA.

Mut tämän löpinän jälkeen nyt vaan totean, että lue introverttiydestä kertovia kirjoja. Niistä saa voimaa ja ajatuksia omaan elämään ja itsensä hyväksymiseen.

Introverttikin saattaa saada työpaikan, jopa hyvän sellaisen, mutta parisuhteen kanssa on täysin toivotonta. Ainakin miehillä.

Ja Suomi on tehty naisille ja alfamiehille.

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä mielenkiintoinen juttu, että hiljaisia pidetään tyhminä. Mihin tällainen järkeily oikein perustuu?

Taitaa olla joku av vauva palstan tutkimus. Päinvastoin hiljaisemmat ovat tutkitummin fiksumpia ja hölöttäjät niitä palikoita.

Vierailija kirjoitti:

Ja Suomi on tehty naisille ja alfamiehille.

Ja m.at.u.i.l.l.e

Minut koulukiusattiin aikanaan siihen pisteeseen asti että suoraan sanottuna pelkäsin ihmisiä, jopa omia sukulaisiani. Onko kukaan tullut ajatelleeksi että ujoudelle, arkuudelle ja hiljaisuudelle saattaa olla olemassa SYYT, jotka voisat olla syvällä menneisyydessä? Itse olen onneksi pystynyt kasvamaan siitä ulos suurimmaksi osaksi, (tuskin muuten täälläkään mitään kirjoittaisin), mutta se ei ole helppo tehtävä. Se on mahdollista, mutta se vaatii paljon. Se että asenne näitä ihmisiä kohtaan on juuri se että "olette huonoja ihmisiä siksi koska olette ujoja ja hiljaisia" ei auta asiaa yhtään. Omalle kohdalleni vaadittiin yksi ammattikoulun opettaja, joka vaan yksinkertaisesti hyväksyi henkilöt sellaisina kuin he ovat. Käänsi virheet iloisiksi ja positiivisiksi asioiksi. Kun sellaisen henkilön kanssa tuli viettämään monta vuotta, tämä asenne, iloisuus, puheliaisuus ja positiivisuus tarttui myös minuun alkaen heittää pikkuhiljaa ujoutta tiehensä. Ihminen ei voi rohkaistua ilman että tarttuu härkää sarvista, mutta jos vastapuolen asenne on juurikin "hyi helvetti, parane ensin niin sitten voimme jutella" niin ei kukaan ujoudesta kärsivä silloin kykene siihen. Kenenkään ei tarvitse alkaa ujolle täksi "rohkeaksi" ystäväksi joka minun kohdallani toimi, mutta asiaa ei silti tarvitse myöskään pahentaa. Jos teitä ei kiinnosta ujon ihmisen seura tai jutellä tälle, niin älkää sitten jutelko. Pysykää mielummin vaan kaukana. Piste. 

Toisena asiana, introvertti ei tarkoita aina ujoa ja hiljaista. Introverttius ja sosiaalisien tilanteiden pelko ovat kaksi eri asiaa. Itse olen introvertti mutta silti työskentelen kahdessa työpaikassa ihmisten keskellä ja vieläpä asiakaspalvelijana, ja NAUTIN työstäni. Selittäkää minulle miten on mahdollista? Olenko sittenkin extrovertti? Ei. Se missä introverttius tulee esille, on että minua ei esim. tänäkään iltana kiinnosta lähteä ihmisten keskelle baariin juomaan ja huvittelemaan, vaan teen sen mielummin ystävien ja syvällisten keskusteluiden parissa. Introvertit kun pystyvät lataamaan akkujaan myös ihmisten seurassa. Se vaan riippuu siitä että kenen. Ja tämä on se mitä moni ei tunnu osaavan ymmärtää tai hyväksyä.