Lue keskustelun säännöt.
Jättävätkö ihmiset tosielämässä kertomatta työnsä menettämisestä?
03.07.2018 |
Tämä tuntuu olevan hyvin yleistä televisiosarjoissa ja elokuvissa. Saadaan potkut ja millään ei voida siitä kertoa. Tapahtuuko sitä oikeastikin?
Kommentit (17)
Olen ollut työttömänä yli viisi vuotta. Vain vanhempani tietävät tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan kertoisi, jos ei joku suoraan kysyisi. Itseni tuntien näin. En ole työtön mutta tänä päivänä sen voi kuvitella sattuvan kohdalle.
En tosin keroo oikeastaan mitään muutakaan asiaa koskaan..
Mies sai ekasta työpaikastaan potkut koeajalla. Ei todellakaan siitä puhuttu ennen kuin sai uutta työtä. Se oli tosi noloa, vaikka mitään vikaa miehessä ei todellakaan ollut ja sai nopeasti uuden, paremman työn. Ilmeisesti työnantajalla oli väärä kuva sellaisen vastavalmistuneen taidoista, jolla ei oman alan työkokemusta päivääkään. Seuraavassa työssä perehdyttiin koko koeaika työtehtäviin ja sitten pikku hiljaa töiden kimppuun. Edelleen 15 vuotta myöhemmin samalla työnantajalla.
Ymmärrän, että työttömyydestä ei halua puhua. Etenkään potkuista.
No minä ainakin kerron ylpeästi kun olen välttänyt jonkun työpaikan. Vältän ne joka kerta. T:Elämäntapatyötön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yks tuttavapariskunta jonka mieheen minä (nainen) tutustuin lasten kautta, ja tultiin sitten tutuiksi perheinä. Kerran sitten pariskunnan vaimo sanoi, että miestä on kauheasti vaivannut yksi asia, ja että mies haluaa nyt kertoa sen mulle. Oltiin kahvilassa, minä keikkahommassa heillä päin. Olin ihan äimänä että apua mitä sieltä tulee... ja asia oli, että mies on työtön. Voi hyvänen aika, mulle tuli vain myötätuntoharmi siitä, että asia on vaivannut häntä!! Olen ainoastaan arvostanut miestä kovasti kun hän oli lasten kanssa pitkään kotona.
Miksi kertoisin siitä kenellekään, jota se ei suoranaisesti kosketa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut työttömänä yli viisi vuotta. Vain vanhempani tietävät tästä.
Jag måste ha Porsche
- Pappa Betalar
Checka Boxster imorse
- Pappa betalar
Vi har dyra kläder
- Pappa betalar
Hus i fyra städer
- Pappa betalar
Vi festar hela nätter
- Pappa betalar
Krogens bästa gäster
- Pappa betalar
står med glitter i Vip-kön
- Pappa betalar
Vi dricker helrör
- Pappa betalar
Kyllä sellaista tapahtuu. Varsinkin, jos työnsä menettänyt kokee tilanteen nöyryyttävänä ja häpeällisenä ja tuntee menettäneensä ihmisarvonsakin. Ja kyllähän tältäkin foorumilta saa lukea, minkälainen on yleinen suhtautuminen työttömiin. Useimpien mielestä sellainen ei ole ihminen lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen ihmisiä mahdollisimman vähän, vaan silloin kun on välttämätön pakko ettei tarvitse kertoa. Tähän tämä on mennyt täällä Suomen maassa. Tunnen itseni täysin kelvottomaksi ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut työttömänä yli viisi vuotta. Vain vanhempani tietävät tästä.
Olet naiivi tai sinulla ei ole sosiaalista elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lähdöt koska puutuin esimieheni lääkkeiden väärinkäyttöön. Seuraavissa YT:ssä sain lähteä esimiehen toimesta.
Tiedän miehen joka ei pitkään aikaan kertonut edes vaimolleen, elämässään muitakin outoja asioita, joista voisi päätellä olevan muitalin ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole töissä, enkä edes häpeä sitä. Nautin elämästä. Talous on mallillaan ja voin nauttia tästä joutilaisuudesta vielä jonkin aikaa.
En ole saanut osakseni ihmettelyä tai kyselyjä työttömyydestä lähipiirissä. En mitenkään salaile sitä, etten ole töissä.
Tunnen yhden äidin, joka ollut työttömänä vuosia. Itsekin sorrun välillä ihmettelemään miten hän jaksaa.
Olen akiivinen työtön ja TE toimiston vaatimukset aktiivisuudelle on helppo täyttää. Muutama minuutti kuukaudessa.
Onhan se kolaus.
Sain työpäivän päätteeksi potkut (en jaksa selittää, mutta firma meni lopulta konkurssiin).
Tulin kotiin ja tajusin, etten voisi sanoa tätä miehelle. Samalla tajusin, ettei meillä mene todellakaan hyvin. Ja samalla tuntui kumman tasaiselta, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tein juurikin niin kuten hassuissa komedioissa, että lähdin aamulla viemään lapsia tarhaan ja menin jonnekin odottamaan että mies lähtee myös töihin. Sitten saatoin tulla kotiin ja oli mahdollista että lähdin vielä autolla jonnekin, että tavallaan "tulin töistä" . Riippui vähän miehen työajoista.
Sain uuden työn aika nopeasti.
Puoli vuotta myöhemmin lastenvalvojalla, kun sovittiin huoltajuudesta, ilmoitin hänen kuullen papereihin uuden työnantajani. Oli hän vähän yllättynyt.
Mutta vastaus otsikon kysymykseen: kyllä, niitä ihmisiä on jotka eivät halua puhua työpaikan menetyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut työttömänä yli viisi vuotta. Vain vanhempani tietävät tästä.
Olet naiivi tai sinulla ei ole sosiaalista elämää
Olen yksinäinen joo. Olen myös hyvä valehtelemaan ja kertomaan muunneltua totuutta.
En yhtään ihmettele tällä syyllistämisellä, että jättää kertomatta. Työtöntä lyödään ja nöyryytetään Suomessa kuin viimeistä päivää.