Lue keskustelun säännöt.
Olisi hyvä, jos masennuksessakin voitaisiin siirtyä palliatiiviseen hoitoon
03.07.2018 |
Olen monta vuotta jo sairastanut eikä tilanne parane. Lääkkeitä on kokeiltu, magneettia ja sähköä myös. Sairaalassa olen ollut monia kuukausia. Psykoterapiaan en ole tarpeeksi hyvässä kunnossa.
Vituttaa hoitavan tahon tsemppaus ja puheet siitä, miten kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Mitään konkreettista ei enää tehdä, kun kaikki käypähoidon suositukset on jo kokeiltu.
Minulta puuttuu vain uskallus tehdä itsemurha. Monia yrityksiä on takana, mutta ovat aina epäonnistuneet uskalluksen loppumisen takia. Olisikin hyvä, jos hoidossa alettaisiin lisäämään uskallusta siihen itsariin. Tulisi yhteiskunnallekin halvemmaksi.
Kommentit (15)
Joo, kyllä on mielenterveysongelmien hoito täysin lapsenkengissä somaattisiin sairauksiin verrattuna. Ja joskus pitäisi vaan luovuttaa. Kamalaa potilaalle kitua vuosikausia pelkän tsempin voimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maapallon nykyisen väestömäärän ja ympäristön tilan huomioon ottaen ehdotan, että Suomi voisi osoittaa edelläkävijyyttään sekä ympäristöasioissa että ihmisten tarpeiden huomioijana tarjoamalla armomurhaklinikat markettien yhteyteen. Siinä voisi käydä lopettamassa kärsimyksensä kun siltä tuntuu. Toimintaa voisi palkita esim. niin, että jokaisesta elinajanodotteen alle jäävästä vuosikymmenestä maksettaisiin potilaalle joku pieni tukisumma. Ja jos haluaisi päättää päivänsä isommalle porukalla, voisi olla joku 3 for the price of 2-päivä esim. välipäivinä.
Palliatiivinen hoito ei tarkoita eutanasiaa vaan oireenmukaista hoitoa, käytännössä sitä, että sairasta ei yritetä parantaa vaan tehdä tämän olo niin siedettäväksi kuin mahdollista.
Ei se ole uskalluksen puutetta, vaan elämänhalua. Saat itsesi tapettua, kun elämänhalu tyystin loppuu, lupaan sen. Osa sinusta kuitenkin vielä uskoo siihen parempaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt hei. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Anteeksi klisee. Mutta tiede kehittyy ihan hurjaa tahtia. Just yksi päivä luin, että uudella tavalla toimiva masennuslääke on taas keksitty, sellainen joka auttaa just mahdollisesti niille joille muut lääkkeet ei mitään tee.
Sitä toivoisi, että vielä tänäkin päivänä ihmisellä ajateltaisiin olevan joku itseisarvo. Miettikää, että evoluutio on johtanut juuri meihin, niin epätäydellisiä kuin olemmekin, niin on ihme ja suuren sattuman kauppaa, että juuri me ollaan täällä eikä joku muu munasolun ja siittiön yhdistelmä. Yritetään vielä!
Ala vegaaniksi. Pelastat maailman siinä samalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs ihmiset, jotka eivät ole kliinisesti masentuneita, mutta joilta vaan on mennyt usko ihmiskuntaan ja elämään aivan täysin? En minäkään haluaisi elää, vaikka pystyn kyllä töitä tekemään ja muutenkin esittämään ihan normaali-ihmistä. Jos olisi mahdollista lopettaa päivänsä siististi valvotuissa olosuhteissa, maksaisin siitä jopa jotain.
Mun masentumiseen auttaisi se, että saisin töitä. Mutta minut diagnosoitiin viisikymppiseksi ja aloitettiin
palliatiivinen hoito. Saan aktiivimallin mukaista hoitoa ja elämästä vieroitus on alkanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palliatiivinen hoito ei tarkoita eutanasiaa vaan oireenmukaista hoitoa, käytännössä sitä, että sairasta ei yritetä parantaa vaan tehdä tämän olo niin siedettäväksi kuin mahdollista.
Niin, mutta ajatuksia kuitenkin suunnataan kuolemaan ja siihen, ettei se pelottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole uskalluksen puutetta, vaan elämänhalua. Saat itsesi tapettua, kun elämänhalu tyystin loppuu, lupaan sen. Osa sinusta kuitenkin vielä uskoo siihen parempaan elämään.
Joo, olisi kyllä kivaa jos se elämänhalu tulisi esiin muissakin tilanteissa kuin silloin, kun olen tāppamassa itseäni. Veikkaan, että se on ihan vain alkukantaista selviytymisviettiä eikä elämän_halua_.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs ihmiset, jotka eivät ole kliinisesti masentuneita, mutta joilta vaan on mennyt usko ihmiskuntaan ja elämään aivan täysin? En minäkään haluaisi elää, vaikka pystyn kyllä töitä tekemään ja muutenkin esittämään ihan normaali-ihmistä. Jos olisi mahdollista lopettaa päivänsä siististi valvotuissa olosuhteissa, maksaisin siitä jopa jotain.
No minä olen tuollainen. Minulla ei ole masentuneen kehämäisiä ajattelurakenteita (on joskus ollut tosin, niin tiedän mistä puhun) en ole masentunut.
En oikein siedä ihmisiä ja ei ole oikein luottamusta heidän suhteensa. Olen vähän turhan syvällinen tapaus tälle planeetalle. Tiedän ettei näin saisi itse itsestään sanoa, ja kohta on joku asiasta avautumassa. Sori avautuja, ei minua kiinnosta sinun mielipiteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole uskalluksen puutetta, vaan elämänhalua. Saat itsesi tapettua, kun elämänhalu tyystin loppuu, lupaan sen. Osa sinusta kuitenkin vielä uskoo siihen parempaan elämään.
Joo, olisi kyllä kivaa jos se elämänhalu tulisi esiin muissakin tilanteissa kuin silloin, kun olen tāppamassa itseäni. Veikkaan, että se on ihan vain alkukantaista selviytymisviettiä eikä elämän_halua_.
Hyvin sanottu ja täysin totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs ihmiset, jotka eivät ole kliinisesti masentuneita, mutta joilta vaan on mennyt usko ihmiskuntaan ja elämään aivan täysin? En minäkään haluaisi elää, vaikka pystyn kyllä töitä tekemään ja muutenkin esittämään ihan normaali-ihmistä. Jos olisi mahdollista lopettaa päivänsä siististi valvotuissa olosuhteissa, maksaisin siitä jopa jotain.
No minä olen tuollainen. Minulla ei ole masentuneen kehämäisiä ajattelurakenteita (on joskus ollut tosin, niin tiedän mistä puhun) en ole masentunut.
En oikein siedä ihmisiä ja ei ole oikein luottamusta heidän suhteensa. Olen vähän turhan syvällinen tapaus tälle planeetalle. Tiedän ettei näin saisi itse itsestään sanoa, ja kohta on joku asiasta avautumassa. Sori avautuja, ei minua kiinnosta sinun mielipiteesi.
Samanlainen täällä. Jos tosiaan tuollainen yhteiskuntakelpoinen itsemurhavaihto olisi, käyttäisin sitä todennäköisesti. Masennukseni ei ole emotionaalista niin kuin kai ihmisillä yleensä, vaan mieluumminkin rationaalista ja älyllistä.
Voi ei, miten surullista luettavaa. :( En keksi mitään fiksua sanottavaa enkä viitsi tsempatakaan...