Olen pitäaikaistyötön enkä pärjää enää työelämässä. Jo kolmannet potkut. Olisko eläkkeen aika?
Olen tehnyt jonkin aikaamatalapalkkaista työtä joihin on ollut pitkäaikaistyöttömänä mahdollista päästä. Työt ovat olleet provisiopalkkaisia, mutta kovasta panostuksesta huolimatta työssä ei tulosta synny joten nämä työsuhteet ovat johtaneet aina irtisanomiseen. Ns. normi palkkatöihin ei ole mitään mahdollisuuksia, joten ei kai tässä auta muutaku elää tulonsiirroilla? Vai keksiikö joku parempaa? Koulutustaustaa on, mut pitkä katkos työelämästä on vienyt työllistymisen mahikset ns. parempiin töihin. Uudelleen kouluttautumiseenkaan ei ole varaa.
Kommentit (30)
Miksi ole varaa opiskella, jos nyt jo elät toimeentulotuella?
Bookkaustöitä kokeiltu ja puhelimyyntiä. Bookkauksessa oli pohjapalkka, mut ku ei tulosta tullut ni työsuhden päätettiin. Opintotuki on heikompi kuin työttömyysturva. Toimeentulotukea en saa muutenkaan.
Omaehtoinen opiskelu työttömyyspävärahalla olisi myös yksi vaihtoehto.
Miksi menet niihin provikkapalkkaisiin töihin? Hae jotain missä kuukausi/tuntipalkka, vaikkei olisi ihan sitä ominta alaa. Kunhan saat edes jonkun "paskaduunin" niin muut työnantajat ottavat vakavammin kun olet jo valmiiksi töissä etkä anna elämäntapatyötön-kuvaa.
Opintoraha + laina on isompi kuin Kelan työmarkkinatuki.
Vierailija kirjoitti:
Miksi menet niihin provikkapalkkaisiin töihin? Hae jotain missä kuukausi/tuntipalkka, vaikkei olisi ihan sitä ominta alaa. Kunhan saat edes jonkun "paskaduunin" niin muut työnantajat ottavat vakavammin kun olet jo valmiiksi töissä etkä anna elämäntapatyötön-kuvaa.
Älä tosiaan provikkatöihin mene. Useimmat eivät niitä huoli. Voithan sinä muissa töissä riittää ja onnistua vielä ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Omaehtoinen opiskelu työttömyyspävärahalla olisi myös yksi vaihtoehto.
Tuota vois ajatella mut vaatii työkkäriltä ensin tutkimisen ja hyväksynnän
Vierailija kirjoitti:
Opintoraha + laina on isompi kuin Kelan työmarkkinatuki.
Lainaa ei kannata ottaa jos työllistymismahdollisuuksiin koulutuksen jälkeen liittyy huomattavaa epävarmuutta.
Minä en ole ap, enkä enää työtön. Mutta kun olin, mulle olisi kelvannut mikä tahansa. Valitettavasti vain koulutettuna keski-ikäisenä on todella vaikea päästä matalapalkka-alan töihin, sellasiiinkaan, mihin ei juurikaan vaadita koulutusta. Haastatteluja tuli harvakseltaan, kun hain kaikkea mahdollista. Mutta kaikki haastattelut olivat omalle alalle, minne sitten lopulta työllistyin. En saanut mitään vastausta kaupoista, kioskeista tai siivousfirmasta. Jossain kävin kysymässä paikan päällä, mutta en osannut keksiä rehellistä valetta, kun kyselivät mitä olen tehnyt. Olin tehnyt liian vaativan tason töitä. Onhan se totta, että noita tehnyt joutuessaan matalapalkkatöihin saattaa olla ylimielinen. Minä en, olen tyyliin harrastuksesssakin lapioinut ponin lantaa ja se on ihanaa vaihtelua. Työttömäksi en jäänyt edes itsestäni riippuvista syistä, vaan kaksi kertaa on firma mennyt alta, eli irtisanottu on koko porukka kerralla. Mutta valitettavasti se näyttää CV:ssä silti huonolta, vaikka itse ei ole asiaan voinut mitenkään vaikuttaa. No onneksi löytyi paikka pikkufirmasta, jossa yrittäjä itsekin on kokenut firman alta lähtemisen.
Neuvo ap:lle. Ala esittää masentunutta (ellet jo ole) , ja hommaa sairaseläke sitä kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaehtoinen opiskelu työttömyyspävärahalla olisi myös yksi vaihtoehto.
Tuota vois ajatella mut vaatii työkkäriltä ensin tutkimisen ja hyväksynnän
Jos nykyisellä tutkinnolla ei selkeästi työllisty tai jos mitään aiempaa tutkintoa ei edes ole, niin työkkärin hyväksynnän saaminen ammatilliselle koulutukselle on käytännössä läpihuutojuttu. Ainakin jos ei ole menossa opiskelemaan media-alalle tai eräoppaaksi tai johonkin vastaavaan missä ei ole realistisia työllistymismahdollisuuksia.
Oppisopimus on yksi vaihtoehto kouluttautumiseen, mutta sekin vaatii sen, että itse hommaa sen työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Neuvo ap:lle. Ala esittää masentunutta (ellet jo ole) , ja hommaa sairaseläke sitä kautta.
Ei se mene enää noin. Kuntoutustuelle voi päästä mut ei eläkkeelle. Kuntoutuksen tehtävä on taas nimensä mukaisesti kuntouttaa työelämään takaisin, joten lyhytnäköinen ehdotus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaehtoinen opiskelu työttömyyspävärahalla olisi myös yksi vaihtoehto.
Tuota vois ajatella mut vaatii työkkäriltä ensin tutkimisen ja hyväksynnän
Niin vaatii, mutta ei ole vaikeaa.
Eläkkeelle ei pääse noinvain. Elä haaveile eläkkeestä turhaan. Työkkäritukikin leikataan jos et hae töitä ja aktivoidu
Miten ja miksi et pärjää työelämässä? Mikä on muuttunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaehtoinen opiskelu työttömyyspävärahalla olisi myös yksi vaihtoehto.
Tuota vois ajatella mut vaatii työkkäriltä ensin tutkimisen ja hyväksynnän
Jos nykyisellä tutkinnolla ei selkeästi työllisty tai jos mitään aiempaa tutkintoa ei edes ole, niin työkkärin hyväksynnän saaminen ammatilliselle koulutukselle on käytännössä läpihuutojuttu. Ainakin jos ei ole menossa opiskelemaan media-alalle tai eräoppaaksi tai johonkin vastaavaan missä ei ole realistisia työllistymismahdollisuuksia.
Pari vuotta sitten kelpasi eräopaskoulutuskin, eikö enää? Kävin huvikseni, kun en jaksanut olla tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miten ja miksi et pärjää työelämässä? Mikä on muuttunut?
Työelämä on paljon vaativampi kuin ennen vanhaan. Esim. joskus 70-luvulla ihan tavallisille työpaikoillekin saatettiin palkata jopa kehitysvammaisia avustaviin tehtäviin. Nykyään taas esim. siivoojan tehtävään valitaan 50:stä hakijasta se jolla on moitteeton cv ja haastattelussa paras supliikki.
Minä olen saanut työpaikkani suhteilla. Kyllä. Olen verkostoitunut ja kun työpaikka on mennyt alta tai on pitänyt muuttaa, niin surutta olen käyttänyt hyväkseni harrastuksen kautta syntyneitä verkostoja tai sukulaisia. Ne "tiskin alla" olevat paikat löytyvät juuri näin eli kerrot tutulle etsiväsi töitä, tuttu muistaa mainita sinut, kun kuulee työmahdollisuudesta jne. Nykyisellä työpaikallani kaikki 2 viime vuoden aikana palkatut on olleet tavalla tai toisella osalle ennestään tuttuja (on palkattu kilpailevista firmoista, projekteista jne. eli ei sen aina tarvitse olla sukulainen!).
Nykynuorille opetetaan jo koulussa, että yhtä tärkeää kuin sinun osaamisesi on se, millaiset verkostot tuot tullessasi työpaikkaan, keitä tunnet ja kenen kanssa olet jo toiminut. Harmi, että samaa ei kerrota työttömille.
Mitä työtä olet tehnyt ja miksi olet saanut potkut? Miten työttömyys on vienyt työkyvyn? Eläkkeelle pääsyyn vaaditaan sairaus joka ei ole realistisia keinoin kuntoutettavissa.