Lue keskustelun säännöt.
Olen pitäaikaistyötön enkä pärjää enää työelämässä. Jo kolmannet potkut. Olisko eläkkeen aika?
01.07.2018 |
Olen tehnyt jonkin aikaamatalapalkkaista työtä joihin on ollut pitkäaikaistyöttömänä mahdollista päästä. Työt ovat olleet provisiopalkkaisia, mutta kovasta panostuksesta huolimatta työssä ei tulosta synny joten nämä työsuhteet ovat johtaneet aina irtisanomiseen. Ns. normi palkkatöihin ei ole mitään mahdollisuuksia, joten ei kai tässä auta muutaku elää tulonsiirroilla? Vai keksiikö joku parempaa? Koulutustaustaa on, mut pitkä katkos työelämästä on vienyt työllistymisen mahikset ns. parempiin töihin. Uudelleen kouluttautumiseenkaan ei ole varaa.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Neuvo ap:lle. Ala esittää masentunutta (ellet jo ole) , ja hommaa sairaseläke sitä kautta.
Suorastaan loistava neuvo! :D HOMMAA eläke sen kautta!
Tuo olikin kai vitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika luovuttaa ja heittää pyyhe kehään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorille opetetaan jo koulussa, että yhtä tärkeää kuin sinun osaamisesi on se, millaiset verkostot tuot tullessasi työpaikkaan, keitä tunnet ja kenen kanssa olet jo toiminut. Harmi, että samaa ei kerrota työttömille.
Ihan sama vaikka kerrottaisiin, jos ihmisellä ei ole runsaasti näitä ei-ammatillisia verkostoja. Ei kaikilla ole suurta ystäväpiiriä tai harrastuksen myötä tulleita kontakteja. Sukulaisiakin saattaa olla vain kourallinen ja omat vanhemmat eläkkeellä tai kuolleita.
Niin. Sitähän minä tässä yritin sanoa, että ei ne työpaikat tarjoudu itsekseen kenellekään, pitää opetella olemaan muiden kanssa. Kannattaa harrastaa, kannattaa osallistua, kannattaa olla se kiva kaveri. Sitten kun tarvitsee työpaikkaa, voi sitä kysellä tuttavilta sen sijaan että tavallasi selittää ihan pokkana, että kun kaikilla ei ole verkostoja. Ei niitä saa synnyinlahjana, ne pitää tehdä itse!
Juuri siksi työttömille pitäisi opettaa, että lopeta kotona nyhjääminen, mene maailmaan. Siellä on ihmisiä ja siellä on töitä, kotisohvalta tullaan todella harvaa hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Bookkaustöitä kokeiltu ja puhelimyyntiä. Bookkauksessa oli pohjapalkka, mut ku ei tulosta tullut ni työsuhden päätettiin. Opintotuki on heikompi kuin työttömyysturva. Toimeentulotukea en saa muutenkaan.
Tiedustele mahdollisuutta opiskella työttömyysturvalla, voit saada sitä 2 vuotta. Mitä bookkaustyö käytännössä sisältää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorille opetetaan jo koulussa, että yhtä tärkeää kuin sinun osaamisesi on se, millaiset verkostot tuot tullessasi työpaikkaan, keitä tunnet ja kenen kanssa olet jo toiminut. Harmi, että samaa ei kerrota työttömille.
Ihan sama vaikka kerrottaisiin, jos ihmisellä ei ole runsaasti näitä ei-ammatillisia verkostoja. Ei kaikilla ole suurta ystäväpiiriä tai harrastuksen myötä tulleita kontakteja. Sukulaisiakin saattaa olla vain kourallinen ja omat vanhemmat eläkkeellä tai kuolleita.
Niin. Sitähän minä tässä yritin sanoa, että ei ne työpaikat tarjoudu itsekseen kenellekään, pitää opetella olemaan muiden kanssa. Kannattaa harrastaa, kannattaa osallistua, kannattaa olla se kiva kaveri. Sitten kun tarvitsee työpaikkaa, voi sitä kysellä tuttavilta sen sijaan että tavallasi selittää ihan pokkana, että kun kaikilla ei ole verkostoja. Ei niitä saa synnyinlahjana, ne pitää tehdä itse!
Juuri siksi työttömille pitäisi opettaa, että lopeta kotona nyhjääminen, mene maailmaan. Siellä on ihmisiä ja siellä on töitä, kotisohvalta tullaan todella harvaa hakemaan.
Nuoret menestyjät eivät verkostoidu työttömien luusereiden kanssa, näillä ei ole mitään tarjottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ja miksi et pärjää työelämässä? Mikä on muuttunut?
Työelämä on paljon vaativampi kuin ennen vanhaan. Esim. joskus 70-luvulla ihan tavallisille työpaikoillekin saatettiin palkata jopa kehitysvammaisia avustaviin tehtäviin. Nykyään taas esim. siivoojan tehtävään valitaan 50:stä hakijasta se jolla on moitteeton cv ja haastattelussa paras supliikki.
Ei et pärjää työnhaussa (cv ja supliikki)? Mikä siinä itse työssä on sulle liian vaativaa?
Ehkä puhelinmyynti ei oo sun juttu? Voisitko ajatella mennä te-toimiston ammatinvalintapsykologille (vaikka et opintoihin olisi hakeutumassa) kartttomaan omat vahvuutesi työelämässä ja pyrkiä töihin joissa sulla olisi edellytyksiä pärjätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bookkaustöitä kokeiltu ja puhelimyyntiä. Bookkauksessa oli pohjapalkka, mut ku ei tulosta tullut ni työsuhden päätettiin. Opintotuki on heikompi kuin työttömyysturva. Toimeentulotukea en saa muutenkaan.
Tiedustele mahdollisuutta opiskella työttömyysturvalla, voit saada sitä 2 vuotta. Mitä bookkaustyö käytännössä sisältää?
En ole ap, mutta tein joskus puhelintyötä, jossa yritettiin sopia tapaamisia sijoitusneuvojille. Käytännössä oli täysin rinnastettavaa puhelinmyyntiin. Vain harvat menestyvät ja tykkäävät tuommoisesta työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorille opetetaan jo koulussa, että yhtä tärkeää kuin sinun osaamisesi on se, millaiset verkostot tuot tullessasi työpaikkaan, keitä tunnet ja kenen kanssa olet jo toiminut. Harmi, että samaa ei kerrota työttömille.
Ihan sama vaikka kerrottaisiin, jos ihmisellä ei ole runsaasti näitä ei-ammatillisia verkostoja. Ei kaikilla ole suurta ystäväpiiriä tai harrastuksen myötä tulleita kontakteja. Sukulaisiakin saattaa olla vain kourallinen ja omat vanhemmat eläkkeellä tai kuolleita.
Niin. Sitähän minä tässä yritin sanoa, että ei ne työpaikat tarjoudu itsekseen kenellekään, pitää opetella olemaan muiden kanssa. Kannattaa harrastaa, kannattaa osallistua, kannattaa olla se kiva kaveri. Sitten kun tarvitsee työpaikkaa, voi sitä kysellä tuttavilta sen sijaan että tavallasi selittää ihan pokkana, että kun kaikilla ei ole verkostoja. Ei niitä saa synnyinlahjana, ne pitää tehdä itse!
Juuri siksi työttömille pitäisi opettaa, että lopeta kotona nyhjääminen, mene maailmaan. Siellä on ihmisiä ja siellä on töitä, kotisohvalta tullaan todella harvaa hakemaan.
Nuoret menestyjät eivät verkostoidu työttömien luusereiden kanssa, näillä ei ole mitään tarjottavaa.
Tavallisten, kaikenikäisten ihmisten tuttavuus riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorille opetetaan jo koulussa, että yhtä tärkeää kuin sinun osaamisesi on se, millaiset verkostot tuot tullessasi työpaikkaan, keitä tunnet ja kenen kanssa olet jo toiminut. Harmi, että samaa ei kerrota työttömille.
Ihan sama vaikka kerrottaisiin, jos ihmisellä ei ole runsaasti näitä ei-ammatillisia verkostoja. Ei kaikilla ole suurta ystäväpiiriä tai harrastuksen myötä tulleita kontakteja. Sukulaisiakin saattaa olla vain kourallinen ja omat vanhemmat eläkkeellä tai kuolleita.
Niin. Sitähän minä tässä yritin sanoa, että ei ne työpaikat tarjoudu itsekseen kenellekään, pitää opetella olemaan muiden kanssa. Kannattaa harrastaa, kannattaa osallistua, kannattaa olla se kiva kaveri. Sitten kun tarvitsee työpaikkaa, voi sitä kysellä tuttavilta sen sijaan että tavallasi selittää ihan pokkana, että kun kaikilla ei ole verkostoja. Ei niitä saa synnyinlahjana, ne pitää tehdä itse!
Juuri siksi työttömille pitäisi opettaa, että lopeta kotona nyhjääminen, mene maailmaan. Siellä on ihmisiä ja siellä on töitä, kotisohvalta tullaan todella harvaa hakemaan.
Nuoret menestyjät eivät verkostoidu työttömien luusereiden kanssa, näillä ei ole mitään tarjottavaa.
Menestyjät ja luuserit, aika mustavalkoista ajattelua. Ei ihmissuhteet ole mitään kauppatavaraa eniten tarjoavalle.
Ihan sama vaikka kerrottaisiin, jos ihmisellä ei ole runsaasti näitä ei-ammatillisia verkostoja. Ei kaikilla ole suurta ystäväpiiriä tai harrastuksen myötä tulleita kontakteja. Sukulaisiakin saattaa olla vain kourallinen ja omat vanhemmat eläkkeellä tai kuolleita.