Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö lasten nykyään enää ihmisten mielestä tarvitse sovittaa pahantekoaan rangaistuksella?
22.06.2018 |
Sukulainen ihmetteli tosi kovasti kun kuuli, että meillä esim. toista kiusannut lapsi joutuu sovittamaan tekonsa seisonta-arestilla. Ja mitä olen jutellut lapsen kanssa, niin tarhassakaan ei kiusaamisesta tai muusta kielletystä tekemisestä välttämättä seuraa mitään vaan täti vaan juttelee lapsen kanssa.
Jotenkin aika ihmeelliseltä ajattelulta vaikuttaa minusta, että pahanteon voisi kuitata noin vain. Mitä oikeudenmukaisuutta se on? Olisi se aikuisten maailmassakin aika kumma, jos vaikka turpaanlyönnistä tai varkaudesta ei seuraisi muuta kuin poliisin pitämä puhuttelu.
Kommentit (56)
Samaa mieltä olen. Kyllä meilläkin teoista seuraa puhumisen lisäksi jonkin rangaistus. Mielestäni rangaistuksen tarkoitus on iskostaa päähän ymmärrys siitä, että omista pajoista teoista seuraa epämiellyttäviä asioita myös itselle.
Meillä käytetään vakavuudesta riippuen esim. pelikieltoa, kotiintuloaikojen aikaistamista, kännykkätakavarikkoa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi se aikuisten maailmassakin aika kumma, jos vaikka turpaanlyönnistä tai varkaudesta ei seuraisi muuta kuin poliisin pitämä puhuttelu.
No eipä siitä paljon muuta seuraakaan nykyään.
No jotain kuitenkin, vaikkei pysyvästi varattoman tarvitsekaan maksaa sakkoja ja vahingonkorvauksia ja vaikka ehdollinen vankeus on täysi vitsi.
Joku seisontarangaistus vähän outoa, mutta etuuksien karsiminen voisi olla käypä rangaistus. Eli vaikkapa viikkorahan jäädytys määritetyksi ajaksi, jos taloudellista vahinkoa tahallaan tehty.
Ensiksikin tietty se, että ekasta teosta ei rangaista, vaan silloin keskustellaan miksi tätä asiaa ei saa tehdä. Lapsen täytyy oppia, että mikä siinä teossa on väärää.
Myös jos kyse on vahingosta, niin ei rangaistusta. Eli jos lapsi vahingossa rikkoo lautasen, niin et rankaise. Itse opin lapsena vain piilottelemaan kaikki vahingot ja salaamaan kaikki asiat, kun vahingossa tehdyistä rangaistiin.
Toisekseen elämä ei saa olla pelkkää rangaistusta, vaan hyvin tekeminen täytyy myös noteerata kehuilla. Se kannustaa lasta jatkossakin toimimaan oikein.
Mun vanhemmat olivat tässä asiassa aikaansa edellä, ja meillä ei ollut mun lapsuudessa ollenkaan rangaistuksia, ja me kaikki lapset ollaan hyvin empaattisia, oikeudentajuisia ja korkeamoraalisia ihmisiä. Että ehkäpä ne rangaistukset ei ihan välttämättömiä ole.
Se on lähtökohtaisesti väärin sen rikkomuksen uhria kohtaan, jos rikkomuksen tekijä ei joudu kärsimään teostaan mitenkään. Omaan oikeudentajuun ei mahdu miten se voisi olla oikein, että vain uhri kärsii eikä pahantekijää laiteta ollenkaan kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlainen eristäminen, nöyryyttäminen ja nolaaminen on henkistä väkivaltaa ja yksiselitteisesti kiellettyä nykyään.
No mutta sehän tiedetään ettei esim. vankeustuomio ole kovin tehokas keino muuttaa ihmistä yhteiskuntakelpoiseksi, vaan ne muut toimet (koulutus, terapia, vaikutusmahdollisuudet omaan elämään jne.) voivat olla avuksi. Lasten kohdalla pidän siis ihan perusteltuna aika pitkälle toimia niillä pitkällä tähtäimellä tehokkaammilla keinoilla (aka keskustelu). Ylemmän kosto väärintekijälle on kyllä ääritilanteissa oikeustajun mukaista, mutta ENNEN vastuuta omista väärin toimimisistaan lapsella pitää olla todellinen mahdollisuus tehdä se valinta, eli riittävä kypsyys ja kasvatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mutta sehän tiedetään ettei esim. vankeustuomio ole kovin tehokas keino muuttaa ihmistä yhteiskuntakelpoiseksi, vaan ne muut toimet (koulutus, terapia, vaikutusmahdollisuudet omaan elämään jne.) voivat olla avuksi. Lasten kohdalla pidän siis ihan perusteltuna aika pitkälle toimia niillä pitkällä tähtäimellä tehokkaammilla keinoilla (aka keskustelu). Ylemmän kosto väärintekijälle on kyllä ääritilanteissa oikeustajun mukaista, mutta ENNEN vastuuta omista väärin toimimisistaan lapsella pitää olla todellinen mahdollisuus tehdä se valinta, eli riittävä kypsyys ja kasvatus.
Pienelläkin lapsella on ymmärrys monesta asiasta ja näistä ymmärtämistään asioista lapsi on lähtökohtaisesti vastuussa. Jos vaikka 5-vuotias menee ja lyö leikkikaveria päähän ja sotkee tämän leikit, niin kyllä se aivan selkeästi on sellainen tapaus missä lapsi on syytä saattaa tekemisestään vastuuseen. Ei kyseessä ole mikään vauva.
Vierailija kirjoitti:
Se on lähtökohtaisesti väärin sen rikkomuksen uhria kohtaan, jos rikkomuksen tekijä ei joudu kärsimään teostaan mitenkään. Omaan oikeudentajuun ei mahdu miten se voisi olla oikein, että vain uhri kärsii eikä pahantekijää laiteta ollenkaan kärsimään.
On kuitenkin eri asia puhua aikuisista ja lapsista pahantekijöinä. Aikuisen voi jo olettaa tietävänsä tekevän väärin, mutta lapselle tulee vanhemman opettaa, MIKSI se asia on väärin. Lisäksi lapsen empatiakasvatus pitää myös huomioida etenkin kun puhutaan kiusaamistapauksista, eli lapselle tulee opettaa toisen asemaan asettumista.
Tuli muuten mieleen, että erääseen uutiseen, jossa puhuttiin taaperoiden väkivaltaisesta käytöksestä ja miten vanhemmat voivat opettaa lasta pois tuosta tavasta, oli kommentoitu tyyliä "Ihme kukkahattuilua! Napakka luunappi otsaan on tehokkaampi kuin jokin turha lässytys!".
Eli opetat väkivallalla, ettei saa lyödä toista. Ei suinkaan ristiriitaista, vai mitä 👍
Eli pitää muistaa myös se oma esimerkki ja mitä sillä rangaistuksella lapselle opetat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen oikeusjärjestelmässä rikollisille taataan puolustus ja valitusoikeus jotta rangaistuksia ei rätkitä syyllistä kuulematta ja vähän oman vitutusasteen mukaan. Lapsilla ei tätä oikeutta ole, ja ne epäoikeudenmukaiset tuomiot (joita jokainen vanhempi tekee) ovat melko suuri riski jos kasvatus perustuu rankaisemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on lähtökohtaisesti väärin sen rikkomuksen uhria kohtaan, jos rikkomuksen tekijä ei joudu kärsimään teostaan mitenkään. Omaan oikeudentajuun ei mahdu miten se voisi olla oikein, että vain uhri kärsii eikä pahantekijää laiteta ollenkaan kärsimään.
On kuitenkin eri asia puhua aikuisista ja lapsista pahantekijöinä. Aikuisen voi jo olettaa tietävänsä tekevän väärin, mutta lapselle tulee vanhemman opettaa, MIKSI se asia on väärin. Lisäksi lapsen empatiakasvatus pitää myös huomioida etenkin kun puhutaan kiusaamistapauksista, eli lapselle tulee opettaa toisen asemaan asettumista.
Tuli muuten mieleen, että erääseen uutiseen, jossa puhuttiin taaperoiden väkivaltaisesta käytöksestä ja miten vanhemmat voivat opettaa lasta pois tuosta tavasta, oli kommentoitu tyyliä "Ihme kukkahattuilua! Napakka luunappi otsaan on tehokkaampi kuin jokin turha lässytys!".
Eli opetat väkivallalla, ettei saa lyödä toista. Ei suinkaan ristiriitaista, vai mitä 👍
Eli pitää muistaa myös se oma esimerkki ja mitä sillä rangaistuksella lapselle opetat.
Lapsi ymmärtää yhtä sun toista. Toki pitää aina arvioida lapsen ymmärryskykyä, mutta täysi syyntakeettomaksi julistaminen ei ole normaalin vauvaiän ohittaneen lapsen kohdalla mitenkään järkevää.
Toki rangaistukset periaatteessa opettavat lapselle pahantekoa. Esim. lempilelun pois ottaminen rangaistuksena voi periaatteessa opettaa lapselle sitä, että otetaan kaverilta väkisin lelu pois. Toisaalta lapsi tapaa kyllä ymmärtää, että auktoriteetin (aikuinen) selkeästä kielletystä toiminnasta langettama rangaistus on eri asia kuin joku kiusaaminen.
Se, että rangaistaan ei myöskään mitenkään sulje pois sitä, että yritetään selittää lapselle mikä hänen tekonsa oli väärin ja mitä voisi tehdä paremmin jatkossa. Molempia näitä asioita tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta sehän tiedetään ettei esim. vankeustuomio ole kovin tehokas keino muuttaa ihmistä yhteiskuntakelpoiseksi, vaan ne muut toimet (koulutus, terapia, vaikutusmahdollisuudet omaan elämään jne.) voivat olla avuksi. Lasten kohdalla pidän siis ihan perusteltuna aika pitkälle toimia niillä pitkällä tähtäimellä tehokkaammilla keinoilla (aka keskustelu). Ylemmän kosto väärintekijälle on kyllä ääritilanteissa oikeustajun mukaista, mutta ENNEN vastuuta omista väärin toimimisistaan lapsella pitää olla todellinen mahdollisuus tehdä se valinta, eli riittävä kypsyys ja kasvatus.
Pienelläkin lapsella on ymmärrys monesta asiasta ja näistä ymmärtämistään asioista lapsi on lähtökohtaisesti vastuussa. Jos vaikka 5-vuotias menee ja lyö leikkikaveria päähän ja sotkee tämän leikit, niin kyllä se aivan selkeästi on sellainen tapaus missä lapsi on syytä saattaa tekemisestään vastuuseen. Ei kyseessä ole mikään vauva.
Se että tietää teon oikeaksi/vääräksi ei vielä riitä lapselle jonka impulssikontrolli, empatiakyky, syy-seuraussuhteiden hahmotus ja toiminnanohjaus ovat vasta kehittymässä. Näiden kehitystä tuetaan tehokkaammin keskustelemalla kuin rankaisemalla.
Ja todellakin 5-vuotiaan pitää kantaa vastuu tekonsa seurauksista. Se lähtee siitä että muistutetaan se seuraus, toisen paha mieli, joka voi 5-vuotiaan empatiakyvyllä vielä karata mielestä. Sitten pyydetään anteeksi, lohdutetaan, korjataan tehty vahinko (esim. autetaan korjaamaan sotkettu leikki) ja hyväksytään se että häntä ei ehkä nyt siihen leikkiin haluta ja/tai aikuinen katsoo aiheelliseksi pitää lapsen käden ulottuvilla valvonnassa. Yksi seuraus on myös aikuisen tyytymättömyys lapsen käytökseen - lapsi (ja kuka tahansa ihminen) janoaa hyväksyntää ja jo vanhemman tyytymättömyys/ihastelu on voimakas toiminnan muokkaaja.
Vierailija kirjoitti:
Suomen oikeusjärjestelmässä rikollisille taataan puolustus ja valitusoikeus jotta rangaistuksia ei rätkitä syyllistä kuulematta ja vähän oman vitutusasteen mukaan. Lapsilla ei tätä oikeutta ole, ja ne epäoikeudenmukaiset tuomiot (joita jokainen vanhempi tekee) ovat melko suuri riski jos kasvatus perustuu rankaisemiseen.
Käytännössä pikkujuttujen kohdalla ei ole aikuisillakaan mitään puolustusta tai muutakaan.
Lapsilla se ei ole käytännöllistäkään, vaan kotona, hoidossa ja koulussa "tuomiot" yleensä julistetaan saman henkilön toimesta joka myös toimii "poliisina", "vanginvartijana" yms. Toki jos on oikein iso juttu kyseessä, niin sitä selvitetään yleensä perusteellisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta sehän tiedetään ettei esim. vankeustuomio ole kovin tehokas keino muuttaa ihmistä yhteiskuntakelpoiseksi, vaan ne muut toimet (koulutus, terapia, vaikutusmahdollisuudet omaan elämään jne.) voivat olla avuksi. Lasten kohdalla pidän siis ihan perusteltuna aika pitkälle toimia niillä pitkällä tähtäimellä tehokkaammilla keinoilla (aka keskustelu). Ylemmän kosto väärintekijälle on kyllä ääritilanteissa oikeustajun mukaista, mutta ENNEN vastuuta omista väärin toimimisistaan lapsella pitää olla todellinen mahdollisuus tehdä se valinta, eli riittävä kypsyys ja kasvatus.
Pienelläkin lapsella on ymmärrys monesta asiasta ja näistä ymmärtämistään asioista lapsi on lähtökohtaisesti vastuussa. Jos vaikka 5-vuotias menee ja lyö leikkikaveria päähän ja sotkee tämän leikit, niin kyllä se aivan selkeästi on sellainen tapaus missä lapsi on syytä saattaa tekemisestään vastuuseen. Ei kyseessä ole mikään vauva.
Se että tietää teon oikeaksi/vääräksi ei vielä riitä lapselle jonka impulssikontrolli, empatiakyky, syy-seuraussuhteiden hahmotus ja toiminnanohjaus ovat vasta kehittymässä. Näiden kehitystä tuetaan tehokkaammin keskustelemalla kuin rankaisemalla.
Ja todellakin 5-vuotiaan pitää kantaa vastuu tekonsa seurauksista. Se lähtee siitä että muistutetaan se seuraus, toisen paha mieli, joka voi 5-vuotiaan empatiakyvyllä vielä karata mielestä. Sitten pyydetään anteeksi, lohdutetaan, korjataan tehty vahinko (esim. autetaan korjaamaan sotkettu leikki) ja hyväksytään se että häntä ei ehkä nyt siihen leikkiin haluta ja/tai aikuinen katsoo aiheelliseksi pitää lapsen käden ulottuvilla valvonnassa. Yksi seuraus on myös aikuisen tyytymättömyys lapsen käytökseen - lapsi (ja kuka tahansa ihminen) janoaa hyväksyntää ja jo vanhemman tyytymättömyys/ihastelu on voimakas toiminnan muokkaaja.
Sanotaanko näin, että keskimääräisellä aikuisella vankilan vangilla impulssikontrolli, empatiakyky, syy-seuraussuhteiden hahmotus ja toiminnanohjaus ovat kaikki sangen heikolla tolalla. Myös humalatila rikoksen tapahtuessa voi heikentää näitä asioita melkoisen voimakkaasti. Mutta ei se ole mikään syy, miksi heidät pitäisi jättää tuomitsematta tekoaan vastaavaan eli riittävän tuntuvaan rangaistukseen jolla he muun ohella sovittavat tekonsa.
Sama pätee aika pitkälti lapsiinkin. Lapsen on myös syytä saada se tuntuva seuraus jolla teko sovitetaan. Pelkkä paheksunta ja vaikka leikistä pois joutuminen voi olla lievemmässä tapauksessa sellainen tuntuva seuraus, mutta jos puhutaan vähän vakavammasta asiasta, niin ei se useinkaan enää ole riittävää sen paremmin teon sovittamiseen kuin pelotevaikutuksen aikaansaamiseenkaan.
Oikeustieteen termi "yleisestävyys" sopii tähän.
Eli tarvitsemme jonkin rangaistusjärjestelmän aikuisille pitääksemme yhteistä hvyää yllä. Tähån koneistoon joutuvat yleensä ihmiset, joita on rangaistu kovalla kädellä tai täysin laiminlyödyt. Lapsuudessa keskustelevat perheet eivät juuri joudu.
Oikeuspoliittisen instituutin sivuilla on tästä tutkimusta.
Vierailija kirjoitti:
Se on lähtökohtaisesti väärin sen rikkomuksen uhria kohtaan, jos rikkomuksen tekijä ei joudu kärsimään teostaan mitenkään. Omaan oikeudentajuun ei mahdu miten se voisi olla oikein, että vain uhri kärsii eikä pahantekijää laiteta ollenkaan kärsimään.
Kyseessä on kosto jota edustat yhdessä peukuttajiesi kanssa. Teidän takia maailma ei ole niin hyvä kuin voisi olla. Teillä on lasi puoliksi tyhjä koko ajan.
Te ette usko ihmiseen vaan negatiivisuus on päällimmäisenä.
Lapsiin ja koiriin pätee sama kasvatus eli ei koirakaan opi sillä, että rangaistaan. Koiralle pitää kertoa, miten pitää tehdä. Lapsi ei opi seisontarangaistuksesta mitään muuta kuin sen, että ei pidä jäädä kiinni, jos tekee aikuisen mielestä väärin ja lapsihan ei voi tietää, mikä on väärin ja mikä oikein. Siksi seisontarangaistuksen saanut lapsi puree uudestaan toista lasta, koska kukaan ei kerro, että se pureminen on väärin, ei toisen lapsen itkettäminen (joka itku saattaa seuraavalla kerralla olla äidinikävää, jolloin muut lapset ihmettelevät, että missä rangaistus lähellä oleville).
Jos lapsi ottaa lelun toisen kädestä, niin ei se rangaistus saa lasta muuttamaan käytöstään. Seuraavalla kerralla kannattaa napata lapio ja potkaista kaveria, koska joka tapauksessa tulee rangaistus sen sijaan, että aikuinen olisi vierellä ja estäisi sen lapion nappaamisen. Lasten rankaisemisessa on liian usein kyse siitä, että aikuinen on ollut laiska estämään pahantekoa.
Tässä maailmassa tarkoituksena on estää teko jo aievaiheessa. Silloin ei tarvitse rangaista. Vankila ei opeta ennakoimaan.
Kyllä "vitsa" eli rangaistus kuuluu kasvatukseen. Missä muodossa niin kotiaresti on edelleen hyvä, kuten huoneeseen lukitseminen määräajaksi. Lievempinä viikkorahojen poistaminen tai kotitöihin patistaminen. Keinoja siis löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on lähtökohtaisesti väärin sen rikkomuksen uhria kohtaan, jos rikkomuksen tekijä ei joudu kärsimään teostaan mitenkään. Omaan oikeudentajuun ei mahdu miten se voisi olla oikein, että vain uhri kärsii eikä pahantekijää laiteta ollenkaan kärsimään.
Kyseessä on kosto jota edustat yhdessä peukuttajiesi kanssa. Teidän takia maailma ei ole niin hyvä kuin voisi olla. Teillä on lasi puoliksi tyhjä koko ajan.
Te ette usko ihmiseen vaan negatiivisuus on päällimmäisenä.
Jättäisikö sinä aikuisen raiskaajan tuomitsematta vankeuteen ja sen sijaan vaan laittaisit sen kurssille, missä opetetaan miten voi halutessaan hillitä himonsa?
Alue: Aihe vapaa
No eipä siitä paljon muuta seuraakaan nykyään.