Lue keskustelun säännöt.
Miesten empatiakyvyttömyys
20.06.2018 |
Varmasti joku muukin kuin minä on törmännyt mieheen, joka on tosi mukava ja hyvää seuraa, jopa todella vahvasti kumppni, mutta tiukan paikan tullen on pakko tajuta, että homma sujuu vain myötämäessä. Miehellä ei ole kykyä asettua toisen asemaan vaikeuksien kohdatessa, ei vaikka miten yrittäisi selittää miten itse koen asiat.
Onko tämä asia, joka pitää vain oppia hyväksymään (miten) vai pitääkö siirtyä seuraavaan?
Kommentit (437)
Onhan niitä sellaisiakin miehiä, mutta on myös hyvin empaattisia. Kyse on siitä, jaksatko sinä sellaisen miehen kanssa, jonka on vaikea ilmaista empatiaansa. Ykkönen puki jutun aika hyvin sanoiksi - moni epäempaattisen tuntuinen mies kokee, että hänen kuuluu ratkaista asia, josta avaudut. Kun hän ei siihen kykene, hän tuntee avuttomuutta eikä kehtaa myöntää sitä, joten hän heittäytyy ilkeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole empatian puutteesta, vaan siitä ettei jaksa kuunnella paskaa.
Silloin on täysin väärän ihmisen kanssa tai voi miettiä, onko ylipäätään soveltuva parisuhteeseen tai ihmisten välisiin suhteisiin ylipäätään. Jos siis muka rakkaan ihmisen tukeminen on paskan kuuntelemista.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kohdannut miehiä, jotka alkavat vaikeiksi ja suorastaan ilkeiksi, kun heille koettaa puhua negatiivisista tunteista. Vaikkeivät nämä tunteet siis edes kohdistuisi mieheen itseensä, vaan esim. "oli tänään vaikeaa töissä". Ainakin yksi tällainen "epäempaattinen" mies sai lopulta selitettyä, että hän kokee minun valitukseni niin, että hänen pitäisi jotenkin ratkaista asia ja että kun avaudun ongelmasta, hän kokee, että ongelma on jotenkin hänen syynsä. Miehet eivät kai useinkaan ymmärrä puhumisen voimaa. Että nainen puhuu keventääkseen mieltään, eikä siksi, että hän kippaa asian miehen ratkaistavaksi.
Olen ihan shokissa ja ällikällä lyöty. Meillä on ollut kymmenen vuotta todella hyvä suhde, jossa molemmat ovat käyttäytyneet kunnioittavasti toisiaan kohtaan, ei koskaan mitäään vyönallelyöntejä riidoissa tai nimittelyä tai syyttelyä tms.
Nyt, kun minulla on vaikeaa ja itken tai menen tolaltani, mies joko pakenee, vähättelee, jopa tekee vitsiä tai ilkeilee. En olisi koskaan kuvitellut hänen käyttäytyvän niin ketään kohtaan ja etenkään minua ja juuri silloin, kun olisin kaikista eniten turvan ja lohdutuksen tarpeessa.
Olen äärimmäisen pettynyt ja surullinen enkä tiedä, onko tässä mitään mahdollisuutta korjata tilannetta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kohdannut miehiä, jotka alkavat vaikeiksi ja suorastaan ilkeiksi, kun heille koettaa puhua negatiivisista tunteista. Vaikkeivät nämä tunteet siis edes kohdistuisi mieheen itseensä, vaan esim. "oli tänään vaikeaa töissä". Ainakin yksi tällainen "epäempaattinen" mies sai lopulta selitettyä, että hän kokee minun valitukseni niin, että hänen pitäisi jotenkin ratkaista asia ja että kun avaudun ongelmasta, hän kokee, että ongelma on jotenkin hänen syynsä. Miehet eivät kai useinkaan ymmärrä puhumisen voimaa. Että nainen puhuu keventääkseen mieltään, eikä siksi, että hän kippaa asian miehen ratkaistavaksi.
Olen ihan shokissa ja ällikällä lyöty. Meillä on ollut kymmenen vuotta todella hyvä suhde, jossa molemmat ovat käyttäytyneet kunnioittavasti toisiaan kohtaan, ei koskaan mitäään vyönallelyöntejä riidoissa tai nimittelyä tai syyttelyä tms.
Nyt, kun minulla on vaikeaa ja itken tai menen tolaltani, mies joko pakenee, vähättelee, jopa tekee vitsiä tai ilkeilee. En olisi koskaan kuvitellut hänen käyttäytyvän niin ketään kohtaan ja etenkään minua ja juuri silloin, kun olisin kaikista eniten turvan ja lohdutuksen tarpeessa.
Olen äärimmäisen pettynyt ja surullinen enkä tiedä, onko tässä mitään mahdollisuutta korjata tilannetta.
Ap
Onko tätä tolalta menoa tapahtunut pitkäänkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole empatian puutteesta, vaan siitä ettei jaksa kuunnella paskaa.
Silloin on täysin väärän ihmisen kanssa tai voi miettiä, onko ylipäätään soveltuva parisuhteeseen tai ihmisten välisiin suhteisiin ylipäätään. Jos siis muka rakkaan ihmisen tukeminen on paskan kuuntelemista.
Monelle miehelle on ylivoimaista käsittää, ettei elämä kulke vain sitä pintaleveliä, vaan ihmisissä on myös muita tasoja. Siinä vaiheessa kun elämää on takana 50+, yhä tärkeintä on omaisuus ja moottoripyörän rassaus ja elämän ”helppous” ja keskustelutaidon taso tätä ”paskan kuuntelemista”, on ihan hyvä ettei elämää ole jäljellä kuin abouttia se 20 vuotta. Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sitä tapahtunut jo kuukausia. Se alkoi syksyllä ensin pienemmästä ja on pahentunut ja pahentunut miehen kaadettua bensaa liekkeihin.
Nyt olen siinä pisteessä, etten halua enää yhtään kertaa kokea sitä uudelleen. Jos mies ei ala ymmärtää, ainoa vaihtoehto on lähteä.
Olen käyttäytynyt ihan normaalisti ja hyvin nämä kymmenen vuotta, joten tiedän olevani ihan ihminen silloin, kun minua ei muutenkin vaikeassa tilanteessa provosoida yli sietokykyni.
Ap
Mä en edes puhu miehelleni enää mitään. Ei jaksa nähdä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole empatian puutteesta, vaan siitä ettei jaksa kuunnella paskaa.
Silloin on täysin väärän ihmisen kanssa tai voi miettiä, onko ylipäätään soveltuva parisuhteeseen tai ihmisten välisiin suhteisiin ylipäätään. Jos siis muka rakkaan ihmisen tukeminen on paskan kuuntelemista.
Monelle miehelle on ylivoimaista käsittää, ettei elämä kulke vain sitä pintaleveliä, vaan ihmisissä on myös muita tasoja. Siinä vaiheessa kun elämää on takana 50+, yhä tärkeintä on omaisuus ja moottoripyörän rassaus ja elämän ”helppous” ja keskustelutaidon taso tätä ”paskan kuuntelemista”, on ihan hyvä ettei elämää ole jäljellä kuin abouttia se 20 vuotta. Säälittävää.
Tämä! Ja näitä riittää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole empatian puutteesta, vaan siitä ettei jaksa kuunnella paskaa.
Silloin on täysin väärän ihmisen kanssa tai voi miettiä, onko ylipäätään soveltuva parisuhteeseen tai ihmisten välisiin suhteisiin ylipäätään. Jos siis muka rakkaan ihmisen tukeminen on paskan kuuntelemista.
Monelle miehelle on ylivoimaista käsittää, ettei elämä kulke vain sitä pintaleveliä, vaan ihmisissä on myös muita tasoja. Siinä vaiheessa kun elämää on takana 50+, yhä tärkeintä on omaisuus ja moottoripyörän rassaus ja elämän ”helppous” ja keskustelutaidon taso tätä ”paskan kuuntelemista”, on ihan hyvä ettei elämää ole jäljellä kuin abouttia se 20 vuotta. Säälittävää.
Tämä! Ja näitä riittää!
Toimiiko puhe ja kommunikointi kuitenkin mielestänne toisinpäin. Jos miehellä on vaikeaa niin jaksatteko? Tai siis toki te jaksatte mutta jaksavatko (muka) naiset yhtään sen paremmin keskimäärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt samaa tapailemani liehen kohdalla. En edes viitsi puhua hänelle kaikesta, kun hän ei tunnu yhtään empaattiselta. Mistähän löytyisi empaattinen mies? Tai no voin toki naisenkin ottaa kun olen biseksuaali, ehkä niin olisi helpompaa...
Mitä tarkalleen ottaen on tapahtunut? Voiko olla ettei mies vaan "osaa" jotenkin lohduttaa sinua, ja vähän kuin väistelee tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun mies joutuu siihen tilanteeseen, että tarvitsisi empatiaa ja tukea, sitä ei pyydetä. Mies lähtee kapakkaan ja vetää perskännit, hakkaa jonkun ja joutuu putkaan.
Tai vetää itsensä hirteen.
Sitten katkerana vuodatetaan baaritiskillä miten kaikki naiset on h.ria ja pitäis raiskata ja tappaa. Että siihen malliin.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa tapailemani liehen kohdalla. En edes viitsi puhua hänelle kaikesta, kun hän ei tunnu yhtään empaattiselta. Mistähän löytyisi empaattinen mies? Tai no voin toki naisenkin ottaa kun olen biseksuaali, ehkä niin olisi helpompaa...
No ei kai nyt tapailuvaiheessa pidä kaataa paskaa toisen niskaan? Ei ihme, jos ei osoita empatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa tapailemani liehen kohdalla. En edes viitsi puhua hänelle kaikesta, kun hän ei tunnu yhtään empaattiselta. Mistähän löytyisi empaattinen mies? Tai no voin toki naisenkin ottaa kun olen biseksuaali, ehkä niin olisi helpompaa...
No ei kai nyt tapailuvaiheessa pidä kaataa paskaa toisen niskaan? Ei ihme, jos ei osoita empatiaa.
Johan sanoin että en viitsi puhua hänelle kaikesta, joten en ole kaatanutkaan. Olen vaan huomannut, että häntä ei tunnu tippaakaan järkyttävän mitkään järkyttävät uutiset tai muiden ihmisten kamalat kohtalot.
En pysty tähän kuvailemaan, mutta kyllä ymmärrän itsekin miehen välttelevän, mutta eihän tämä sillä parane. Esimerkiksi hänellä olisi ollut suhde työkaverinsa kanssa ja aina kun hän lähtee työmatkalle, alan itkeä. Hän pakenee tilannetta ja minun itkuni lisäksi tulee sitten paniikki, pettymys ja raivo. Ja jos hän olisi sen sijaan suhtautunut asiaan asiallisesti ja lohduttavasti, asia olisi ihan eri jamassa.
Ap
Hänen strategiansa on siis odottaa sivulla pölyn laskeutumista eikä hän ymmärrä, että siitä on kertynyt jo aikamoinen pölypesäke sen sijaan, että se olisi eletty ja unohdettu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa tapailemani liehen kohdalla. En edes viitsi puhua hänelle kaikesta, kun hän ei tunnu yhtään empaattiselta. Mistähän löytyisi empaattinen mies? Tai no voin toki naisenkin ottaa kun olen biseksuaali, ehkä niin olisi helpompaa...
No ei kai nyt tapailuvaiheessa pidä kaataa paskaa toisen niskaan? Ei ihme, jos ei osoita empatiaa.
Johan sanoin että en viitsi puhua hänelle kaikesta, joten en ole kaatanutkaan. Olen vaan huomannut, että häntä ei tunnu tippaakaan järkyttävän mitkään järkyttävät uutiset tai muiden ihmisten kamalat kohtalot.
Ää no hui kamala. Keskity omaan elämääsi. Miksi otat tuollaisia asioita edes puheeksi. Idiootti.
Miehellä ei tosiaan ole kykyä asettua toisen asemaan.
Empatiakykyä kyllä löytyy, mutta säälittelijäksi en ala.
Tämä tuntuu olevan joillekin veteen piirretty viiva.
Mä olen kohdannut miehiä, jotka alkavat vaikeiksi ja suorastaan ilkeiksi, kun heille koettaa puhua negatiivisista tunteista. Vaikkeivät nämä tunteet siis edes kohdistuisi mieheen itseensä, vaan esim. "oli tänään vaikeaa töissä". Ainakin yksi tällainen "epäempaattinen" mies sai lopulta selitettyä, että hän kokee minun valitukseni niin, että hänen pitäisi jotenkin ratkaista asia ja että kun avaudun ongelmasta, hän kokee, että ongelma on jotenkin hänen syynsä. Miehet eivät kai useinkaan ymmärrä puhumisen voimaa. Että nainen puhuu keventääkseen mieltään, eikä siksi, että hän kippaa asian miehen ratkaistavaksi.