Raskaus ja ulkonäköpaineet
Tein tästä eilenkin aloituksen, joka poistettiin ilman syytä.
Eli viime aikoina silmille on pompannut perheen perustamista miettivien naisten huono itsetunto, eli just sitä "lapset pilaa mun vartalon, äää!"-ulinaa. Niinkun, seriously? Ei se kroppa samalta näytä koko ihmisikää vaikket ikinä edes harkitsisi lasten hankintaa. Huolestuttaa, miten syvälle ulkonäköpaineet voikaan olla juurtuneet, synnyttäminen on kuitenkin luonnollinen, joskin vapaaehtoinen osa ihmiskehon elinkaarta. Ihan samalla lailla siitä jää jäljet kuin muustakin eletystä elämästä, viittaan siis esim. vaikkapa nyt vaihdevuosien tuomiin muutoksiin. Kyllä ihmisestä saa näkyä se, että on synnyttänyt. Länsimainen ihanne siitä, että kropan pitäisi näyttää ikuisesti samalta kuin parikymppisenä, on sairas ja kieroutunut. Eikä se keho edes välttämättä ole lopullisesti "pilalla" raskauden jälkeen, jokaisen kroppa reagoi eri tavalla.
Myös itse raskauden aikana olen törmännyt mitä älyttömimpiin aivopieruihin ulkonäköpaineisiin liittyen. Siinä sitä sitten kauhistellaan kuulkaa niitä turvonneita pohkeita ja - hui olkoon, paisuvaa mahaa. Nyt ihan oikeasti, haloo! Ei se lapsi sieltä selviytyisi hyvinvoivana ulos, ellei kehossa tapahtuisi tarvittavia muutoksia. Ja se, että sännätään salille suurinpiirtein suoraan synnytyksestä ja vedetään jotain kunto-ohjelmaa vaikka sitten lastenhoidon kustannuksella, johtaa vaan syvempiin ongelmiin kun vintiltä sammuu loputkin valot ja vauva-arkea rämmitään läpi minkälie masennuslääkepurkin kanssa. Hyvä vauvan kannalta?
Järkyttävintä mitä oon lukenut oli, kun suomalainen äiti oli kesken vaikean synnytyksen huutanut lääkärille vastaan, kun oli patisteltu keisarinleikkaukseen, koska ei halunnut arpea.
... Anteeksi, mutta MITÄ !? Lapsen henki on vaarassa ja äiti kiljuu, että älkäkää leikatko ettei mun kroppaan jää rumia jälkiä. Huhhuh. Ehkä on tosiaan parempi, ettei niitä lapsia hankita jos siihen ei todella ole valmis ryhtymään.
Kommentit (38)
No mä ainakin jätän lapset tekemättä, koska en halua ottaa riskiä, et kroppa menee pilalle.
N27
Vierailija kirjoitti:
No mä ainakin jätän lapset tekemättä, koska en halua ottaa riskiä, et kroppa menee pilalle.
N27
Sun iässä vielä ymmärrän tuon jotenkin. Oletko pohtinut perheenlisäystä, sanotaanko, kymmenen vuoden sisällä?
Eniten ihmetyttää nämä +30v naiset, joiden ainoa syy lapsettomuuteen on heikko itsetunto, vaikka biologinen kellokin tikittäisi jo pikkuhiljaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä ainakin jätän lapset tekemättä, koska en halua ottaa riskiä, et kroppa menee pilalle.
N27
Sun iässä vielä ymmärrän tuon jotenkin. Oletko pohtinut perheenlisäystä, sanotaanko, kymmenen vuoden sisällä?
Eniten ihmetyttää nämä +30v naiset, joiden ainoa syy lapsettomuuteen on heikko itsetunto, vaikka biologinen kellokin tikittäisi jo pikkuhiljaa.
Ap
Ei, en halua lapsia.
Itse taasen olin todella sinut vartalon muutoksiin raskauden myötä, ajattelin juuri kuten sinä, ne kuuluvat asiaan. Yllättäen nämä asiat olivatkin miehelle suurempi juttu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä ainakin jätän lapset tekemättä, koska en halua ottaa riskiä, et kroppa menee pilalle.
N27
Sun iässä vielä ymmärrän tuon jotenkin. Oletko pohtinut perheenlisäystä, sanotaanko, kymmenen vuoden sisällä?
Eniten ihmetyttää nämä +30v naiset, joiden ainoa syy lapsettomuuteen on heikko itsetunto, vaikka biologinen kellokin tikittäisi jo pikkuhiljaa.
Ap
Ei kannata tuhlata aikaansa ja energiaansa tällaisten ihmettelyyn. Mitä muiden elämä ja valinnat sulle kuuluu? Lue vaikka joku kirja ihmettelyn sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä ainakin jätän lapset tekemättä, koska en halua ottaa riskiä, et kroppa menee pilalle.
N27
Sun iässä vielä ymmärrän tuon jotenkin. Oletko pohtinut perheenlisäystä, sanotaanko, kymmenen vuoden sisällä?
Eniten ihmetyttää nämä +30v naiset, joiden ainoa syy lapsettomuuteen on heikko itsetunto, vaikka biologinen kellokin tikittäisi jo pikkuhiljaa.
Ap
Ei kannata tuhlata aikaansa ja energiaansa tällaisten ihmettelyyn. Mitä muiden elämä ja valinnat sulle kuuluu? Lue vaikka joku kirja ihmettelyn sijaan.
Olen kiinnistuneempi ihmisten kanssa kommunikoinnista netin välityksellä kuin yksinäisestä kirjojen lukemisesta. Sitä paitsi, anna mun tuhlata aikani miten haluan. T. Ap
Minulle muyös painavin syy olla hankkimatta lapsia on juurikin nuo muutokset vartalossa, saatika mitä synnyttäminen tekisi sukupuolielimille, hyh! (En kyllä muutenkaan pidä lapsista)
N34
Vierailija kirjoitti:
Itse taasen olin todella sinut vartalon muutoksiin raskauden myötä, ajattelin juuri kuten sinä, ne kuuluvat asiaan. Yllättäen nämä asiat olivatkin miehelle suurempi juttu...
Minun miehelle jäi joku fiksaatio vauvamahaan. Katsellee vieläkin kuvia kun olin raskaana ja puhuu miten kaunis olin. Minusta näytän niissä kuvissa homssuiselta ryhävalaalta ja alkaa koskea selkään edes muistella.
Raskausarvet kehossani on minulle täysin merkityksettömiä mutta mies niitä silittelee ja kai pitää jonkin näköisenä muistona "upeasta" olomuidostani silloin joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taasen olin todella sinut vartalon muutoksiin raskauden myötä, ajattelin juuri kuten sinä, ne kuuluvat asiaan. Yllättäen nämä asiat olivatkin miehelle suurempi juttu...
Minun miehelle jäi joku fiksaatio vauvamahaan. Katsellee vieläkin kuvia kun olin raskaana ja puhuu miten kaunis olin. Minusta näytän niissä kuvissa homssuiselta ryhävalaalta ja alkaa koskea selkään edes muistella.
Raskausarvet kehossani on minulle täysin merkityksettömiä mutta mies niitä silittelee ja kai pitää jonkin näköisenä muistona "upeasta" olomuidostani silloin joskus.
Raskausmaha fetissi? Näitä videoita löytyy pornosivustoiltakin.
Naisilla alkaa tosiaan mennä melko rankasti yli nuo ulkonäköjutut. Ihan noin muutenkin kuin lapsiin liittyen.
En todellakaan pilaa vaivalla hankkimaani kroppaa, en ikinä! Eikä se ole itsekkyyttä vaan itsekunnioitusta.
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taasen olin todella sinut vartalon muutoksiin raskauden myötä, ajattelin juuri kuten sinä, ne kuuluvat asiaan. Yllättäen nämä asiat olivatkin miehelle suurempi juttu...
Minun miehelle jäi joku fiksaatio vauvamahaan. Katsellee vieläkin kuvia kun olin raskaana ja puhuu miten kaunis olin. Minusta näytän niissä kuvissa homssuiselta ryhävalaalta ja alkaa koskea selkään edes muistella.
Raskausarvet kehossani on minulle täysin merkityksettömiä mutta mies niitä silittelee ja kai pitää jonkin näköisenä muistona "upeasta" olomuidostani silloin joskus.Raskausmaha fetissi? Näitä videoita löytyy pornosivustoiltakin.
Usko pois, olen tästä kyllä hänelle sanonut ja keksinyt monta vitsiä. Mies yrittänyt selittää että ei hän niitä mahoja yleisesti pidä yhtään minään vaan se liittyi jotenkin siihen että kannoin ja kasvatin juuri hänen lastaan siellä sisälläni. Siksi häntä ei muutokset (jotka hyvin vähäisiä muutenkin) häiritse mitenkään.
Jos vaakakupissa on miehen (miesten) rakkaus ja lapset, joita joutuu sitten yksin ehkä kasvattamaan kun mies jättää kropan takia niin lasten tekemättä jättäminen kuulostaa ihan fiksulta.
Mulla kaksi lasta joilla eri isät. Toinen vaan motkotti ja haukkui raskauden jälkeistä vartaloani ja huom. mulla oli kokonaiset kolme raskauskiloja jäänyt mitat 163/56. Nykyinen mies ei muuta kuin kehu ja olen 68 kiloinen. Tykkään vartalostani itsekin.. ei se mitenkään huonommaksi muuttunut, naisellisemmaksi. Paljon voi itsekin vaikuttaa. Itse hyötyliikun paljon ja lisäksi treenaan salilla.
Vierailija kirjoitti:
Minulle muyös painavin syy olla hankkimatta lapsia on juurikin nuo muutokset vartalossa, saatika mitä synnyttäminen tekisi sukupuolielimille, hyh! (En kyllä muutenkaan pidä lapsista)
N34
Ihmisillä on kyllä vääristyneet mielikuvat siitä, minkä verran muutosta synnyttäminen todellisuudessa aiheuttaa alapäälle.
En mäkään suostuis keisarinleikkaukseen, hyi helvetti. Alapäästä sen kuuluu tulla ulos.
Ei mulla raskaudet tehneet mitenkään erityisen isoja muutoksia vartaloon.
Synnytin 17v ikäsenä. Siinä oli sit 3 asteen repeemää, tissit polvissa ja maha raahas about maata tyhjennyttyää. Kiloja tuli 20+ vuodelevossa, enkä siltikään koe kroppani tuhoutuneen. Kroppa ei ollu enään 17v teinipissiksen, vaan äidin joka olis kävelly vaikka kuuhun lapsensa vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
En mäkään suostuis keisarinleikkaukseen, hyi helvetti. Alapäästä sen kuuluu tulla ulos.
Oletpa oksettava ihminen, toivottavasti et hanki lapsia. Antaisit siis oman lapsesi mielummin vaikka kuolla synntykseen kuin suostuisit keisarinleikkaukseen?
Mielipiteitä, kiitos?
Ap