Lue keskustelun säännöt.
Raskaus ja ulkonäköpaineet
14.06.2018 |
Tein tästä eilenkin aloituksen, joka poistettiin ilman syytä.
Eli viime aikoina silmille on pompannut perheen perustamista miettivien naisten huono itsetunto, eli just sitä "lapset pilaa mun vartalon, äää!"-ulinaa. Niinkun, seriously? Ei se kroppa samalta näytä koko ihmisikää vaikket ikinä edes harkitsisi lasten hankintaa. Huolestuttaa, miten syvälle ulkonäköpaineet voikaan olla juurtuneet, synnyttäminen on kuitenkin luonnollinen, joskin vapaaehtoinen osa ihmiskehon elinkaarta. Ihan samalla lailla siitä jää jäljet kuin muustakin eletystä elämästä, viittaan siis esim. vaikkapa nyt vaihdevuosien tuomiin muutoksiin. Kyllä ihmisestä saa näkyä se, että on synnyttänyt. Länsimainen ihanne siitä, että kropan pitäisi näyttää ikuisesti samalta kuin parikymppisenä, on sairas ja kieroutunut. Eikä se keho edes välttämättä ole lopullisesti "pilalla" raskauden jälkeen, jokaisen kroppa reagoi eri tavalla.
Myös itse raskauden aikana olen törmännyt mitä älyttömimpiin aivopieruihin ulkonäköpaineisiin liittyen. Siinä sitä sitten kauhistellaan kuulkaa niitä turvonneita pohkeita ja - hui olkoon, paisuvaa mahaa. Nyt ihan oikeasti, haloo! Ei se lapsi sieltä selviytyisi hyvinvoivana ulos, ellei kehossa tapahtuisi tarvittavia muutoksia. Ja se, että sännätään salille suurinpiirtein suoraan synnytyksestä ja vedetään jotain kunto-ohjelmaa vaikka sitten lastenhoidon kustannuksella, johtaa vaan syvempiin ongelmiin kun vintiltä sammuu loputkin valot ja vauva-arkea rämmitään läpi minkälie masennuslääkepurkin kanssa. Hyvä vauvan kannalta?
Järkyttävintä mitä oon lukenut oli, kun suomalainen äiti oli kesken vaikean synnytyksen huutanut lääkärille vastaan, kun oli patisteltu keisarinleikkaukseen, koska ei halunnut arpea.
... Anteeksi, mutta MITÄ !? Lapsen henki on vaarassa ja äiti kiljuu, että älkäkää leikatko ettei mun kroppaan jää rumia jälkiä. Huhhuh. Ehkä on tosiaan parempi, ettei niitä lapsia hankita jos siihen ei todella ole valmis ryhtymään.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään suostuis keisarinleikkaukseen, hyi helvetti. Alapäästä sen kuuluu tulla ulos.
Oletpa oksettava ihminen, toivottavasti et hanki lapsia. Antaisit siis oman lapsesi mielummin vaikka kuolla synntykseen kuin suostuisit keisarinleikkaukseen?
Itse olet oksettava kun haukut muita. Mene muualle tekopyhyytesi kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä ainakin jätän lapset tekemättä, koska en halua ottaa riskiä, et kroppa menee pilalle.
N27
Se on sinun valintasi, mutta et sinä hääviltä näytä enää 20v päästä oli niitä lapsia tai ei :,D sitten voi kaduttaa jos jonkun täydellisen kropan takia jätti tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään suostuis keisarinleikkaukseen, hyi helvetti. Alapäästä sen kuuluu tulla ulos.
Oletpa oksettava ihminen, toivottavasti et hanki lapsia. Antaisit siis oman lapsesi mielummin vaikka kuolla synntykseen kuin suostuisit keisarinleikkaukseen?
Itse olet oksettava kun haukut muita. Mene muualle tekopyhyytesi kera.
Jos tuo oli sun ainoa puolustus, niin oon kyllä vielä järkyttyneempi, enkä edes kadu haukkumistani. Kenen arvomaailmassa ulkonäkö voi oikeasti olla merkityksellisempää kuin syntyvän lapsen terveys ja henki?
Olen 28-vuotias nainen enkä ole koskaan kuullut kenenkään pelkäävän ulkonäkönsä puolesta. Jopa netissäkin tuollaiset ovat minusta vähemmistössä. Enemmän ihmisiä pelottaa raskauden vaikutukset terveyteen ja toimintakykyyn. Iso vatsa ja merkittävä turvotus jaloissa tuntuvat pahalta ja hankaloittavat monia arjen asioita, siksi ne koetaan negatiivisina. Liitoksistaan revennyt keskivartalo oireilee ja voi aiheuttaa kovia selkäkipuja kauan jälkikäteen. Ja harvaa mietityttää, miltä römpsä NÄYTTÄÄ jälkikäteen, mutta monia voi mietityttää, miltä se TUNTUU ja voiko sillä uudella alakerralla pidättää ulostetta tai virtsaa.
Itse tosiaan haluan lapsia, mutta tottakai nuo ovat minusta negatiivisia asioita.
Ja mitä tuohon "luuletteko vartalonne pysyvän ikuisesti samanlaisena ilman lapsia" -korttiin. Ei vartalo pysy muuttumattomana koko elinikää, mutta monen 50-vuotiaan vartalo olisi selvinnyt vähäisemmillä muutoksilla ilman niitä raskauksia ja synnytyksiä.
Olin huolestunut, että lihon raskausaikana. Tosin, elämä ei mennyt siten, että olisin miettinyt vakavasti lasten hankkimista, mutta kun se tuli mieleen, olin ajatuksissani todella huolissani siitä, että lihoisin kovasti, koska minulla ei laihduttamiseen ole koskaan löytynyt itsekuria. Toisaalta, ei ole hirveästi edes tarvinnut, koska olen ollut aina normaalipainoinen.
Mutta, tulinpa sitten vakituisessa seurustelusuhteessa raskaaksi 38-vuotiaana enkä kyllä sekunnin murto-osaakaan miettinyt, etten pidä lasta. Päinvastoin, olin onnesta soikeana. Ja mitä psyykessäni tapahtuikaan: raskausaikana en todellakaan ollut vartalostani huolissani vaan terveydestäni ja ennenkaikkea siitä, että lapsi kehittyisi vatsassani hyvin ja synnytys sujuisi ongelmitta. Olin pelosta sekaisin lapsen ja synnytyksen puolesta koko raskauden ajan, ettei tullut kertaakaan mieleen olla huolissaan vartalostaan. Kärsin koko raskauden ajan pahoinvoinnista, joten sain taistella, että saan ylipäänsä syötyä kunnolla. Veriarvot laskivat ja oksentelin paljon yms. Raskausvatsastani olin niin ylpeä, etten ikinä ole tuntenut ennen raskautta enkä sen jälkeen niin suurta ylpeyttä vartalostani. Samoin mieheni piti minua kauniina.
Raskauden jälkeen olinkin sitten hoikempi (171 cm ja 57 kg), kuin moniin, moniin vuosiin, mutta syynä ei ollut se, että olisin kiinnittänyt huomiota painooni ja miettinyt ulkonäköäni. Ainoa, mitä kaipasin, oli liikunta. Rakastan hengästymistä ja tiettyjä liikuntalajeja, mutta niitä en voinut tehdä, koska energiani ei pahoinvoinnin vuoksi riittänyt. Liikkumaan en todellakaan halunnut ulkonäöllisistä syistä. Kunnon hikiliikunnan puute sai oloni apeaksi moneen kertaan.
Kerroin tarinani, koska halusin antaa esimerkin, että tilanteen muuttuessa ihmisen ajatus- ja tunnemaailma saattaa heittää täyttä volttia. Raskauden ja synnytyksen kulusta ei koskaan ole tietoa etukäteen, miten ne sujuvat. Mutta yllätyksiin ja siihen, ettei hallitse enää kaikkea, edes omaa kroppaansa ja muutakaan elämäänsä, siihen pitää varautua. Se voi monelle olla kova pala, mutta siinä tämän elämän suola onkin: kaikkea ei voi hallita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vela ja silti mulla on vatsassa ja rinnoissa "raskausarpia" johtuen hillittömästä jojoilusta painon kanssa nuorempana (välillä 65 - 110 kg aikuisiässä). Nyt painan 77kg (olen 170 pitkä) eikä todellakaan ole mitään lihasta enimmäkseen nämä kilot. Ihan sama, vierellä rakastava ja komea 20+ vuotta nuorempi mies.
Ei se täydellinen kroppa, vaan se sisäinen kauneus <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään suostuis keisarinleikkaukseen, hyi helvetti. Alapäästä sen kuuluu tulla ulos.
Oletpa oksettava ihminen, toivottavasti et hanki lapsia. Antaisit siis oman lapsesi mielummin vaikka kuolla synntykseen kuin suostuisit keisarinleikkaukseen?
Itse olet oksettava kun haukut muita. Mene muualle tekopyhyytesi kera.
Jos tuo oli sun ainoa puolustus, niin oon kyllä vielä järkyttyneempi, enkä edes kadu haukkumistani. Kenen arvomaailmassa ulkonäkö voi oikeasti olla merkityksellisempää kuin syntyvän lapsen terveys ja henki?
Mulla ei ole tarvetta puolustella yhtään mitään. Teet hirveitä johtopäätöksiä yhden kommentin perusteella.
Eiköhän se kerro enemmän susta kun eka asia minkä osaat tehdä on haukkua muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt harmittaa, kun en miettinyt ajoissa minkä näköiseksi muutun raskaana ollessani. LA onneksi kuukauden päästä. En ole kahteen kuukauteen kehdannut poistua kotoa tämmöisenä valaana (painoa tullut onneksi vain 5kg mutta saanut tarkkaan laskea mitä suuhunsa laittaa). Sanokoon kuka mitä haluaa, mutta tehokiinteytyksen aloitan välittömästi kun pääsen jaloilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään suostuis keisarinleikkaukseen, hyi helvetti. Alapäästä sen kuuluu tulla ulos.
Oletpa oksettava ihminen, toivottavasti et hanki lapsia. Antaisit siis oman lapsesi mielummin vaikka kuolla synntykseen kuin suostuisit keisarinleikkaukseen?
Itse olet oksettava kun haukut muita. Mene muualle tekopyhyytesi kera.
Jos tuo oli sun ainoa puolustus, niin oon kyllä vielä järkyttyneempi, enkä edes kadu haukkumistani. Kenen arvomaailmassa ulkonäkö voi oikeasti olla merkityksellisempää kuin syntyvän lapsen terveys ja henki?
Mulla ei ole tarvetta puolustella yhtään mitään. Teet hirveitä johtopäätöksiä yhden kommentin perusteella.
Eiköhän se kerro enemmän susta kun eka asia minkä osaat tehdä on haukkua muita.
Sulla ei siis ole tarvetta puolustaa, perustella tai oikoa niitä hirveitä johtopäätöksiä, joita tein sinusta viestisi perusteella? Asia selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon samaa mieltä noista ulkonäköpaineista, mutta kyllä se nyt on jokaisen oma asia, että kuinka pian synnytyksestä alkaa treenaamaan. Useimmiten liikuntaa tietääkseni harrastetaan henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin vuoksi, ja ulkonäköseikat tulee vasta niiden jälkeen. Ja moni tuore äiti kaipaa kovastikin omaa aikaa ja tykkää silloin liikuntaa harrastaa.
Alku oli hyvä, mutta oli pakko laittaa alapeukku kuitenkin, kun sen verran tuomitsevaksi teksti meni.
Musta ei ole sun asias sanoa mikä on kellekin tärkeätä tai saako oman ulkonäön menettämistä surra vai ei. Mitä se sulle tai kellekään muulle kuuluu? Se että joku jossakin tilanteessa sanoo, että voi kauhea kun tulee arpi tms. ei tarkoita, että tietäisit minkälainen ihminen on kyseessa. Synnyttäminen on muutenkin tilanteena aika epätavallinen varsinkin ensisynnyttäjälle. Ei siinä ajattele normaalisti. Musta on turhaa syyllistää naisia omistaulkonäköpaineistaan. Se että niitä paineita on ei tarkoita, että olis mitään mt-ongelmia. Maailma on ihmeellinen paikka ja täällä kummasteltavaa toki riittää, mut voisit miettiä tota negatiivista "mä olen parempi kuin muut"-asennettasi vähän. Mitä sä muka tiedät muista ihmisistä niin paljon, että sulla on varaa arvostella? Inb4 joku tulee kommentoimaan, että osupa alotus arkaan paikkaan, niin tiedoksi teille: olen ihan ok kroppani kanssa ja olen lapseton täysin muista syistä kuin ulkonäkö..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo todella paljon naisten ulkonäköpaineista, ja se on surullista luettavaa.
T. 24N lapseton mahdollisesti koko loppu elämän. En pidä lapsista. En halua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Nyt harmittaa, kun en miettinyt ajoissa minkä näköiseksi muutun raskaana ollessani. LA onneksi kuukauden päästä. En ole kahteen kuukauteen kehdannut poistua kotoa tämmöisenä valaana (painoa tullut onneksi vain 5kg mutta saanut tarkkaan laskea mitä suuhunsa laittaa). Sanokoon kuka mitä haluaa, mutta tehokiinteytyksen aloitan välittömästi kun pääsen jaloilleni.
Muista että ne erkaantuneet vatsalihakset jää helposti erilleen jos treenaat heti ja väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt harmittaa, kun en miettinyt ajoissa minkä näköiseksi muutun raskaana ollessani. LA onneksi kuukauden päästä. En ole kahteen kuukauteen kehdannut poistua kotoa tämmöisenä valaana (painoa tullut onneksi vain 5kg mutta saanut tarkkaan laskea mitä suuhunsa laittaa). Sanokoon kuka mitä haluaa, mutta tehokiinteytyksen aloitan välittömästi kun pääsen jaloilleni.
Muista että ne erkaantuneet vatsalihakset jää helposti erilleen jos treenaat heti ja väärin.
Muistan kyllä, minulla on pt tätä varten :)
En tahdo lapsia. Olen jo päälle 30, mutta mahdun edelleen samoihin vaatteisiin kuin parikymppisenä.
Tän synnyttämättä ja toivon että mahdun samoihin kuteisiin vielä viiden vuoden päästäkin :)
En muutenkaan siis tahdo lapsia, mutta tuo on suuri plussa velana olemisessa.
Olen samaa mieltä siinä, että jos naiselle se keho on niin paljon tärkeämpi kuin omat lapset, niin älkööt missään tapauksessa tehkö lapsia. Ja toivottavasti eivät kadu sitä yksinäisinä vanhuksina, joiden tissit, mahat ja alapäät ovat rupsahtaneet ja ryppyiset lapsettomuudesta huolimatta. Lapsia tässä maailmassa on kuitenkin jo ihan tarpeeksi, kaikille ei edes riitä hoivaajaa. Nuoren naisen maailmankuva on usein aika pinnallinen, mutta ei miehetkään mitään pyhimyksiä ole tässä suhteessa. Tälläkin palstalla olen lukemattomia kertoja lukenut, miten synnyttäneitä naisia kehoineen haukutaan ja Tinderissäkin kiireesti pyyhkäistään ohi äidit, koska synnyttänyt nainen on pilalla.
Olen itse nyt raskaana ja selvästi miehelle on vaikea hyväksyä uusi muotoni, jota ei voi "pornoistaa". Kieltämättä itsekin joutui ajattelemaan koko seksuaalisuuden uusiksi, kun sänkypuuhissa heiluu yhtäkkiä mukana jättimäinen maha ja sen sisällä potkiva lapsi ja rinnoista heruu maitoa. Onneksi asia ei ole minulle enää ongelma ja tällä hetkellä tunnen itseni hedelmälliseksi, runsasmuotoiseksi jumalattareksi ja rakastan söpöä vauvamahaani ja koko kehoani enemmän kuin koskaan aiemmin, koska olen tajunnut, että sillä on kyky kasvattaa kokonainen ihminen yhdestä pienestä munasolusta ja siittiöstä. Toki yritän pitää kropastani huolta - saada nesteet liikkeelle, rasvata vatsan ihoa ja pitää painonnousun terveellisissä rajoissa. Ihan omasta ja lapsen terveyssyistä ja siksi, että minulla on oikeus tuntea ulkonäköni ja oloni hyväksi myös raskaana. En kuitenkaan meikkaa tai värjää tukkaa raskausaikana.
Tunnen naisia, jotka halusivat sektion, jotta "alapää ei menisi piloille" tai eivät imettäneet, jotta "tissit ei rupsahda", ja ihan hyviä äitejä hekin ovat, joten se heille suotakoon. Tosin en kyllä taputa olkapäälle äitiä, joka ruokkii äidinmaidonkorvikkeella puhtaasti ulkonäkösyistä, tässä ei ollut taustalla terveydellisiä syitä tai esim. hyväksikäyttökokemuksia, jotka olisivat tehneet imettämisestä henkisesti vaikeaa. Etenkin kun tissit joka tapauksessa repesivät raskausarville, kun ne täyttyivät maidolla. Mutta kukin tyylillään.
Kieltämättä mietityttää kyllä se, miten lapset pilaa kropan. Aion niitä silti joku päivä hankkia. N23
JOS se kropan "pilalle" meneminen häiritsee niin paljon niin sitten kannattaa kääntyä kauneushoitojen puoleen, rinnat, arvet ja sun muut saa kyllä veitsen alla korjattua. Vaatii vaan sitä rahaa sitten toteuttaa.
Itse teen lapset näistä peloista huolimatta ja yritän vaan parhaani mukaan pitää kroppani kunnossa, toki ne rinnat menee sit jos menee ja arpiakin tulee jos tulee, onneks voi korjauttaa